maanantai 30. heinäkuuta 2012

Sunnuntain hillaretki






Pieni metsälampi, jota ympäröi kosteikko, ihan hyvä hillan kasvaa. Lammen rannalla oli myös muutama vene ja uiskentelihan siellä kaakkurikin, tosin melko kaukana. Vaikka lampi vaikutti pieneltä, niin vastarannalla oleva vesilintu näytti olevan kaukana, juuri ja juuri havaittavissa.
Kuvankin nappasin, mutta suurennettuna kovin heikko, kuitenkin niin, että tunnistaa pystyi.








Yllätys, yllätys. Kierrettyämme jonkin aikaa lampea, löytyi puiden kätköistä, harmaantunut mökki. Pihapiirissä oli myös sauna ja monipuolisesti varustettu nuotiopaikka. Ihanteellinen marjastus-ja kalastusmaja.




Rannalla lenteli sudenkorentoja ja mikäs se oli lennellessä, kun aurinko paistoi ja pieni tuuli kierrätti  raikasta ilmaa.Onneksi oli se tuuli, sillä ilma olisi ollut liian tukala,  lämpöä ja kosteutta riitti.




Perhoset lepattivat heinien lomassa ja leppälintu säpätti puunoksalla rauhattomasti. Nuotiopaikan läheisyydessä oli useampikin pesäpönttö puussa, leppälinnulla taisi olla vielä poikaset ruokittavina.




Sunnuntai päivän  kohteena oli siis tämä himoittu herkku, jota ei kuitenkaan kovin runsaasti tiellemme osunut. Kuitenkin retkestä jäi hyvä mieli, vaikka ne makkarat jäi paistamatta.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kesäparatiisin lumoissa

Tämä paratiisi ei omani ole, vaikka mielelläni tällaisen omistaisin.
Kävin puutarha vierailulla Raijan ja Tuomaksen luona. Puutarha on niin viihtyisä ja täynään kauneutta, ettei sieltä olisi pois halunnut.




Aloitetaan kierros etupihalta, jossa inkalilja tervehtii tulijaa runsain kukin. Tämä kauniin värinen lilja on useamman vuoden vanha ja se talvehtii kellarissa, jossa sillä on suotuisat olot.




Etupihalla on vesi aihe, jota reunustavat jalopähkämö, kuunlilja, kyläkellukan kauniit lehdet ja hopeahärkki.




Kesään ja paratiisiin kuuluu myös linnut ja niitä edustaa harmaasieppo, joka ahkeraan lenteli hyönteis jahdissa. Siepolla oli monta nälkäistä suuta ruokittavana ja vapaa hetkeä ei suoda, sen kertoi sirkutus räystään alla olevasta pesästä.




Kierrettyämme talon tulemme kellarin luokse ja edessämme on portaittain nouseva kesäkukka istutus.
Kesäkukkia on käytetty runsaasti ja varsinkin amppeleita. Runsaat ja riippuvat istutukset perennojen seurana, luovat pihaan maalauksellista harmoniaa ja kauneutta.

 


Humalasalko nousee korkeuksiin, kasvuston tukena on rakennelma, jonka Tuomaksen ahkerat kädet ovat rakentaneet. Pihan kaikki rakennelmat ja rakennukset ovat hänen tekemiään. Pihaa ei ole suunniteltu, vaan se on muotoutunut ajan kanssa ja elää koko ajan.




Vesi solisi ja sen ääni istui tähän paratiisiin täydellisesti. Veden soliseva ääni rauhoittaa ja sen katselu on nautinto, väreilevä pinta ja kuvajaiset, kuin toisesta todellisuudesta.




Puutarhassa uutena tulokkaana on kasvihuone, jossa esim. meloni kasvatteli muhkeaa muotoaan katon rajassa omassa keinussaan. Kurkut kehittelivät pitkiä puikuloitaan, tomaattit punastelivat seinustoilla, mansikat riippuivat amppeleista ja basilika tuoksui.




