Hoitelen puutarhaani vyöhykkeellä viisi

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Kesä kierähti



Niin se aika vierii ja aikomukset jää aikomuksiksi, mutta nyt kuitenkin pieni pläjäys kuvia heinäkuisesta pihapuutarhasta.

Piha on ollut koko kesäkuun hoitamatta, mitä nyt nurmikkoa silloin tällöin leikattu. Perennojen sekaan on ilmestynyt hiirenvirnaa, niittyleinikkiä vai olisiko rönsyleinikkiä, heiniä ja nokkosia nyt olen hieman nyhtänyt penkeistä ja sitä sitkasta vuohenkelloa, vaikka olishan se kohta kukassa.






















Ihailen cottage garden-tyyppisiä puutarhoja, missä kukat kasvaa valloittavana kukkamerenä, hiukan villinä. Pikku hiljaa pihastani voi sellainen muodostuakin, kunhan saisin sitä laajentaa isommalle alalle.
Nyt olen kuitenkin ihan tyytyväinen tämän hetkiseenkiin tilanteeseen, mutta haave elää.




sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Piha elää


 Kyllä se kevät saapuu, vaikka maaliskuussa on sitä lumisadettakin ollut. Nyt plus asteita ja lumi sulaa vauhdilla.




Naakka pariskunta ruokailee sopuisasti, ovat jo vuosia sitten kihlat ostaneet ja nyt lujitetaan parisidettä



Lunta tupruaa siemenien päälle, peittäen ne. Jokunen suupala aina löytyykin, kun jaksaa lunta kaivella.



Tämä tundraurpiainen ei ollut kovin onnekas, vaan sai tartunnan ja poloinen on jo menehtynyt.





Sinitiainen on sitkeäsissi, kuten myös talitintti. Tintit ovat niitä perusruokailijoita talviruokinnalla.








Tuli piipahdettua myös taidenäyttelyssä. Nästä tuli ideoita, jospa jotain roikkuvaa ja pehmeää ilmestyy kesällä minunkin pihaani.

torstai 14. helmikuuta 2019

Uusia harrastuksia


Olen löytänyt pari uutta harrastusta tälle vuodelle ja toivottavasti saan niistä matkaseuraa useammaksi vuodeksi eteenpäin.



Syksyllä aloitin kirjoituskurssin, mutta en päässyt  kuin kerran käymään, nyt viime kuussa jatkui ja olen ollut mukana aktiivisesti.

Rakastuin Haikuun, tuli hankittua useampi runokirja, proosarunokin kiinnostaa.
Nyt lauantaina on aiheena laulunsanoitus ja se oli kotiläksynä, tein sellaisen aloittelijan räpin tai kyllä se enemmän muistuttaa lastenlorua.

Toinen harrastus on liikunnallinen, kuntosalilla käynti. Tammikuun alusta aloitettiin ystäväni kanssa ja käydään säänöllisesti pari kertaa viikossa. On päässyt kunto ja lihasvoima rapistuun. Kun on harrastuksena valokuvaus ja puutarha, niin niissä molemmissa tarvitaan hyvää kuntoa, jotta lapio ja kamera pysyy hallinnassa.
En nyt näistä uusista jutuista jatkossa paljon kirjoittele, no runoilusta voisin, joskus.




Hyvää Itsenäisyyspäivää!




torstai 8. syyskuuta 2016

Rusakonpojan aamutoimet

Tällainen pikkainen rusakonpoika maanantaina aloitteli päiväänsä siistimisen merkeissä. Emon opetukset oli menneet perille, siisteys on puoli ruokaa, voisi ihmisemo lapselleen sanoa.




















Sitten kun katsoi pesun suoritetun loikkas pois, mutta vain kuusen alle. Siellä olikin sitten hyvä aamuauringossa ottaa pienet nokoset.





Naisaakkosissa olen edennyt ja luettuna on K ja L kirjaimet.


Marrasyöt on ihan kotimaista vaihteeksi, Jenna Kostetin teos. Kirja tuli verkkaisesti luettua läpi ja tämän jälkeen pidin hieman taukoa.
Uhrilahja oli sitten ruotsalainen naisaakkonen, Åsa Larssonin kirja tuli luettua ripeään tahtiin,  varmaankin kerronta oli hyvin etenevää. Larsson on sukujuuriltaan suomalainen.
Kirja on viides Rebecka Martinsson dekkari. Uhrilahja sijoittuu Ruotsin Lappiin.

perjantai 26. elokuuta 2016

Aurinko kierros

Tein pienen kierroksen tässä mökin ympärillä. Ensin eksyin tuonne pellon reunaan, sinne veti sellainen pieni lintu, joka vilahteli lehtien varjoissa. En saanut lintua silmiini, mutta huomasin kauempana ojan reunalla muuta kuvattavaa.



