keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Hiukan aurinkoa saatiin



Sateisen aamun jälkeen paistoi hetken aurinko. 
Pionin nuput aukeavat ja maailma hymyilee.


 

Edellisessä postauksessa oli näitä tähtiputkia, mutta en malttanut olla kuvaamatta aurinkoisella säällä.


 

Ei sitä hymyilevää säätä kauan riittänyt. 
Jossain, joku kolisteli puisilla kärryillä kivikkoista tietä, kolina ja kumina lähestyivät. Sitten sattui vahinko ja kaikki suuret saavit kaatuivat ja putosivat kumeasti kolisten, niiden kostea sisältö ryöpsähti valtoimenaan alas.
Kärryt jatkoivat matkaansa, hetken paistoi aurinko.

Sateiden välissä

Sateiden välissä ehtii kyllä pihasta napsia joitakin kuvia. Kyllähän tuota vettä on tullut, mutta kukat kukkii sateessakin, rikkaruohot rehoittaa myöskin, varsinkin vesiheinä.




Lehtoängelmän ja tähtiputken liitto mielestäni toimii.
Tuota tähtiputkea ihan kokeeksi hankin pari tainta muutama vuosi sitten, penkissä kahta väriä, punaista ja valkoista.
Viime vuonna meinasin ne jo hyljätä, mutta onneksi jätin vielä paikoilleen ja keväällä nousi vankat taimet. Olin siirtänyt tuon ängelmän tähtiputkien viereen ja niiden yhtaikainen kukinta ilahdutti.

Samassa penkissä kasvaa myös kyläkurjenpolvea ja onpa vielä kaikkien näiden taustalla ruskoliljaa. Itse pidän tuota penkkiä ihan onnistuneena, vaikkakin kaikki kukkii samanaikaisesti, mutta jäähän se lehdistö.




Tämä isoin kukkaryhmä tuottaa kyllä päänvaivaa jonkin verran. Tässä on kolme pionia ja päivänliljoja, mooseksenpalavaapensasta, akileijaa, kalliokieloa, tulikellukkaa ja joitain muita pienemmällä alalla, niin ja vielä isohko pylväskataja ja rimpula omenapuu.

Mitään en raskis ottaa pois, mutta kyllä jonkin verran täytyis karsintaa tehdä ja oikeastaan keväällä tuosta penkistä lähtikin jotain jo pois.

Keväällä näyttää, että tilaa on jokaiselle ihan hyvin, mutta nuo mooseksenpalavatpensaat kasvavat niin laajoiksi, että se on aina yllätys. Pioneista pidän ja monesti olen ajatellut, että tuossa voisi kasvaa vain niitä, mutta en voi uusia penkkejä enään laittaa ja enhän minä raski mitään hävittää, en.








Iirikset ja akileijat ovat niin kauniita, että niistäkin olisi mukava saada omat isot ryhmät. Ne saisivat kasvaa sellaisena värien sinfoniana, risteytyä mielensä mukaan ja kylväytyä. Nyt kyllä olen napsinut akileijoista siemenkotia, sillä esim. siniset valloittavat ryhmässä liian suuren näkyyvyden.
Valkoinen akileija odottaa parhaillaan istuttamista. Pikkuhiljaa siirrän kaikki toiseen penkkiin, niin saan sitten noille isommille lisää tilaa ja vaikkapa uusia pioneja tai päivänliljoja :)




Lupiinitkin ovat kauniita, joten kylvin joitakin siemeniä yhteen penkkiin. Kovin isoa kasvustoa en ole saanut aikaiseksi, vaikka ensimmäisistä kukkivista on jo ainakin kolme/neljä kesää. Aiemmin kukki sininen, mutta nyt nousi tämä v.punainen ylväästi. Mitähän siniselle tapahtui, kyllä se hengissä on, mutta kukkaa ei ole vielä noussut.
Tarha-alpi sitä vastoin rehottaa, samoin kuin taustalla olevat nauhukset. Tuolla takana näkyy töyhtöangervo, se ei kuitenkaan ole samassa ryhmässä, vaan tuossa kukkaryhmien välissä kulkee sisääntulo käytävä. Töyhtöangervo on kyllä huonossa paikassa, se kun aina kaatuu käytävälle päin ja varsinkin sateella.





Kukat kukkii ja puutarhassa puuhat jatkuu, sateesta huolimatta.

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Aakkoset etenee


D-kirjainta oli vaikea löytää ja Unni Drougge oli se, joka nyt sattui kirjastossa olemaan. Siis hän sai edustaa sitten pohjoismaista naiskirjailijaa minun naisaakkosissa.



Aika raisua tilitystä omasta elämästä ja väliin ihan punastellen luin. Tämä on omaelämänkerrallinen romaani vanhemman naisen ja häntä paljon nuoremman miehen väkivaltaisesta ja intohimoisesta rakkaudesta.

Kotona on odottamassa E ja F, joten lukemista riittää muiden puuhien lomassa.



Lukemisen välillä täytyy kuitenkin ulkonakin piipahtaa ja lepuuttaa silmiään suloisessa suvessa. Kyllä niitä aurinkoisiakin hetkiä on ja perhosten keveää liitelyä.




Kesä 2023 ehti jo syksyyn

 Kesältä laittelen kuvia, kunhan ehdin käydä niitä läpi. Tässäpä muutama nyt ens alkuun. Nämä vain sen vuoksi, että kokeilen avata uudestaan...