lauantai 30. heinäkuuta 2011

Ne saapuvat...

Elokuiset mustesienet, ne valloittavat pihamaani. Mustesieni on oikeastaan aika veistoksellinen ja sillä on mielenkiintoiset vaiheet. 



Nuoren sienen hattu on kauniisti vekeillä. Siinä on pieniä kauneusvirheitä, mutta se antaa lisä kiinnostavuutta.
Hatun reunan aukoista voi kurkistella vihreää valoa, se on kuin reikäommelta.




Tämähän voisi olla vaikka riisinviljelijän aurinkosuoja. Keskellä on kohouma, kuin nappi iin päällä.




Mustesienet hakeutuvat toistensa seuraan. Ne muodostavat pieniä ryhmiä, kuin perheitä. Kauniin valkoiset hoikat varret kannattelevat harmahtavia hattuja.




Perheistä muodostuu suurempia ryhmiä, kylliä. Kylät ovat lähellä toisiaan ja niistä muodostuu mustesienien joukkovoima, joka etenee ja valloittaa uusia alueita.

Viime syksynä huomasin, että linnut viihtyivät mustesienien läheisyydessä. Olisikohan hyönteiset vetäneet niitä puoleensa, sillä vanhenevissa sienissä viihtyivät erilaiset ötökät.


torstai 28. heinäkuuta 2011

Pieni lomareissu

Käytiin hiukan pohjoisemmassa retkeilemässä muutaman päivän ajan akselilla Kemi/Kolari.  Rymyttiin pitkin metsäteitä ja aikaa jäi  myös maisemille.


Menomatkalla pysähdyttiin tuuliselle Torniojoelle. Toisella puolen siintää Ruotsin tunturit, rajahan kulkee keskellä jokea. Tuo raja on aika olematon, kirjaimellisesti kuin veteen piirretty viiva. Elämä on molemmin puolin rajaa samankaltaista ja kylät ovat ryhmittyneet vastakkaisille  rannoille.



Kiivettiin Aavasaksan kallioille ihailemaan maisemia. Kovin lähelle reunaa en uskaltanut mennä, sillä poden jonkin asteista korkeanpaikankammoa. Tämä fobia ilmenee outona tunteena vatsassa ja jalkojen heikotuksena. Heikotus alkaa polvista ja leviää sitten koko raajojen tutinaksi.



Nuotiolla kypsyivät kulinaristiset herkut, uudet perunat ja sipulit tomaattien kera. Telttaan kömmittiin illalla, luonnon helmassa se unikin maistui.



Aamulla herättiin yhtaikaa auringon kanssa. Järven päällä leijaileva savu laajeni hiljalleen. Savu tuli nuotiosta, nyt  on aamukahvien aika.




Olihan meillä matkaseuraakin ja tässä toinen karvaturri. Konna  makoili mielellään nuotion lähettyvillä, ainakin silloin, kun oli ruokaa tiedossa. Pitkäkarvaiselle koiralle helteiset päivät olivat koittelemus, mutta matka meni hyvin, kun raikasta vettä ja vilvoittavaa suojaa löytyi.
Tämä Konna on muuten puoleksi Lapinkoira, mutta eipä paljon jaksanut noita poroja huomioida.



Poroja oli jo täällä Lapin porteilla. Etupäässä emä vasoineen käyskenteli teiden pientareilla, mutta joitakin komea sarvisia hirvaitakin näkyi. 
Täytyihän se poro kuvata ja tämä nimenomaan sarviensa vuoksi, joita peitti samettimainen nukka. Karva oli vaihtumassa, joten turkki ei ole kovin kaunis. 


sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Tyrni, eksoottinen pihapuu

Siirtolapuutarha osa 2


Eilisellä siirtolapuutarha reisulla tuli otettua kuvia ja taas kuvia.

Tämä seuraava pensas tai pikkupuu on ehdottomasti yksi suosikeistani, harmi etten ole vielä saanut sitä pihaani.


