Hoitelen puutarhaani vyöhykkeellä viisi

perjantai 12. lokakuuta 2012

Lokakuun " kukkaloistoa ".



Kuvat on otettu pari päivää sitten, jolloin nämä krassit näyttivät vielä elinvoimaisilta. Tänään oli hiukan kulahtaneet, viime yönä taisi olla melko kylmä, ei kuitenkaan pakkasyö.





Hajuherneetkin kiipeili ihan voimissaan verkon ja piikkilangan seassa. Eipä tullut tänään tarkistettua niiden vointia.





Konnanyrtti ehti sittenkin kukkia, mutta ei kovin loistokkaasti. Ostin tämän viime syksynä ja olen hieman pettynyt, tämä kun aloitti niin myöhään kukintansa, katsotaan mikä on tilanne ensi kesänä.





Kultapallo on sitkeä sissi, se kukkii vaikka varret poikki.





torstai 20. syyskuuta 2012

Vääjäämättä saapuu...

syys.

Kyllä se täytyy tunnustaa, syksy saapuu, vaikka on niin lämpöiset säät, että pihasta löytyy vielä kukkijoita.



Hajuherneet ovat nyt vasta päässeet oikein kukkimisen makuun, tuoksua en ole tuntenut.
Hajuherneiden lisäksi myös krassit kukkivat, joten kylmiltä pakkasöiltä ollaan säästytty.






Koko kesän ruosteisessa pikkualtaassa uiskenneltuaan tyttönen vaatisi hieman putsausta. Tuo kansi päästää niin mahdottomasti ruostetta, että vettä ei saanut siinä pysymään kirkkaana ei vaikka olisi päivittäin sen vaihtanut.

Linnutkin ovat kaikonneet, mutta onneksi niistä on säilynyt monta kesäistä mielikuvaa.





Kultpallon kultaa saa nyt ihailla raskaissa kukinnoissa ja kyllä terälehtien sykeröissä jokunen ötökkäkin vielä mönki.




Syksy on kuitenkin nautittavaa aikaa ja kenpä sen taidon parhaiten hallitsee kuin lapset.

tiistai 28. elokuuta 2012

Lämmintä ja aurinkoista



Krassit ovat nyt vasta päässet kukkimisen makuun. Niiden kannalta on hyvä, että tällaisia päiviä on ja toivotaan kukkimis säiden jatkuvan.





Konnanyrttille ei taida niin montaa aurinkoista päivää tulevan, että ehtisi kukkia. Onhan yrtillä nuppuja, mutta melko alkuvaiheessa. Keväällä katson lämpöisemmän paikan, jos talvesta selviää.





Nepalinhanhikilla kyllä kukkimisintoa riittää, heikommat jää jalkoihin. Yksi ainoa hanhikki tätä lajia on valloittanut melkoisen alueen ja jättänyt kukkavarsiensa alle muita perennoja. Tämä täytyy keväällä jakaa ja siirtää paikkaan, missä se saa levittäytyä mielensä mukaan.

tiistai 14. elokuuta 2012

Eilisiä tunnelmia



Kesäpäivä kauneimmillaan ja siitä nauttivat kukkaset. Vuohenjuuri on päässyt siemenasteelle ja sitä kyllä riittää tällä mökillä, jossa luonto pyrkii valloittamaan takaisin kaiken. Muutama istutettu kukkanen yrittää sinnikkäästi pitää puoliaan, kuten tämä ukonhattu, joka urhoollisesti ojentelee nuppujaan vuohenjuuren kukintojen seasta.





Ilta oli yhtä kaunis kuin päiväkin. Järvi oli tyyni koko päivän ja kaihomielellä iltasella katselin auringonlaskun soutelijoita järvellä. Kun ihminen on vetämätön, niin monta hienoa hetkeä lipuu ohi. Vasta, kun oli liian pimeää, niin välkähti mielessä, olisinhan voinut veneen lykätä vesille. Mutta vielä on mökkipäiviä ja iltaruskoja edessä, joten...



perjantai 10. elokuuta 2012

Mustikan poimintaa...