Aurinko paistoi ja amiraaliperhoset olivat kerääntyneet mesijuhliin. Nämä isohkot, kauniit perhoset siirtyilivät rauhallisesti kukasta toiseen. En ole moneen vuoteen tätä perhosta nähnytkään ja olin tosi iloisesti yllättynyt, että niitä on nyt runsaasti liikkeellä.



Toinen kaunis perhonen on jo tuntunpi, nimittäin neitoperhonen. Neitoperhosella on kauniit siniset silmät siivissä, hän viihtyi myös samoilla kukilla amiraalin kanssa. 




Meidän mökkiomenoilla on nyt viisinkertainen sato viime kesään verrattuna, nyt oli jo viisi omenaa :)
Onhan noita puita neljä, mutta ovat niin nuoria, ettei vielä satoa saada, odotetaan.


 

Tytti ja Tarmo tyrnikin intoutui kasvattamaan muutamia vitamiinikapseleita. Tyrnipensas on kyllä ollut niin huonolla hoidolla, ihan kuin olisi vain heitetty tuonne rannan tuntumaan. Talvi on sitä koitellut ja jotkin jyrsijätkin hätyytelleet, mutta kärsimysten kautta siitä on kehkeytynyt voittaja. 
Voittajaa pitäisi kohdella sen mukaan, ensi keväänä saat paremman paikan tai ainakin annan sinulle enemmän elintilaa.




Naisaakkosista sain luettua tämän Anna Janssonin, Unissakävelijän, Anna on ruotsalainen dekkaristi, joka on kirjoittanut myös alakouluikäisille suunnattuja jännityskirjoja.
Kirja eteni sutjakkaasti, jännitys paikoitellen nousi sellaisiin mittoihin, että meinasin peittää silmät, kuten joskus teen kun katselen noita rikossarjoja. Kirjassa oli juuri sen kaltaista jännitystä, joka minuun tehoaa. Nyt sitten on J luettu ja M odottaa.


 

Kurjet eivät jää odottamaan, vaan niiden keskuudessa levottomuus kasvaa ja parvet suurenevat, matka etelään odottaa.

 

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Seittien lumoa



Ranta-alpi kukkii aivan vesirajassa, peilaa itseään veteen. Ei kutenkaan näe kuvaansa, on ollut pilvinen päivä. Näin iltasella, auringon hakeutuessa yöpuulle, joitakin valoisia hetkiä löytyy taivaanrannasta, kuin kaikuna yksinäiselle kukkijalle.


Järvikorteiden kevyt keinunta aaltojen sylissä tuudittaa vettä ja rauhoittaa ihmismielen, ilta sammuu hiipuen. 
Kevään ja kesän kiihkeys on hiljentynyt, järven elämä vaimentunut.




Näiden kivien päällä kalalokin poikaset ottivat ensimmäisiä horjahtelevia askeleitaan, laskeutuivat veteen ja kevyesti uivat korteiden suojaan, kun kuulivat emojen varoitusäänet. 
Pojat vahvistuivat, kokeilivat siipiään ja aina vain uudestaan emot toivat ravintoa, viel sillonkin kun  poikaset olivat lentokykyisiä. 
Siipien vahvistuessa, kolme poikasta seurasi emojaan. Vielä viipyilevät kotijärvellä, mutta pian suunnistavat muiden mukana muille maille.


 

Viimeisin lukemani kirja lumosi kauniilla kerronnallaan, vaikka aluksi epäilin kirjavalintaani. Fantasiaa, ei ole minun makuun, mutta... kuten kirjan takakannessa lukee "Sen mestarillisesti punottu juoni, syvä inhimillisyys ja tarkka kaunis kieli näyttävät maailman joka on melkein totta". 
Ja totta, uppouduin tuohon lumoavaan seittien ja kudottujen seinävaatteiden maailmaan. 
Kirja oli fantasiaa, lumoa, sanoja ja lauseita, jotka maalasivat kuvia silmieni eteen, ne veivät yhä pitemmälle kudottujen kujien kaupunkiin.