Levähdetään hetki penkillä ennenkuin jatketaan kierrosta.


tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kaunishan se on, marhanlilja



Nyt ne on sitten molemmat liljan nuput avoinna. Kyllä näiden perusteella voisi hankkia useamman sipulin, on tuo väri niin kaunis, ihan tulee vesi kielelle katsellessa.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Vierailulla Sirpan pihalla



Sateisesta kesästä huolimatta Sirpan idearikkaassa pihassa on yltäkylläistä värien sinfoniaa. Siitä pitävät osaltaan huolen eriväreissään loistavat krassit, jotka ryöppyävät putouksen lailla betoniputkista.




Alppikärhön verhoilema kaari johdattaa pienelle, suojaiselle "patiolle". Täällä on nautinto juoda aamukahvit ja nauttia kauneudesta, jonka itse on loihtinut ympärilleen.




Krassit luovat myös viihdyttäviä varjoja ympärilleen, niiden muodot ovat kauniin koukeroiset. Kahvittelijan silmät vaeltavat varjoissa, nousevat auringossa hehkuvien krassin kukkien myötä ylöspäin. Tutkailevat kukkien olemusta ja löytävät varjon kukassa, joka liikkuu. Liikkuvan varjon myötä voi siirtyä ajatuksissa kauas ja mieli rauhoittuu uutta päivää varten.




Sirpa on keraamikko ja hienovarainen esteetikko, jonka voi havaita pihan yksityiskohdista. Betoniin upotetut posliinipalat  kuuluvat omaan tuotantoon, työhön, joka ei miellyttänyt tekijäänsä.  Palaset kuitenkin löysivät paikkansa puutarhasta, ne viehättävät pihan haltian silmää.



Talon lähellä on kaunis kivikkopenkki, jossa kukkii mm. hentoinen tunturiunikko. Unikko on pikkarainen, herkkä ja ahkera kukkija, joka siementäen hakee uusia kasvupaikkoja.




Kattomehitähti on innostunut kukkimaan runsaasti, kiitos viime kesän. Kukkien väriä täydentää niihin sointuvat kivet, jotka aamuauringossa hehkuvat samaa sävyä.




Näkymä ryhmään, jossa etualalla kattomehitähti, tunturiunikkoa ja onhan siellä mätäsrikkoakin, joka leviää runsaasti. Taka-alalla häämöttää pikkusydän, joka kukkii koko kesän ja näin ollen antaa tähän ryhmään väriä koko kesäksi, muiden kausittain kukkivien rinnalla.




Edelweiss on myös löytänyt paikkansa kivikkoryhmästä. Tämä harmahtava alppitähti ei värien loistokkuudella kilpaile, mutta sen kaunis hento olemus täydentää ja rauhoittaa kanssa sisariaan.




Krassien varjoissa viihtyy suurehko lisko, jonka jätämme viettämään aurinkoista päivää kauniiseen puutarhan.


perjantai 20. heinäkuuta 2012

Krassin hehkua




Aurinkoista viikonloppua toivottelen tämän hehkuvan krassin myötä!

Löytyyhän sitä hieman myös valkoista



Valkoinen verikurjenpolvi availee verkkaisesti kukkiaan.
Tämä on tämän kesän hankinta, ostin kolme verikurjenpolvea, kaksi punakukkaista ja tämän valkoisen. Ovat nyt tilapäisistutuksessa, odottavat, että puutarhuri saa niille oman kasvupaikan katsottua.

Mutta nuo lehdet vaikuttavat hieman kärsineiltä, onkohan näillä kurjenpolvilla jokin sairaus, joka vaivaa yleisesti. Nuo muut tämän suvun edustajat voivat tosi hyvin, ei ole mistään kasvitaudista merkkiäkään.
Olen kyllä käyttänyt rakeista lannoitetta, olisikohan ne rakeet polttaneet lehdet.




