Hoitelen puutarhaani vyöhykkeellä viisi

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Vuosi lähestyy loppuaan

Taas yksi vuosi hurahti loppumetreille, mitäpä siitä sanoisi.
Oikeastaan olin aika vireä kesäpihassa, mutta mitään uusia projekteja en saanut aikaiseksi. Suunnitelmissa oli laittaa uusi perennamaa, mutta kesä meni vesimyyriä ajaessa pois siltä tulevalta kukkamaalta. Lopulta täytyi turvautua loukkupyyntiin, kun alkoivat tekemään tuhojaan pienellä mansikkamaalla, ryökäleet pukkivat mansikat juurineen muovin päälle. Nyt sitten odottelen toivekkaana tulevaa kesää ja myyrätöntä perennamaata, peukut ylös :)

Onhan noita muitakin suunnitelmia kesän varalle, mutta on ehkä parempi kun ei puhu mitään, tahtoo jäädä sitten toteuttamatta, kun julki tuo ajatukset.
Nyt kun sais itsensä kamettua tekemään pieniä alkuvalmisteluja. Tuntuu, että aikaa on vaikka kuin, mutta kyllä se kevät ja kesä kuitenkin aina tulevat niin pian, mistähän johtunee :)

Noiden myyrien vuoksi olen päättänyt, etten ruoki lintuja, sen vuoksi pihan elämä on tosi hiljaista. Olen järkeillyt niin, että säästyy sitä rahaa muihin ostoksiin ja sitten myös aikaa, kun ei tarvi kameran kanssa vahtia lintujen puuhia. Kyllä täytyy sanoa, että ikävä noita siivekkäitä on, mutta olen lujana, päätös pitää!

Hyvää loppu vuotta ja vuodelle 2016 onnea, iloa ja mielenrauhaa!



Kohti valoa!

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Ukonkello kilkattaa

Ukonkellossa on todella suuret kukat ja tänä kesänä se on ylittänyt itsensä.
Luulin keväällä, että noista aluista kasvaisi Maariankelloja, kun olin niitä kylvänyt ja oli paljon alkuja ryppäässä.
Monena kesänä olen yrittänyt kasvattaa ukonkelloja, mutta kun penkeissä kasvaa myös vuohenkelloja, niin olen varmaankin nyppinyt ne pois jo pienenä.



Vieläkö saisi sinisen tälle valkoiselle kaveriksi, niin johan niiden kelpaisi kurotelle yhdessä korkeuksiin.




Mehiläiselläkin on ihan tilaa kääntyillä kellon sisällä, ei ota seinät vastaan.





perjantai 31. heinäkuuta 2015

Kukasta kukkaan

Vaikka on satanut melkeinpä koko ajan, niin kyllä niitä mehiläisiäkin on silti ollut liikkeellä.




Maija saapuu tankkaamaan.



Tulikellukka on kuin pieni aurinko, kuin hunajainen aurinko. Onkohan näin myös mehiläisen mielestä.




Seurailin näiden pörisijöiden touhuja hieman pitempään ja ihmettelin, kun ne eivät menneet kukkaan, vaan hyörivät tuossa kannusten luona.



Kaverit olivat huomanneet helpomman reitin meden luo. Ne tekivät reiän kannukseen ja imaisivat pillillään medet masuunsa.



Kannukset olivat reijitetyt ja siihenkin nyt löytyi syy. Akileijan kukkien mesi on niin syvällä ja helpoiten mehiläinen saa sen sieltä, tekemällä reiän kannukseen.
Kyllähän tämä kaveri oli vieraillut kukassakin, pussihousut ainakin oli pulleat, kukka ei välttämättä ole ollut akileija.

 

Lupiinin kukassa möyritään ja möngitään




Lopuksi vilautetaan kieltä, joka on kuin pilli ja sillä nämä meden kerääjät hörppivät kukkien tarjoomukset masuunsa, josta sitten syljen avulla tekevät sen makoisan hunajan,
Yhteen pieneen hunajapurkkiin tarvitaan melkoinen määrä näitä ahkeria työläisiä, sillä yksi mehiläinen tuottaa kesän mittaan vain yhden teelusikallisen hunajaa. Tosi yllättävä tieto.

torstai 30. heinäkuuta 2015

Heinäkuun lopun mietteitä

Pionit ovat todella kauniita, sen huomata sain, mutta ne nimet.
Tällä hetkellä omistan kolme erilaista, mutta varmuudella tiedän vain yhden lajikkeen nimen ja se on kerrottu Sarah Bernhardt.
Onko nimillä niin väliä, on, sillä haluaisin kutsua näitä omilla nimillään. Nippon of moon ei vaikuta nimensä mukaiselta, mutta voisiko tämä punainen kaunotar olla Nippon Beaty.










Heinäkuu kääntyy kohta elokuuksi ja keltainen sävy valloittaa loistollaan.
Vaikka on ollut sateinen kesä, niin kukat ovat kukoistaneet ja kasvu on ollut runsasta.
Rikkaruohotkin ovat puskeneet tehokkaasti ja niiden kurissa pitämiseen ei tahdo aika riittää. Heinäkuussa on ollut hyvä muokata ja uudistaa perennapenkkejä, siirrot ovat onnistuneet ilman suurempia haittoja. Siitä kiitos sateille ja pois jääneille hellepäiville.


sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Sammakko suikeroalpimeressä



Oli sammakko ja sammakolla ruosteinen allas, jossa se kesän alussa kurnutteli vilpoisessa säässä.




