keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Pientä puuhailua

Tänään maalailin leikkimökkiä hieman sisältä. Viimekesänä maalasin pohjavärillä, mutta työ keskeytyi, kun ampiaiset olivat ehtineet rakentaa suuren, suuren pesän. Ei ollut leikkimökkiin asiaa, sillä oven suussa vartio iso lauma kiukkuisia ampiaisia.
Kunhan saan maalattua toiseen kertaan, niin sitten pääsee sisustamaan ja sitten voivat pienet leikkijät saapua.




Sain jotenkuten sudittua valkoisen maalin kattoon ja seiniin, kun huomasin ison mehiläisen seurailevan touhujani. Hiljalleen se ryömi märällä maalilla ja katosi laudoituksen väliin, jatkoin maalaamista.
Pian mehiläinen oli edessäni, selässä valkeaa, hivenen myös siivissä. Siinä se heilutti siipiään vinhasti ja surina kävi. Livahdin ovesta ulos ja  mehiläinen tuli perässäni, se siis lensi. Jospa se maali ei aiheuta sille vahinkoa, oli kuitenkin vesiohenteista. 
Oven laitoin tiiviisti kiinni ja toivon, ettei ampiaiset löydä sinne.



Kotkansiipisaniainen on kasvutavaltaan aika akressiivinen, sitä täytyy kurittaa, muuten se valloittaa koko penkin. En kuitenkaan halua sitä hävittää, se on kaunis ja luo tiettyä tunnelmaa pihaan.



Maanantaina hääräilin puutarhassa ja välineet jäivät sille sijoilleen, tarkoitus oli jatkaa seuraavana päivänä. Ei se sitten onnistunut, vettähän sieltä taivahalta sitten tulikin. Onneksi satoi, sillä olin ruukuttanut humalaa ja saniaista ja nyt ne saivat apuja ylhäältä.

 




Löysin rautaputken päähän uuden ruukun kesäkukille. Tuo ruukku on rautanen ja tottakai kolhiintunut ja ruosteinen. Joku oli hylännyt sen jätepisteeseen. Se on ollut joku sekoitusastia, keskellä oli pitkä rautaputki, jonka mies rälläkällä katkaisi.


 

Linnuille on tarjolla lämmintä pesänteko ainesta. Koirankarvat ovat loppuneet, kun ei ole enään karvan luovuttajaa, joten laitoin lampaanvillaa. On sitä joku käynyt nyppimässä, mutta ei ole niin suosittua kuin koiranvilla. Jospa tuo väri lintuja mietityttää?




Iloisesti uuteen päivään ja kasvun ihmettä, mutta tule hiljaa hiipien :)

lauantai 14. toukokuuta 2016

Kyllä se kesä on

Onhan se jo kesä, alkukesä, joka etenee hentoisin askelin.
Mehiläiset hyörivät, etsien mettä, kuoriaiset mönkivät lehdillä ja kirvat lymyilevät lehdistössä. Kukat kukkivat, puut ja pensaat puskevat vihreää, aurinko paistaa: on kesä. Ei välitetä kylmästä viimasta, sehän kuuluu meidän kesään :)



Sinivuokon jälkeen loistaa auringon kanssa kilpaa keltavuokko. Se näyttää viihtyvän tuossa paikassa, jossa se myöhemmin kesäkuussa jää isompien varjoon. Vuosi vuoden jälkeen se valloittaa lisää tilaa. Näkyyhän tuolta nousevan myös kielon lehtiä, nekin valloittavat lisää tilaa tuosta sekalaisesta seurakunnasta.




Idänsinilijakin putkahtelee sieltä sun täältä ja nyt tänä keväänä nousi ihan ryppäänä paikoitellen. En pane pahakseni, jos leviää koko pihaan, vaikkakin voittokulku on hitaan puoleista.




Pikkukäenrieska on myös sellainen valloittaja, joka saa rauhassa edetä, niin nurmikossa kuin perennapenkeissä. Sen hentoiset lehdet jäävät isojen perennojen suojaan ja nurmikossa se kokee saman kohtalon, kuin pitkäksi kasvanut ruoho.




Jotkin urhoolliset mehiläiset etsivät mettä kaikesta mahdollisesta kukkivasta. Oikeastaan pitäisi laittaa jo kesäkukkia näille pikku pörisijöille. 




Tällaisen leppäkerttua muistuttavan kuoriaisen huomasin, tämä on vainiopirkko. Kirvoja ainakin löytyy popsittavaksi, joten näiden elo on jo valoisaa.

Iloista aherrusta kaikille!
 


lauantai 7. toukokuuta 2016

Lehdistössä vaanii...



Kyllähän siellä lehdistössä hääräilee monenenlaisia siivekkäitä, mutta tuskin nämä meille vaaraksi on.




Näitä kirvoja tarkoitin, siellä ne lämmössä sikiävät ja vaanivat kukkasia sekä muita kasvia. Niitä oli joka lehden alulla pieni pesua, jos ei suurempikin kolona.




Talitintti pyrähteli kaverinsa kanssa oksistossa vilkkaasti. Jos kirvat maistuu, niin ruuasta ei ollut kyllä pulaa.




Meidän mökkipiha on aika luonnontilassa ja leskenlehdet kukkii kauniisti. Kukkia voi ihailla, mutta niiden lehdistä en oikein tykkää. Tunkeutuvat joka kiven koloon, mutta toisaalta, sehän on oikeastaan hyvä maanpeitekasvi. Leskenlehti on samanlainen, kuin voikukka. Koska ne leviävät ja kasvavat valtoimenaan, niin niistä ei pidetä.




Mehiläiset ovat puutarhurin ystäviä, suosikaamme niitä. Se on aika ihana pörriäinen.

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Vappuna rapsutellaan

Rapsutellaan ja tutkaillaan pihamaalla alkavaa uutta elämää. Tänään onkin tosi kaunis ja niin lämpöinen sää. Mettiäiset pörräävät ja kärpäset surisevat. En kylläkään niiden kärpästen kuule surisevan, mutta oletan niiden surisevan mielihyvästä, lämpöä, valoa ja kevään tuoksua.




Pihaa rapsutellessa yritän olla vahingoittamatta sammalta, jonka olen saanut jo leviämään aika hyvin. Haluan sammalkatteen nurmikon tilalle, se on kuin samettia. Löyhässähän se on, tahtoo ainakin osaksi lähteä haravan piikkien mukana, vaikka kuinka varovasti yrittää pinnalta ottaa syksyisiä roskia.



Norjanangervo


Mustaherukka


Metsäkärhö


Virpiangervo

Silmut on puissa ja pensaissa pullistuneet melkoisesti ja löysinpä jo hiirenkorviakin.
Meillä on pensasaitana sinikuusamoa ja kun katsoo ulos, niin huomaa selvän muutoksen aamuun. Hentoinen silmuverho ympäröi kauttaaltaan pensaita.

Tervetuloa suloinen toukokuu :)


Kesä 2023 ehti jo syksyyn

 Kesältä laittelen kuvia, kunhan ehdin käydä niitä läpi. Tässäpä muutama nyt ens alkuun. Nämä vain sen vuoksi, että kokeilen avata uudestaan...