 
                                                
Äimärautiolla on useassa pikkupuu-
tarhassa tyrni ja useampikin. Kauniita
tummanvihreitä, eksoottisen näköisiä
pikkupuita. Nämä puut kantavat myös marjoja, jotka ovat terveellisiä, oikeita vitamiini pommeja.
Mökin omistajat kertoivat runsaasta sadosta ja kurkistus oksien alapuolelle todisti sanat todeksi.

                                        

Sieltä tyrnien siimeksestä latvuksien alta, löytyi kaikkea hauskaa, mökkiläisten mieltymysten mukaan.


lauantai 23. heinäkuuta 2011

Kurkistetaan siirtolapuutarhaan

Tänään oli mahdollisuus vierailla Äimäraution siirtolapuutarhassa, Oulussa. Sinnehän sitä täytyy suunnistaa vaikka on tiukka aikataulu ja huh, mikä helle. Vesipullo mukaan ja pyöränselkään, kilometrit taittuivat mukavasti lämmön helliessä kulkijaa.



 Portteja oli monella tyylillä tehtyjä ja niissä oli lisäilmettä antamassa avaimia, kelloja sekä oksia ym.


 



 


















Kukka runsaus oli nyt parhaimmillaan, tottakai, kun siirtolapuutarhasta on kysymys. Tänä kesänä ne kuulema ovatkin kasvaneet tosi hyvin lämpimien ja kosteiden säiden ansiosta, onhan oma osuutensa toki myös lähellä olevalla hevostallilla, josta muhevat lannoitteet on kotoisin.






Pienille pihoille mahtuu paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, jokaisen palsta oli omanlaisensa ja yllätyksellinen. Tuolla pitäisi vierailla useammin ja varmaan omistajat mielellään esittelisivät aherruksiensa tuloksia.


















Tapasin yksisilmäisen Esmeraldan, hän on entinen tanssia ja   kotoisin Turkista. Jalkapuoli tanssija on tullut Suomeen etsimään itselleen sulhasta ja nimemomaan rikasta. Kuinkahan hänen käy, jatkuuko Esmeraldan sulhasen etsintä vielä ensikesänä.





Tämä hieno teos oli hauska keksintö. Paikalta on kaadettu iso pihlaja ja jäljelle jäänyt kanto jatkojalostettiin ja tosi hienolla tapaa.

Tässä pieni otos siitä, mitä kaikkea voi kohdata kun ovet ovat avoinna kulkea.

Siirtolapuutarhat ovat mielenkiintoisia kohteita. Hyvin hoidettuja puutarhapalstoja mielellään katselee ja tapaa mukavia ihmisiä. Voi kun olisi aikaa ja puhtia niin vierailisi useamminkin.


perjantai 22. heinäkuuta 2011

Pikkaisen sekaisin

Nyt olen hukassa tämän blogini kanssa, veivaan ja vekslaan. Syy siihen on nyt tällä kertaa se, kun eilen kesken kommentin kirjoittamisen sivu teki outoja kuvioita. Hiirtä pyörittämällä pieneni ja isoni aivan holtittomana ja sen seurauksena suureni sen verran, ettei mahdu kokonaisuudessaan omaan näyttöön, miten sitten toisten näytössä näyttää.

Nyt sitten vaihtelen noita pohjia, mutta en jotenkin halua luopua tästä nykyisestä. Väri kyllä näkyy vaihtuvan mielialan mukaan.

Sateinen päivä tuli tänäänkin, joten keskityn näihin sisähommeleihin ja niitähän aina riittää, mutta sitä ennen...



Taidanpa keittää kahvit, kun aamulla en pystynyt juomaan. Mies keittää niin vahvat kahvit, itselle riittää pienempikin kofeiini määrä. Siirrynpä sitten kuistille nauttimaan makoisat kahvit ja suunnittelemaan kukkapenkin paikkaa. Pitäisi saada hostat ja vuorenkilvet pois yrttimaan edestä. 



torstai 21. heinäkuuta 2011

Lehtien kaarrokset





















Tänään on sellainen pilvinen päivä, ei tiedä alkaako vai ei ala, satamaan siis.
Kävin pienellä tutkimusmatkalla kameran kera, en kuitenkaan tunkeutunut pintaa syvemmälle. Tutkailin tuota jättitatarta ja sen varren ja lehtien vuoropuhelua. Oikeastaan pitäisi tutkailla enemmänkin, sieltä löytyy kauniita kaarroksia ja ryhdikkyyttä. 

