perjantai 31. joulukuuta 2010

Humala uinuu talvessa









Sanotaan, että nämä humalan kävyt antavat tyynyn alle pantuna hyvän unen. Itse en kuitenkaan pystyisi nukkumaan niiden tuoksussa, on se sen verran voimakas ja eikä oikein miellyttävä, siis omasta mielestäni.
Jätän nuo edellisen vuoden köynnöksen varret tukitangon ympärille ja näin ne tukevat alunperin ohutta tankoa. Hyvin ovat kasvaneet vuosi vuoden jälkeen.


sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Lumihiutale mobiili








  


Tapanina pitäisi käydä ajelulla, mutta se jäi kyllä tekemättä, kun noita steariinilumihiutaleita väkersin. Siinä se aika mukavasti vierähti, kun ensin leikkelin lumihiutaleet, sulatin kynttilänpätkät ja kastelin noita hiutaleita sulassa steariinissa. Eihän siinä riittänyt yksi eikä kaksikaan kastelua, ainakin kymmenen kertaa annoin kuuman kylvyn hiutaleille, kunnes olivat sopivan vahvuisia.
Tein tuollaisen mobiilin, se on prototyyppi. Tehdessä oppii, niinkuin nytkin. Seuraavaan osaan jo heti alusta alkaen laittaa tarpeeksi tehokkaat kiinnitykset, nyt hiutaleita tipahteli kesken työn langoistaan. Niin ja tuota muotoakin voisi muunnella.

Viime vuonna joulun alla löysin idean eräästä blogista noihin steariinihiutaleisiin ja ihastuin, ne ovat tosi valloittavia. Mielessä muhii monta uutta ajatusta tuon mobiilin lisäksi. Vaikka eihän tuo mobiilikaan ihan oma idea, mutta osa on omaa, esim. käyttää noita steariinihiutaleita, vai onkohan sekään. Kyllähän noita varmaan muutkin ovat tehneet, uskoisin niin, kaikkihan on niin yleismaailmallista.
         


lauantai 11. joulukuuta 2010

Uutta lämpöä



Pihaan on ilmestynyt rankoja, joista on tarkoitus sitten vuoden päästä saada lämpöä pirttiin. Nämä puukasat eivät ole kovin esteettisen näköisiä, mutta sitäkin hyödyllisimpiä. Kyllähän nuo kesään mennessä on pienitty ja pinottu käyttöä odottamaan.
Juuri lämmittelin takkaa viime talven puilla, nytpä taas tarkenee.


Pitkä uni









Puutarhablogini on uinaillut unessa, pitkässä sellaisessa. Kesän mittaan punainenlanka hävisi, enkä löytänyt päätä mistään.

Nyt tuolla pihalla kuvatessani silmiini osui lapio, joka oli syksyllä jäänyt kasvimaalle ja siellä odotti nyt uutta kevättä ja kesää. Sillä oli symboolinen viesti, joka tuntui sisimmässäni, se kuvasti tämän hetkistä olotilaani.
Aikomukseni oli tyystin hylätä tämä "Kesän taika", mutta taikaa ei voi hylätä, se säilyy, muuttuu, muttei muuta.

Nyt on hyvä aika aloittaa, kevyesti, ilman suorittamista. Erään joogan opettajan sanoin: "Niinkuin itsestä hyvälle tuntuu".



perjantai 10. syyskuuta 2010

Syys muuttaa sävyjä



Kuunliljat ovat saaneet tummien öiden kalvakkaan heijastuksen. Lehdet ovat kauniita, ne loistavat pimenevässä illallassa kuin lyhdyt.
Kuunlilja, kuinka kaunis nimi, se on runollinen ja herkkä. Talveksi kasvi painautuu maahan, piilottaa vartensa. Odottaa keväällä  aikaa, jolloin olisi turvallista kohottautua pintaan.






Vuorenkilpi, se on kaunis nimi myöskin, mutta voimakas. Voimakas on sen värikin, jonka syys lahjoittaa. Vuorenkilpeä ei edes talvi nujerra, heti lauhan tultua se nostelee päätään ja on valmis taistoon.


keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Syyskuu saapui

Mitä kuuluu hoitamattomaan pihaan.
Sieltä löytyi heti ovesta ulos mennessä amppelitomaatti, joka sinnikkäästi kypsyttelee pieniä punaposkia. Ensi kesänä voisi laittaa useamman, viime kesänä kokeiltiin pensastomaattia pienessä anssarissa. Huonosti kävi niiden, hyvin kyllä tomaatteja teki, mutta etanat kävivät vaurioittamassa pinnat.




Portaan pielessä kasvaa keijuangervo, joka kukkii ihan pakkasiin asti. Kukinta ei tietenkään ole niin runsas ja "siisti", mutta väriä tuovat kuitenkin syyskuiseen pihaan.