...savolaismetsässä

 

Löytyihän niitä sateen kasvattamia siniposkia ihan poimittavaksi asti ja hyvänlaisesti niitä löytyikin.





Mustikkametsä oli jonkin verran erilainen kuin yleensä, eikä oikein tyypillinen savolaismetsä, kun vertaan niihin missä olen täällä päin käynyt.





Poronjäkälän ja sammalen peittämä kallio, jätti väleihinsä pananteita, joissa kasvoi mustikanvarpuja. Suuret siniposket olivat painaneet päänsä sammaleeseen, josta varpua nostamalla sai pudotella marjat suoraan sankkoon. Keräsin käsin ja hidastahan se oli, mies keräsi samassa ajassa kolminkerroin poimurilla. Olihan ne käsinpoimitut kylläkin kuivempia ja roskattomampia.





Suuret kivet olivat saaneet kauniin peitteen päälleen. Peite pörhötti muhkeana, sillä vettähän se on ainakin tänä kesänä saanut yllinkyllin.





Sieniä oli vähän, mutta löytyihän sieltä ainakin yksi kuvattavaksi, vaikka yrittikin piiloitella sammalen, jäkälän ja risujen suojassa.

tiistai 7. elokuuta 2012

Elokuun kostea suudelma



Elokuu hipaisee ihoa kostealla suudelmalla täyteläisin, kimaltelevin huulin.





Aamusella lehteä noutaesani poimin muutaman pisaran talteen, muistojen joukkoon säilytettäväksi.





Kauniita säihkyviä ne olivatkin, aamuauringonvalossa loistaessaan.



 

Auringon noustessa korkeammalle pisaroiden valo vähitellen himmenee, ne haihtuvat, ovat poissa. Muisto kuitenkin jää, kunnes tulee uusi säihkyvä aamu pisaroineen.

maanantai 6. elokuuta 2012

Viettelevää

Heteet; palhot ja ponnet, ketäs ne nyt sitten viettelee. Monet pörisevät ja surraavat ovat niistä kovin kiitollisia.



Hauskoja yksityiskohtia löytyy vaikkapa kuunliljan kukasta, kun sitä hyönteisen näkökulmasta tarkastelee. Siitepöly on tosi herkullisen näköistä, kun sillä on kuorrutettu palhon nokassa keikkuva ponsi.
Näin se kait menee:  On hede, jossa on noita palhon varsia ja niiden päällä ponnet, joihin kehittyy se siitepöly. Olenkohan ymmärtänyt nyt oikein.






Kutsuvasti on palho koukistunut, yrittää viekoitella hyönteisiä vierailulle.

perjantai 3. elokuuta 2012

Laajennuksia



Tänään oli kukkapenkkien laajennukset ohjelmassa. Sain eilen multaa ja kun oli ihan sopiva ilma, niin aloin aamusella noita penkkejä muokkaamaan.

Tuota taka-alalla olevaa vain hieman, sen verran, että sain siinä olevat kukkaset hieman väljemmästi. En koskenut vielä noihin kukkiviin, mutta niidenkin vuoro kyllä tulee. No oikeastaan, eihän tuossa penkissä kuki muu kuin nepalinhanhikki, konnanyrtin kukintaa odotellaan. Vähiin ne kukat menevät, kun kesä etenee syksyä kohti.





Tähän kuunliljojen eteen tein levennyksen ja siirsin tuosta toisesta penkistä iirikset ja tiarellan niiden eteen.
Iirikset olivat kasvaneet hyvin, mutta en jakanut niitä, teen sen sitten keväällä, kun saan uusia kasvualueita vallattua pihalta.
Molemmat tiarellat pistin puoleksi, kun olivat niin hyviä mättäitä ja rönsyjäkin tuli jokaiseen jakotaimeen.