Tämä digiaika on siitä hyvä, että kuvia voi napsia mielinmäärin, mutta se niiden valikoiminen on vaikeaa.  





Ei sitä voi kuin ihailla, miten kaikki on niin tarkoituksenmukaista. Esim. tuo lehden ja varren yhtymäkohta, se on  viimeisteltyä työtä.





Voihan sitä lehteä tutkailla näinkin, heijasteena veden pinnalla..


keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Tämän aamun palat



Vuohenkello hellii kukkiaan aamuauringossa. Varret kaartuvat käytävälle, kuin kerjäten ihailua osakseen ja miksei niille sitä soisi. Kukkapenkissä kasvaessaan levittäytyi koko alalle, mutta näin, siellä täällä kasvaessaan, se saa olla rauhassa.





Iltasella  puutarhatöitä, sitten tuli sade ja ajoi sisälle. Työvälineet jäivät odottelemaan seuraava päivää. 





Niin, saanen esitellä ensimmäisen hajuherneen kukan, joka putkahti niistä surkeista, kasvatetuista taimista. Siellä se lymyili japaninköynnöksen seassa, kuin häpeillen olemassa oloaan.





Make-make lintumies on löytänyt uuden asuinsijan, nyt se majailee tuolin luona, tuoli odottelee vielä pehmusteitaan.
Punanrinnan poikanenkin lymyili pensastossa. Olisikohan kuoriutuneet ihan tässä pihassa, puukasasta löytyi linnunpesä, tyhjä sellainen.





Vanha kulahtanut pöytä, joka on palvellut jo monet vuodet. Päydän kansi kyllä pitäisi uudistaa, sillä on alkanut laudat lahoamaan ja hajoamaan. Talveksi nostetaan leikkimökin seinustalle lumisen ajan lepoa viettämään.


tiistai 19. heinäkuuta 2011

Yrttialueen raivausta


Se on nyt sitten laitettu alulleen, se yrttiympän paikka. Eilen sitä pikkaisen raivasin ja mies heilui moottorisahan kanssa. Ei siellä kyllä mitään puun kaatoja tarvittu, kunhan tontin rajalla hallitsemattomasti kasvavaa virpiangervo puskaa raivasi ja samalla joitakin unkarinsyreenin oksia sahasi.
Nokkosia ym. nyhtäessä huomasin, että siitä vuosien takaisesta yrttiviviljelmästä näkyi vielä merkkejä mm. piparminttua ja saksankirveliä, onhan jossain kukkapenkissä myös oreganoa, siis alkua myös yrteille.
Oikeastaan pitäisi ottaa koko virpiangervo pois, kun leviää niin mahdottomasti.



Kävin aamusella klo 7.00 katselemassa miten aurinko ottaa paikan hallintaansa. 
Kyllähän tuolla valoisaa on, tuota syreeniaitaa saisi kyllä leikata alemmas. Roskainen alue on , mutta eiköhän se syksyn mittaan kaunistu. Kuvasta ei kyllä huomaa paljonkaan eroa eiliseen kuvaan, mutta mennään pienin askelin eteenpäin.
En taida saada mahtumaan tuolle alueelle sitä ihanaa yrttiympyrää, kun alue ei ole laaja, pituutta enemmän kuin leveyttä. Joitakin suunnitelmia piirtelin illalla ja ovaalin muotoa hain, voisin toteuttaa sen ympyrän jotenkin sinne ovaalin sisään tai kaksi pientä peräkkäin.

Pistän näitä pieniä askeleita projektista tänne blogiin  nähdäkseni myöhemminkin työn edistymisen ja onhan tämäkin jonkinlaisena kimmokkeena.


maanantai 18. heinäkuuta 2011

Puut ja niiden tuhot


Onhan se hyvä, että on puuta talveksi. On mistä ottaa, kun kylmä yllättää. Ikävää vain on se, että pienellä pihalla iso puu määrä vie suuren osan pihasta ja jättää paljon paikattavaa.