Punainen akileija on ilahduttanut jo pitkään kukinnoillaan. Tiedän, että on Jaloakileija, mutta en lähemmin, lappusessa ei ole tarkempia tietoja.
Alkukesällä kasvoi melko matalana, sitten venähti pikkaisen enemmän pituutta ja nuppua työntää ahkeraan. Kukkien väri on hailakan näköinen, kun kuva on otettu pilvisellä säällä, auringossa hehkuu kauniisti.

Kun noita kukkia on ollut niin paljon ja se on päässyt rauhassa siementämään, niin luulisi ensi keväänä penkistä nousevan monta punakukkaista akileijaa.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Yksi "vaivainen" varsi vain



Tähän liljaan on sälytetty paljon toiveita ja odotuksia. Siinä on vain yksi varsi, toisen nappasin rikkakasvien myötä pois. Kaksi pulskistuvaa kukkanuppua, niitä pitää joka päivä tarkkailla, aukeneeko tänään, huomenna, milloin?

Ostin kokeeksi yhden ainokaisen Marhanliljan sipulin viime syksynä. Jos kukka vastaa odotuksia, niin silloin pitänee ostaa muutama lisää, kuka se nyt yksin tahtoo kasvaa.




keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Voi, voi sammakkoa



"Voi, voi sammakkoa" huutelee rampa sammakko. Jalatonna ja kädetönnä on paha loikkia, kun kaikki
meni poikki. Huulikin on haljennut ja pala masustakin jonnekin jäänyt lie.
Annetaan raukalle vielä mahdollisuus, kun ei talvi vienyt kokonaan. Vetten päällä, suven suloisessa syleilyssä, voinee vielä hetken viivähtää.

Tänään oli hieno päivä, huomenna jo satelee.

Miltä se nyt sitten osin vaikuttaa



Hieman yleisilmettä pihasta, joka tänä kesänä näyttäytyy jo hieman rehevämpänä, kiitos sateiden. Olenhan minä kyllä nyt panostanutkin hiukkasen tai oikeammin paljonkin enemmän kuin pitkään, pitkään aikaan.
Lannoitettua tuli jo kesän alussa ja jonkin verran pitkin kasvukautta, mutta nyt vain luoja kastelee ja hoitaa näin kukkasten hyvinvointia. Itselle jää sitten se siisteys, mutta kun sen suhteen ei turhia paineita ota, niin jääpi aikaa nautiskeluun.


 

Kyllä sen eron huomaa viime vuotiseen, mutta sehän oli alkusoittoa tälle uudelleen elpyneelle puutarhailulle, näkymä alkaa jo pikkaisen viehättämään silmää.
Paljon on kuitenkin tehtävää ja laitettavaa, jotta pihasta muotoituisi sellainen rehevä oleskelu keidas, joka silmissä kangastelee.
Joistakin asioista olen luopunut, kuten siitä Yrttimaasta ja sen tilan otan kukkasten käyttöön, ehkä sinne joitain yrttejäkin mahtunee. Niitä yrttejä kasvaa nyt tuolla kukkien seassa ja hyvin viihtyvät.
Kunhan syys saapuu ja taimi alet, niin täytyy kartuttaa perenna valikoimaa.
Pikkuhiljaa puutarhaa rakentaen siitä saa suurimman nautinnon.




Erilaisia väriyhdistelmiä ja kokonaisuuksia pitää hioa, mutta tämä varjoliljojen ja ängelmän yhdistelmä viehättää tosi paljon ja vielä kun saisin ne kasvamaan toistensa seassa täysin.
Tuon ängelmän täydellistä nimeä en tiedä, mutta se on kasvultaan korkeaa ja syys väri on keltainen. Kuvassa ängelmä ei kovin edustava ole, mutta se on kaunis tuuhea "pensas", josta myös hyönteiset nauttivat.
Jos nyt joku tietää tuolle ängelmälle oikean nimen, niin olisin kiitollinen siitä tiedonjyvästä;)


 

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Pihan kaunottaret

Niitä on tällä hetkellä kolme.
Kolme kaunista, vanhan roosan sävyistä kukkiaa.