Vettäkin välillä sateli pehmeästi taivaalta istuttajan avuksi ja iloksikin, se virkisti. Varmuuden vuoksi kastelin siirännäiset, kun ei tuo maa niin kosteaa ollutkaan, vaikka vettä on tullut melkein joka päivä.





Osan poistetusta nurmikosta kasasin pieneksi kummuksi. Laitan siihen sanomalehteä eristeeksi ja sitten niiden päälle sellaisen hiekkaisen multaseoksen, johon istutan kivikkokasveja. Eihän noita kuivanpaikan kasveja ole kuin muutama kattomehitähti, joten haaveissa ei ole kuin sellainen pienen pieni kivikkopenkki, ilman kiviä;)

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Sen huomas kärpänenkin



Nepalinhanhikki kukkii kauniisti ja melko runsaasti on kukkia ja vielä enemmän nuppuja.





Punaiset kukat ovat viehättäviä  ja sen on huomannut kärpänenkin, jota kiinnostaa kylläkin kukan makoisa tarjoilu.



maanantai 30. heinäkuuta 2012

Sunnuntain hillaretki






Pieni metsälampi, jota ympäröi kosteikko, ihan hyvä hillan kasvaa. Lammen rannalla oli myös muutama vene ja uiskentelihan siellä kaakkurikin, tosin melko kaukana. Vaikka lampi vaikutti pieneltä, niin vastarannalla oleva vesilintu näytti olevan kaukana, juuri ja juuri havaittavissa.
Kuvankin nappasin, mutta suurennettuna kovin heikko, kuitenkin niin, että tunnistaa pystyi.








Yllätys, yllätys. Kierrettyämme jonkin aikaa lampea, löytyi puiden kätköistä, harmaantunut mökki. Pihapiirissä oli myös sauna ja monipuolisesti varustettu nuotiopaikka. Ihanteellinen marjastus-ja kalastusmaja.




Rannalla lenteli sudenkorentoja ja mikäs se oli lennellessä, kun aurinko paistoi ja pieni tuuli kierrätti  raikasta ilmaa.Onneksi oli se tuuli, sillä ilma olisi ollut liian tukala,  lämpöä ja kosteutta riitti.




Perhoset lepattivat heinien lomassa ja leppälintu säpätti puunoksalla rauhattomasti. Nuotiopaikan läheisyydessä oli useampikin pesäpönttö puussa, leppälinnulla taisi olla vielä poikaset ruokittavina.




Sunnuntai päivän  kohteena oli siis tämä himoittu herkku, jota ei kuitenkaan kovin runsaasti tiellemme osunut. Kuitenkin retkestä jäi hyvä mieli, vaikka ne makkarat jäi paistamatta.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kesäparatiisin lumoissa

Tämä paratiisi ei omani ole, vaikka mielelläni tällaisen omistaisin.
Kävin puutarha vierailulla Raijan ja Tuomaksen luona. Puutarha on niin viihtyisä ja täynään kauneutta, ettei sieltä olisi pois halunnut.




Aloitetaan kierros etupihalta, jossa inkalilja tervehtii tulijaa runsain kukin. Tämä kauniin värinen lilja on useamman vuoden vanha ja se talvehtii kellarissa, jossa sillä on suotuisat olot.




Etupihalla on vesi aihe, jota reunustavat jalopähkämö, kuunlilja, kyläkellukan kauniit lehdet ja hopeahärkki.




Kesään ja paratiisiin kuuluu myös linnut ja niitä edustaa harmaasieppo, joka ahkeraan lenteli hyönteis jahdissa. Siepolla oli monta nälkäistä suuta ruokittavana ja vapaa hetkeä ei suoda, sen kertoi sirkutus räystään alla olevasta pesästä.




Kierrettyämme talon tulemme kellarin luokse ja edessämme on portaittain nouseva kesäkukka istutus.
Kesäkukkia on käytetty runsaasti ja varsinkin amppeleita. Runsaat ja riippuvat istutukset perennojen seurana, luovat pihaan maalauksellista harmoniaa ja kauneutta.

