keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Tämän aamun palat



Vuohenkello hellii kukkiaan aamuauringossa. Varret kaartuvat käytävälle, kuin kerjäten ihailua osakseen ja miksei niille sitä soisi. Kukkapenkissä kasvaessaan levittäytyi koko alalle, mutta näin, siellä täällä kasvaessaan, se saa olla rauhassa.





Iltasella  puutarhatöitä, sitten tuli sade ja ajoi sisälle. Työvälineet jäivät odottelemaan seuraava päivää. 





Niin, saanen esitellä ensimmäisen hajuherneen kukan, joka putkahti niistä surkeista, kasvatetuista taimista. Siellä se lymyili japaninköynnöksen seassa, kuin häpeillen olemassa oloaan.





Make-make lintumies on löytänyt uuden asuinsijan, nyt se majailee tuolin luona, tuoli odottelee vielä pehmusteitaan.
Punanrinnan poikanenkin lymyili pensastossa. Olisikohan kuoriutuneet ihan tässä pihassa, puukasasta löytyi linnunpesä, tyhjä sellainen.





Vanha kulahtanut pöytä, joka on palvellut jo monet vuodet. Päydän kansi kyllä pitäisi uudistaa, sillä on alkanut laudat lahoamaan ja hajoamaan. Talveksi nostetaan leikkimökin seinustalle lumisen ajan lepoa viettämään.


4 kommenttia:

  1. Vuohenkello on kyllä kaunis mutta kun haluaa valloittaa kaiken itselleen.
    Täälläkin satoi eilen.
    Ihana punarinnanpoikanen.
    Mukavaa puuhailua sinne teille!

    VastaaPoista
  2. Tampereella ei ole juuri sadetta saatu. Onkohan sun murattisi ihan samanlaisessa vanhassa emalikattilassa kuin munkin, puna-keltainen ja kahdella kahvalla?
    Hajuherneet on aivan ihania :)

    VastaaPoista
  3. Kyllä se on puna-keltainen, kaksin kahvoin ja pohjasta puhki.

    VastaaPoista
  4. Kaunis kuvakulma pöydästä, kuinka tuolle raaskii mitään tehdä, toisaalta pakkohan se on jottei ihan poies lahoa.

    VastaaPoista

Kesä 2023 ehti jo syksyyn

 Kesältä laittelen kuvia, kunhan ehdin käydä niitä läpi. Tässäpä muutama nyt ens alkuun. Nämä vain sen vuoksi, että kokeilen avata uudestaan...