Kirja, joka ei ihan heti painu mielessäni unhoon, on Emmi Itärannan, Kudottujen kujien kaupunki. Hänen esikoisromaaninsa Teemestarin kirja, on ilmestynyt 2012, käännösoikeudet on myyty jo lähes 20 kielelle. 
Itäranta asuu Ison-Britanian Canterburyssa ja on kirjoittanut molemmat teoksensa samanaikaisesti sekä suomeksi että englanniksi.
 

tiistai 23. elokuuta 2016

Järveltä tuulee

Syksy tulee, ei mahda mitään. En kyllä hirveästi harmittele, sillä hiukan odotankin, että vuodenajat vaihtuvat.
Olen ymmärtänyt jo, että jokaisella vuodenajalla on oma merkityksensä ja omat toimet.

Nyt nautititaan hämärtyvistä illoista, väreistä ja kyllä voi syksyn tuoksuista nauttia myös, siinä on tuoksu uudesta.



Näissä maisemissa, Pohjois-Savossa, tuuli puhaltaa tänään järveltä. Maisema on järvelle tällä hetkellä kolean harmaa, satelee.
Ihan hyvällä omalla tunnolla voin puuhastella sisällä, sillai verkkaisesti, ei ole kiirettä mihinkään.




Imukärhivilliviini on saanut punaa lehdilleen, mutta lehdet alkoivat muuttaa väriään jo heinäkuun puolella. Kasvu ei ole ollut niin railakasta kuin esim. edellis vuonna, vettä kyllä on saanut, mutta olisiko ravinteiden puute tai sitten talvi teki tuhojaan.




Pihlajanmarjat kypsyy, pitää varmaankin kertä niitä pakkaseen, lintuja varten.
Pihlaja on saanut tuomion, samoin kuin takana häämöttävä koivu. Ne varjostavat isännän mansikkamaata. Kaunis pihlaja, mutta tällä tontilla kyllä pihlajia löytyy ja kuusia, niillekin osalle on tuomio annettu.




Syyshortensia kukkii myös vaisusti tänä kesänä, keväällä kyllä karsin aika reippaasti kasvustoa. Tämän hortensian takana kasvaa kaunis rungollinen ja sateenvarjomainen päärynäpuu. Päärynäpuu tullaan siirtämään lähemmäs rantaa, pikkumökin lähelle. Hortensia saa tilaa ja siitä kasvatan pienen kukkivan puun.




Terttuselja on saanut kasvaa kuritta, mutta keväällä siihen tulee muutos. Olen hiukan viisastunut, sillä alempana kasvavaa terttuseljaa kuritin pienestä pitäen ja se ei siitä tykännyt. Kyllä puu, tai sen juurivesat hengissä on, mutta alkuperäinen runko kuihtui vähitellen kuivaksi torsoksi.




Naisaakkosissa sain luettua Anne Holtin dekkarin, Vereen kirjoitettu, Holt on norjalainen.
Kirja kuuluu Hanne Wilhelmsen-sarjaan, josta on suomennettu ainakin seitsemän muuta.
Kirjan kyllä luin ihan pötkyyn, ihmissuhteita, verta ja hiukan psykologiaa. Ei turhia, läpinäkyviä jännitteitä, vaan kerronta eteni soljuvasti. Joskus kirjaa lukiessa tulee sellainen tunne, että nyt on turhaa jossittelua ja venyvää pitkitystä. Tämä oli ihan miellyttävää lukemista, jos nyt rikoskirjallisuudesta näin voi sanoa :)

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Kun tähti putoaa




Löysinpä ainakin yhden islantilaisen naiskirjailijan. Vigdis Grimsdóttir on dekkarikirjailija, ainakin tämä  "Kun tähti putoaa", oli dekkari. Ja olihan se niin kiehtovaa luettavaa, että piti lukea melkein yhteenputkeen. Ei mitenkään tavanomainen ja loppuhuipennuskin oli melko yllätys.
Grimsdóttirilta on suomennettu muitakin kirjoja, voisi kyllä lueskella niitä myöhemmin lisää, siis tätä G-kirjainta.



Hyvää alkavaa viikkoa, olkoon säät suosiolliset meille kaikille :)

lauantai 13. elokuuta 2016

Uppoudun kesään


En nyt kesään, mutta kirjojen maailman pikkuhiljaa, vähän kerrassaan, voisin kyllä uppoutua.
Nyt tuntuu, että kesää on kestänyt jo pitkään ja vielä se jatkuu, vaikka syksyyn on jo käännytty ja niitä sateitakin aina välillä saadaan.
Monipuolinen anniltaan on kesä ollut tähän mennessä ja kaikenlaista on tullut koettua. Ei mitään maailmoja mullistavia juttuja, mutta omassa mittakaavassa merkittäviä.