Samakkon "allas" oli ruosteisen kehikon päällä, joka olisi vielä vedenkin kestänyt.Mutta koska tuo ns. allas ei enään vettä pitänyt, niin nyt sitten oli hyvät neuvot tervetulleita.
Niitä kyselin facebook-ryhmästä ja sain neuvon, pistä sammakon ympärille suikeroalpia.




Nostin penkistä alpia ja vaikka siinä ei paljon multaa juurille ollutkaan, niin hyvin näytti viihtyvän. Vedestä on saanut kyllä nauttia, niin sammakko kuin suikeroalpi, onneksi ne reiät on tuossa "altaassa" olemassa.




Sammakko näyttää ihan tyytyväiseltä suikeroalpimeressä, joka peittyy pian keltaiseen kukkamereen.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Kenpä kertois...



Oisaisiko kukaan kertoa mikä pionini on nimeltään. Kukka ei ole vielä täysin auki, keskustan terälehdet ovat hieman keltaiset, laidat hennon vaaleanpunaiset ja keskustassa on punerrusta.
Olen selaillut pionien kuvia, en kuitenkaan osaa päätellä, jospa joku pionien harrastaja pystyy kertomaan.
Voisiko olla " Laura Dessert " ?




Peittokurjenpolvea ja kyläkurjenpolvea. Kurjenpolvet ovat heikouteni, niitä löytyy useampaa sorttia ja joitakin pitää vielä saada.
Nyppykurjenpolvi on hankintalistalla ensimmäisenä, sillä sellainen oli, mutta se menehtyi yhtenä talvena täysin.




Tarha-alpi on kelpuuttanaut vierelleen luonnovaraisen rantatädykkeen.




Arovuokon kukinta on jo ohi ja siitä on muistona monta kuvaa. Nyt se kypsyttelee siemeniään kylvääkseen niitä sinnetänne.




Sadepäivän heijastuksia mooseksenpalavanpensaan kukinnosta.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Lämmin sää jouduttaa kukintaa

Tänään sain ihastella pionin nopeaa kehitystä, nupusta kukkaan, tai melkein.




Tästä pitäisi kehittyä Nippon Moon, mutta kyllä pikkaisen epäilen. Viime kesänä tämän ostin ja ruukussa oli mielikuviani vastaava kuva pionista, jonka halusin. Kukka kyllä näyttää erilaiselta, mutta katsoon, kun se on täysin auki.




Marhanliljassa on kyllä ihana väri, mutta on kyllä hidas tekemään sivusipuleja. Nytkin kukkii vain yhdellä varrella kolmatta kesää. Aikoinaan ostin sipulin kokeeksi, vain yhden, sillä ei ollut kovin tilaa, nyt sitäkin alkaa löytymään.
Kaunis lilja, jota voisi hankkia enemmänkin.




Varjolilja on edellistä huimempi leviäjä. Sitä putkahtelee aivan ihmeellisistä paikoista, mutta säilyttämisen arvoinen tämäkin.




Tällä hetkellä iiriksistä kukkii kaksi lajiketta, mutta keväällä istutin kolmea muuta, ehkäpä ensi kesänä saan ihastella iiristä muissakin väreissä. Niin, meinas unohtua keltakurjenmiekka, mutta sen kukat ovat jo lakastumaan päin.






Aina välillä iskee ruostehimo päälle. Tuon uuninpesän päälle on tarkoitus laittaa muuripata, mutta kun sitä ei nyt ollut lähettyvillä, niin ruosteisen risa tynnyri saa hoitaa sen padan virkaa.




Akileijat odottavat sekaryhmässä omaa penkkiään. Täytyy varmaan jotenkin merkitä ne erikoisemmat sävyt, jotta voi sitten syksyllä tai ensi keväänä istuttaa lajikkeittain.
Tänä kesänä akileijat ovatkin kasvaneet tosi pitkiksi ja kukinta on ollut runsasta.



maanantai 20. heinäkuuta 2015

Siirtolapuutarhan avoimet ovet

Eilen pistäydyin Äimäraution siirtolapuutarhassa. Sateiden keskellä oli juuri sopivasti aurinkoista ja pilvipoutaa, että ehdin pistäytyä monella pihalla.

Vain pieni osa piti porttejaan auki, mutta ne olikin sitten tosi viehättiviä ja pihalta löytyi monia mielenkiintoisia ratkaisuja.



















Porttien takaa avautui kauniita kesäparatiiseja, kukkaloistoa ja myös hyvin hoidettuja kasvimaita.








Pihoille oli rakennettu myös huvimajoja ja jotkut pihat oli katettettu mökin ympäriltä niin, että oli muodostunut laajoja terasseja.





Itseä kylläkin viehättää nämä perinteiset siirtolapuutarha mökit. 

 







 Puutarhoista löytyy monia mielenkiintoisa yksityiskohtia, jotka täydentävät kesäeloa.





Kukkien keskeltä löytyy aarteita, joita on vaalittu vuosikymmeniä.




Vuosikymmenet saavat näkyä, se luo tunnelmaa ja antaa arvokkuutta. Ei kaiken tarvitse olla siistiä ja steriiliä, täytyy elää ja elämisen jäljet saa näkyä. Tällaisilla pihoilla on monta tarinaa kerrottavana.









Astun portista ulos ja jätän siirtolapuutarhalle tällä kertaa hyvästit. Ehkä palaan vielä syksyisissä merkeissä kiertelemään kujille.