Jälki on tämän näköistä, kun puita on sahattu ja kuivatettu isoissa kasoissa. Nyt enään viimeiset jäljellä, sitten haravointi työt. Otetaan ensin  sahanpurut  pois, sitten jyrsitään piha kauttaaltaan. Oikeastaan on hyvä, että pihaa ilmastoidaan reilusti, sillä alkoi olla melkoisen tiivis ja nurmi huonoa. Ei ole tarkoitus saada aikaiseksi mitään samettinurmikkoa, vaan sellainen kulutusta kestävä vihreä kate.



Täällä oli aikoinaan kukoistava varjonpenkki, jokunen nauhus sieltä vielä pyrkii ylös. Tälle penkille olen jättänyt jo muutamia vuosia sitten hyvästit, sillä siihen lasketaan ne puupöllit sahausta odottamaan. Pihaan ei pääse kuorma-autolla, joten puut täytyy nostaa pensasaidan yli tieltä käsin.




Oikeastaan se on aika hauska tuo puukäytävä tai solahan se on. Puita on kahden puolen useampi pino, toisella puolen enemmänkin. Toivottavasti eivät rojahda naapurin tontille, siinä sitä lappamista riittäisi.
Eipä tarvitse pariin vuoteen puita hankkia.


Haaveissain mun


On yrttiympyrä, johon sain kipinän Varjoyrtin blogista, hänellä on aivan valtavan ihana ympyrä. Eihän se kyllä hetkessä valmistu, mutta nyt voisin aloittaa, sillä työmaata riittää.



Tähän se tulisi, pihanurkkaus, johon paistaa aurinko melkein koko päivän. Joskushan tässä on ollutkin kasvimaa ja yttejäkin kasvattelin, mutta nyt se on päässyt rehevöitymään.



   
Joitain nauhuksia sekä nokkosta kasvaa villinä ja melko rehevästi. Pari viinimarjapensasta täytyy ottaa pois, nekin on olleet tosi huonolla hoidolla, näkeehän se jo noista nokkosista.
Ensimmäiseksi ajattelin käydä tuon kasvuston kimppuun, sittenhän se maa pitäisi jyrsiä. Kunhan saan mullan näkyviin, niin sen yrttiympyrän muodon voisi sitten suunnitella.
Tahtoisin samankaltaisen kuin Varjoyrtillä, mutta en usko, että pystyn samaan. Teen sen sellaiseksi, kuin omat voimavarat antavat myöten.

Tämä on nyt sitten se ensimmäinen puutarhaprojekti, ne muut pihan kunnostukset kulkevat siinä mukana.


lauantai 16. heinäkuuta 2011

Pieleen meni

Nimittäin ne minun esikasvatukset. Aloitin liian aikaisin, äkkiä iskeneen kasvatusinnon valtaamana. Karpaattienkellot itivät ja tekivät hentoiset taimet, niistä ei tullut sitten yhtään elinkelpoista. Hajuherneet kasvoivat hyvin ja laitoin ne kyllä uloskin vaikka olivat jo ehtineet "kulahtaa". Niissä on nyt kylläkin pientä tuuheampaa kasvua, mutta eivät varmaankaan ehdi kukkaan asti.





Japaninhumalasta pari tainta alkoi vankistua ja nousevat pontevasti verkkoa pitkin. Kasvu lähti niin myöhättäin vauhtiin, etteivät nämäkään kovin pitkiksi ehdi venähtää. Olenkin harkinnut, että laittaisin tuota verkkoa pitkin kiipeilemään pari kärhöä. Sehän antaisi myös talvella pikkulinnuille suojaa, kun tuossa lähellä pidän linnuille evästä läpi talven.




Kelloköynnöksen siemeniä oli kolme kappaletta ja niistä iti kaksi. Sain molemmat pidettyä hengissä istutukseen asti ja tässä ne nyt kasvavat. Heikkoja olivat ja kasvuun pääseminen oli hidasta. En tiedä miten kelloköynnös kukkii, tekeekö sen täysimittaisena vai kasvaessaan, tuskin kovin pienenä.