 


Humalasalko nousee korkeuksiin, kasvuston tukena on rakennelma, jonka Tuomaksen ahkerat kädet ovat rakentaneet. Pihan kaikki rakennelmat ja rakennukset ovat hänen tekemiään. Pihaa ei ole suunniteltu, vaan se on muotoutunut ajan kanssa ja elää koko ajan.




Vesi solisi ja sen ääni istui tähän paratiisiin täydellisesti. Veden soliseva ääni rauhoittaa ja sen katselu on nautinto, väreilevä pinta ja kuvajaiset, kuin toisesta todellisuudesta.




Puutarhassa uutena tulokkaana on kasvihuone, jossa esim. meloni kasvatteli muhkeaa muotoaan katon rajassa omassa keinussaan. Kurkut kehittelivät pitkiä puikuloitaan, tomaattit punastelivat seinustoilla, mansikat riippuivat amppeleista ja basilika tuoksui.




Levähdetään hetki penkillä ennenkuin jatketaan kierrosta.


tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kaunishan se on, marhanlilja



Nyt ne on sitten molemmat liljan nuput avoinna. Kyllä näiden perusteella voisi hankkia useamman sipulin, on tuo väri niin kaunis, ihan tulee vesi kielelle katsellessa.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Vierailulla Sirpan pihalla



Sateisesta kesästä huolimatta Sirpan idearikkaassa pihassa on yltäkylläistä värien sinfoniaa. Siitä pitävät osaltaan huolen eriväreissään loistavat krassit, jotka ryöppyävät putouksen lailla betoniputkista.




Alppikärhön verhoilema kaari johdattaa pienelle, suojaiselle "patiolle". Täällä on nautinto juoda aamukahvit ja nauttia kauneudesta, jonka itse on loihtinut ympärilleen.




Krassit luovat myös viihdyttäviä varjoja ympärilleen, niiden muodot ovat kauniin koukeroiset. Kahvittelijan silmät vaeltavat varjoissa, nousevat auringossa hehkuvien krassin kukkien myötä ylöspäin. Tutkailevat kukkien olemusta ja löytävät varjon kukassa, joka liikkuu. Liikkuvan varjon myötä voi siirtyä ajatuksissa kauas ja mieli rauhoittuu uutta päivää varten.




Sirpa on keraamikko ja hienovarainen esteetikko, jonka voi havaita pihan yksityiskohdista. Betoniin upotetut posliinipalat  kuuluvat omaan tuotantoon, työhön, joka ei miellyttänyt tekijäänsä.  Palaset kuitenkin löysivät paikkansa puutarhasta, ne viehättävät pihan haltian silmää.



Talon lähellä on kaunis kivikkopenkki, jossa kukkii mm. hentoinen tunturiunikko. Unikko on pikkarainen, herkkä ja ahkera kukkija, joka siementäen hakee uusia kasvupaikkoja.




Kattomehitähti on innostunut kukkimaan runsaasti, kiitos viime kesän. Kukkien väriä täydentää niihin sointuvat kivet, jotka aamuauringossa hehkuvat samaa sävyä.




Näkymä ryhmään, jossa etualalla kattomehitähti, tunturiunikkoa ja onhan siellä mätäsrikkoakin, joka leviää runsaasti. Taka-alalla häämöttää pikkusydän, joka kukkii koko kesän ja näin ollen antaa tähän ryhmään väriä koko kesäksi, muiden kausittain kukkivien rinnalla.




Edelweiss on myös löytänyt paikkansa kivikkoryhmästä. Tämä harmahtava alppitähti ei värien loistokkuudella kilpaile, mutta sen kaunis hento olemus täydentää ja rauhoittaa kanssa sisariaan.




Krassien varjoissa viihtyy suurehko lisko, jonka jätämme viettämään aurinkoista päivää kauniiseen puutarhan.