Joka syksyiset mustesienet puskevat voimakkaasti ylös maasta. Mitä niitä hävittämään, ne ovat kauniita omalla tavallaan ja antavat ravintoa pienille hyönteisille.




Äitienpäivänä saadut kukkasetkin antavat väriä.





keskiviikko 18. elokuuta 2010

Puutarhassa kypsyy

Niin mitähän siellä nyt meidänkin puutarhassa voi liiemmin kypsyä. Onhan siellä herukkapensaita, muutama karviaispensas, koristeomenapuu, aronioita. Kaikkihan nuo melkein linnuille menee, herukoita ja karviaisia tulee kyllä itsellekin talvea varten kerättyä.
Haaveissa on, että saisin muutaman tyrnin, en ehkä niinkään marjojen vuoksi, vaan ihan koriste tarkoitukseen.
Mökille istutettiin Tytti ja Tarmo ja lisää pitäisi saada, ihan sato mielessä, onhan ne niin C-vitamiini pitoisia.


Annetaan kuitenkin suosiolla lintujen herkutella omenoilla ja aronioilla. Ainakin tilhien ja viherpeipposten olen nähnyt noita syövän. Ja maistuuhan ne pudonneet koristeomenat myös rusakoille.










tiistai 17. elokuuta 2010

Metsän siimeksessä, sammal vuoteella


Pidän sienistä, mutta en käytä ravinnoksi. Tahdon poimia niiden kauniit muodot, värit kameraani.
Sienet ovat aina viehättäneet, niiden ilmestymisessä on jotain taianomaista ja satumaista.
Kuinka hellyttävän näköinen on pieni sienen alku, kun se taistelee itsensä ylös maan uumenista.
Kasvupaikka voi olla karu ja ankea.


Hyllyssäni on useampi sienikirja ja muutama ruokakirjakin tästä aihepiiristä. Selailen ja nautin kauniista kuvista, kirjat istuvat hyvin käteen.
Huono sienten tuntemukseni johtunee siitä, kun en syö niitä, muutenhan pitäisi opetella tunnistamaan syötävät ja herkulliset. Minulle riittää näiden ainutkertaisuus ja mielikuvat sienten salatuista maailmoista.



maanantai 9. elokuuta 2010

Kaksi vaatimatonta



Kattomehitähdestä löytää herkkää kauneutta ja se on vaatimaton kasvupaikastaan. Kunhan se ei jää toisten jalkoihin.




Maitohorsma kasvaa kaikkialla, mutta osaa se väistyäkin toisten tieltä. Tästä rentunruususta löytyy kauniita yksityiskohtia, aivan kuin vaahtoavaa maitoa.



sunnuntai 8. elokuuta 2010

Asuntomessujen antia


Kun kerta Kuopion lähistöllä lomailtiin, niin täytyihän se asuntomessut katsastaa. Hyvä päivä valittiinkin, kesän lämpimin, virallinen lukema 37,2 ja sehän mitataan varjosta.

Hellettä oli ja hikeä saatiin pyyhkiä kasvoilta tiuhaan. Onneksi alueella oli paljon pisteitä, mistä saattoi täydentää nesteitä ja pientä suolaista myös. Jäätelökin maistui varjossa istuen, samalla saattoi lepuuttaa silmiään luonnon kauniissa ympäristössä.
Alue kulkee nimellä Saaristokaupunki ja tie sinne vie useiden siltojen kautta, saaria näkyy runsaasti, kaunista.

Kotona huomasin, ettei niistä pääaiheista kuvia paljon kameraan tallentunut, mutta jotain muuta mielenkiintoista kylläkin.



Alueella oli paljon käytetty kiveä, talot oli porrastetun oloisesti rinteessä. Nämä talot on kuvattu Kallaveden puolelta, mutta toisella puolen avautui tosi upeat näköalat.




Sattui niin mukavasti, että käynti viikolle ajoittui taidepainotteinen jakso. Rantahietikolle ja veteen oli noussut näyttelyalue, olipa taidetta nostettu ylös, puiden keskelle.



Tämä oli ehdottomasti suosikkini.


Vene tuntui olevan suosituin aihe ja senhän ymmärtää kun veden äärellä oltiin. Vedessäkin on yksi kumollaan ja pienoinen suihkulähde oli edessä.


Tässä syntyy tervantuoksuinen näkemys tästä vetten kulkuvälineestä.


Paluumatkalla ohitettiin maamerkki, Kultainen peura. Se kimalteli auringon kanssa kilpaa, kallioleikkauksen korkeimmalla kohdalla.


Puimuri pöllytti kuivaa viljaa. Vilja kypsyy helteellä nopeasti, joten töihin pitää rientää sopivan sään vallitessa.