Kelloköynnäsen kärhöt ainakin pontevasti tarttuvat tukilankaan kiinni ja onhan nämä alut haaroittuneetkin, että voipa olla elokuun lopulla tuuheampi, mutta ehtiikö kukkia, hieman epäilen. 

No en minä lannistu, ensi vuonna yritän kasvattaa uusia taimia. Laitan vain oikeaan aikaan kasvamaan, jottei ne kyllästy odottamaan ulos pääsyä.




Hiukan väriä tähän harmaaseen päivään, pilvistä ja sadepisaroitakin putoilee silloin tällöin. Ahdekaunokki on avannut joitakin nuppujaan. Mökillä tämä kasvaa oikein vaivaksi asti, mutta täällä sen kasvu on maltillisempaa. Onpahan ötököillekin jotakin iloa ja ravintoa tarjolla.

Hyvää viikonloppua;)


tiistai 12. heinäkuuta 2011

Puutarha mietteitä


Olen käynyt läpi erilaisia puutarhablogeja, toinen toistaan kiinnostavampia. Yritän löytää itselleni sellaisen "selkärangan", jota voisin kehitellä eteenpäin. Toisaalta sehän on olemassa, nyt sitten vain muokkailen sitä.



Puutarhani on ollut useamman vuoden huolenpitoa vailla ja tämän kesän aikana olen löytänyt jotain kesäntaiasta takaisin. Jossain vaiheessa hävitin paljon erilaisia kukkalajeja ja nyt niitä kaipailen takaisin.




Mitä sitten haluasin puutarhaani. Ensinäkin en tahdo liian hoidetun näköistä, vaan sellaisen hiukka mysteerisen, romanttisen, salaisen ja vanhan oloisen pihan ja puutarhan. Pidän yllätyksistä, en niin ennakoitavissa olevasta, joten puutarhani saa elää omaa salattua elämäänsä, yllätykset ovat sallittuja.




Yksin omassa vallassahan se pihanilme ei tietenkään ole ja jos näkemykset eroavat paljon toisistaan, niin mitä tehdä, kompromissi.




Puutarhaani olen jo aiemmin elävöittänyt erilaisilla harrastuksen tuotteilla. Ne siirtyilevät paikasta toiseen ja nyt pitäisi löytää niille pysyvät paikat. Koota yhteen, omaksi mysteerisen romanttiseksi sekamelskaksi.
Pihaltani löytyy joko itse tehtyä tai kierrätystä, tämä suuntaus jatkuu edelleen.




Talven aikana suunnittelen tekeväni kookkaampia pihan ilmettä rikastuttavia koristeita. Syksyllä voisi myös hieman lisätä kukkivia osuuksia ja laajentaa.
Kyllä piha ja puutarha antaa paljon, se täytyy vain muokata omanlaisekseen mieltymyksien ja taitojensa mukaan.
Tahtoisin kaikki mahdolliset elementit, rakennelmat ym., mutta täytyy vain pyrkiä luomaan jo olevasta pohjasta mahdollisimman oman näköinen.




Onhan minulla reipas pikku puutarhuri aina silloin tällöin apuna.
Suurta iloa tuottaa lapsenlapsen hämmästänyt ilme, kun hän löytää jonkun "puskan" juurelta jotain uutta. Tuolla ylhäällä olevaa "Make-make lintumiestä" täytyi käydä heti taputtelemassa, kun se oli ilmestynyt kuunliljojen viereen.

Täytyy jatkaa unelmointia, jospa tekisin sen aarrekartan tuonne keittiön seinälle, niin haaveista voisi tulla tottakin. 
Ulkona sataa, nyt on siis hyvää aikaa miettiä ja pohdiskella.

Kesä 2023 ehti jo syksyyn

 Kesältä laittelen kuvia, kunhan ehdin käydä niitä läpi. Tässäpä muutama nyt ens alkuun. Nämä vain sen vuoksi, että kokeilen avata uudestaan...