Kesäkuussa terassimme sai uudet kaiteet ja niitä voisi somistella, kunhan tässä tulee sellainen hetki, siis oikea hetki. 
Ideoita jos jonkinlaisia, ihan sellaisesta perinteisestä vähän luovempaakin, on mietteissä vilahdellut.




Naisaakkosista olen nyt lukenut F-kirjaimen. Se oli norjalaisen Karin Fossumin mielenkiintoinen rikoskirjallisuuden edustaja. Fossumilta on suomennettu useita kirjoja ja ehkäpä sitten palaan hänen kirjallisuutensa pariin, kunhan saan aakkoset käytyä loppuun.


Alla joitakin pieniä paloja puutarhasta, johon syksy hissuttelee hiljaa ja ihan kuin salaa. Päivä päivältä huomaa pieniä muutoksia, niin puutarhan kasvillisuudessa kuin säätilassa. Tulee, ei vielä hyytävän kylmä, mutta kuulakkaan raikas sää.








Heinäkuun muheva lämpö on väistynyt. Odotettavissa on kuitenkin aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä, mutta se kaikkialta huokuva kostea lämpö, on poissa.
Tervetuloa lempeä syksy :)

perjantai 12. elokuuta 2016

Leikkimökki katsaus

Kesän alussa innolla puuhastelin leikkimökille uutta tulemista. Pikkuinen rakennus on 30-vuotta vanha ja sille ei ole aiemmin tehty mitään, ennen kuin nyt.
Se on saanut olla kesällä ampiaisten suojapaikkana ja viime kesänä ne rakensivatkin melkoisen asumuksen ylälavitsan tasolle.  Talvisin siellä vierailee myyrät ja hiiret, vaikkakaan tänä keväänä ei jätöksiä ollutkaan  mainittavasti.
Nyt ei ole ollut pörriäisistä kiusaa, kun sen verran hyvin sain reijät tilkittyä.



Siinä se nököttää koivun alla ja pensaiden siimeksessä. Ruukkuihin en sitten tänä kesänä ehtinyt kukkia saada, mutta jospa ensi kesänä. 
On kyllä muitakin suunnitelmia koristaa tuota ympäristöä, niin ja ulkoasua myös.


 

Katonharjalla on nuo tynkäsarvet, joita orava on pikkaisen jo kesällä jyrsinyt.
Siivoilin kukkapenkkiä tuossa lähellä ja sellainen jyrskytys alkoi kuulua, ihmettelin mistä moinen ääni tulee. Pyörin ja pyörin, katselin koristeomenapuuhun, jossa on linnunpönttö, ei näkynyt ketään eikä mitään. Lopulta katse osui leikkimökin katolle ja siinä se pikkainen orava jyrsiskeli sarvien pintaa, kai oli jonkin puute, muutakin ruokaa varmasti oli jo saatavilla.




Oven yläpuolella on tuollainen huovutettettu tähti, johtotähti. Saas nähdä miten ensi keväänä johtotähden käy, kun linnut alkavat pesiä rakentaan. Olen pannut merkille, että hamppunarut kummasti rispaantuu ja syynkin kyllä tiedän. Sinitiainen oli tykästynyt keväällä naruun ja kävi ahkeraan nyhtämässä siitä rakennustarviketta. 




Avataanpas ovi kaikkein pyhimpään. 
Ovea vastapäätä on tuollainen kerrossänky rakennelma. Sänkyihin hankin keväällä kevyet peitteet ja patjan virkaa hoitaa kummaskin kaksinkertainen retkipatja, tokihan tyynytkin on.


 

Pienissä ruutuikkunoissa on pitsiverhot ja kirpputorilta hankittu viherkasvi, joka ei säikähdä rajummastakaan kohtelusta.




Pöytäkin on vielä katettu herkuilla, vaikka tämän kesän leikit on jo taidettu leikkiä. 
Mummon tehtäväksi jää nyt sitten kerätä leivonnaiset ja astiat talvisäilöön. Varmaankin talven mittaan ilmaantuu lisää herkullisia virkattuja leivonnaisia, ainakin se kakku täytyy tehdä ja pitsa, joista jo keväällä tilaus tehtiin.




Nalle-Puh nojailee seinään ja kello raksuttaa aikaa.
Kello on hankittu kirpputorilta, mutta sitä ei sovi talveksi leikkimökkiin jättää, hiiret ja myyrät osaavat kulkea ilman ajannäyttöäkin.



  
Ovipielessä roikkuu kauha ja siinä muffinssi, jonka taidan napata mukaani :)