Ensimmäinen, joka voisi olla nimestään päätellen myös herra, mutta kyllä tämäkin kuuluu vanhojen rouvien joukkoon.
Mooseksenpalavapensas kukkii nyt kauniisti ja tosi runsaasti.
Pidän tästä, joillekin allergiaakin aiheuttavasta, perennasta. Tuoksu ei kylläkään viehätä.



Lehtoängelmä kukkii nyt toista kesää ja kasvusto on vielä aika pieni.
Keväällä sen jaoin ja hyvin ovat rehevöityneet, joten ensi keväänä jaetaan uudestaan ja sitten on jo näyttävämpi alue tätäkin kasvia.




Tämä on ehdoton suosikki vanhan roosan rouvista.
Varjoliljalla, joka leviää minne haluaa, sitä tosiaan näkyy nousevan sieltä sun täältä.
Onpa jokunen suostunut kasvamaan samalla paikalla jo useamman vuoden. Tuloksena on useampi kukkavarsi ja runsas kukkien määrä.

Alkukesästä oli kukkivia kasveja vähänlaisesti, mutta nyt pihassa on todella paljon kukkaloistoa. Onkohan syynä runsas veden tulo, lannoitus vai kummatkin yhdessä, ehkäpä jälkimmäinen. Ja onhan se niinkin, että kasvien kukinta painottuu aika paljon tähän aikaan. On aiheellista miettiä niitä alkukesän kukkijoita.
Täytyypä ottaa perenna kirja selailtavaksi.



maanantai 16. heinäkuuta 2012

Kesäasumus, ladossa




Siinä se nyt napottaa, lato, joka on kesäasuntona kahdelle. Oikein vanhanajan pärekatto, ryhdikäs ja arvokkaasti harmaantunut heinäsuoja.




Ovet avoinna kutsuen kurkkaamaan hämärään sisätilaan.Kiikkastuolissa on rauhoittavaa istua ja mietiskellä, joko tulevia tai menneitä ja voihan se ajatus saavuttaa suurempiakin merkityksiä.




Oven suussa, seinustan penkillä, partasuti, tuskin enään käytössä. Saippualautanen ja kauniisti patinoitunut astia. Asetelma on huomaamaton, mutta siinä se on, toivottaen astumaan sisään leveistä ovista.




Ennen kuin astuu latoon, täytyy käännähtää katsomaan nakymää joka ovista avautuu. Suomalainen kesä parhaimmillaan ja siihen kuuluu peltomaisema, sininen poutapilvinen taivas ja vasta niitetyn heinän tuoksu sekä myös kukat ja niiden ympärillä hyörivät, pörisevät hyönteiset.
Kaikki nämä ei aina loksahda kohdilleen, mutta kyllä ne jossakin vaiheessa saavuttavat aistit.




Lato on ihan viihtyisä asumus, kauniit, harmaat lankut seinillä, Hailuodon menneisyydestä kertovat kuvat kehystettyinä ja kodikkuutta tuovat räsymatot lattiassa sekä vanhat huonekalut.
Vuoteen suojana täytyy olla kuitenkin itikkaverho takaamassa rauhaisan yöunen, sillä suvessa hyörii monenmoisia kiusanhenkiä.


 

Vaatenaulakon virkaa toimittaa seinät, joihin on hyvä ripustaa asut, ne tuovat samalla väriä ja kodikkuutta tilaan.




Ladonhengetär, muistiinpano välineet, rukous/mietiskelynauha ym. kertovat asujien mieltymyksistä ja harrastuksista.


 

 Nämäkin olivat kuin luodut juuri tähän miljööseen.




Mutta kyllä täällä nautitaan myös ruumiin ravintoa ja mausteilla on tärkeä osa, sillä kasvisruoka maistuu.
 

Kesä 2023 ehti jo syksyyn

 Kesältä laittelen kuvia, kunhan ehdin käydä niitä läpi. Tässäpä muutama nyt ens alkuun. Nämä vain sen vuoksi, että kokeilen avata uudestaan...