Venäjän puolelta levittäytyi metsäpalojen savua, horisontti häipyi utuun.




lauantai 17. heinäkuuta 2010

Kesäpäivän puuhia


Pientä hellettä saatiin myös tälle päivälle ja siitä kaikki pienet ottivat ilon irti. Vettä ja mettä riitti kaikille janoisille ja vesileikeistä nauttiville.
Tähkätädyke on nyt kukkeimmillaan. Tämä on luonnosta siirretty aikoinaan ja näkyy olevan, niin mehiläisten kuin ampiaisten suosiossa. Näkyi myös erilaisia kukkakärpäsiä, sekä joku yökkönen ruolailevan keskittyneesti tädykkeen kukissa.



Hikihän se aherruksessa tulee. Näitä pisaroita monesti olen miettinyt, mistä ja minkä vuoksi, niitä tulee näille surraajille.


Pienet voivat pulahtaa välillä vaikka kylpypaljuun vilvoittelemaan. Kyllä kesä ja lämpö ovat ihania asioita, siitä pitää nauttia kaikin mahdollisin tavoin.


Jottei kaikki vain olisi joutenoloa, täytyy muistaa se ravinnon hankintakin.



lauantai 10. heinäkuuta 2010

Tarinapaikka, Sanna Koiviston ympäristötaideteos

Tarinapaikka sijaitsee Oulunsalossa, päiväkodin ja palvelutalon välisellä alueella. Työ on valmistunut vaiheittain vuosien 1998-2001 aikana. Materiaaleina on puu/kivi/pronssi/kasvit ja aiheet löytyvät luonnosta.


Sorsaperhe, luonnonkasvien ja rantavehnän keskellä, tupsahtaa ensimmäisenä näkyviin . Kaikki pronssityöt ovat luonnollista kokoa.


Puinen laituri johdattelee rantahiekan ja rantakasvillisuuden läpi vihreälle merelle.


Laiturin päässä kissa odottelee kalasaalista.


Vihreällä merellä kiven päällä lekottelee hylje poikasensa kera.


Kuljen laiturin ohi ja huomaan kissan odottelevan yhä, jospa se viellä nappaa.


Tarinapaikalla voivat kohdata lapset sekä vanhempi väki. Kertoilla tarinoita, hyväillä sileää pronssin pintaa ja nauttia auringosta ja tuulesta laiturilla, kissa seuranaan. Kissa, jonka pinta on lämmin auringonsäteistä.



perjantai 9. heinäkuuta 2010

Rehevä puutarha Varjakassa


Varjakassa, pyöräilytien vieressä on rehevä ja eksoottisen näköinen puutarha.
Piha on kiehtonut useamman vuoden ajan ja nyt pääsin tutustumaan puutarhan helmiin. Näin alkukesästä suuret perennat eivät vielä olleet kukassa.

Puutarhan omistaja kierrätti kasvillisuuden keskellä ja kertoili istutuksista , puutarhastaan yleensä, vaurioista, joita kylmä talvi oli aiheuttanut.
Totuuden nimessä, minulla on huono muisti, nimet jää nyt kertomatta. Seuraavalla kerralla valmistaudun muistiinpanovälineiden kera.

Tervetuloa puutarhaan.
Etupihalla sisääntulon edessä on ruukkupuutarha. Monet näistä kasveista ovat monivuotisia, esim. pasuunakukat. Sisääntulo on todella kaunis ja eksoottinen kukinta aikaan.
Pajusäleiköstä nousee kaarevat tuet, jonka loppukesästä peittää piikkikurkku. Säleikössä kasvaa punakoisoa.








Pajusäleikkö jatkuu pyörätien varressa aidanteena, josta esim. nousee korkeuksiin humala, ilmaa haroen.


Ruusuja löytyy täältä erilaisia, valkoisia ja punaisia erisävyissä myös keltaista. Viime talvi oli kasvillisuudelle koittelemus ja siitä on merkkejä myös tässä puutarhassa. Kaikki on voitettavissa, sillä uutta versoa  oli myös pahiten kärsineissä.

Kaunis, tuoksuva Teresa-ruusu.


Nuokkusyreeni kukki kauniisti ja tuoksui, tottakai.


Tässä oikein jättiperenna, joka kukkii syyspuolella valkoisin ja keltaisin kukin. Nimi on kadonnut harmaiden aivosolujen mutkaiseen verkostoon, mutta toivotaan, että saan tästä kukkivana kuvan ja nimi seuraa silloin mukana.

Siinä hieman esimakua puutarhasta, jossa myös tulen vierailemaan uudemman kerran.



Kesä 2023 ehti jo syksyyn

 Kesältä laittelen kuvia, kunhan ehdin käydä niitä läpi. Tässäpä muutama nyt ens alkuun. Nämä vain sen vuoksi, että kokeilen avata uudestaan...