Tänään on sellainen pilvinen päivä, ei tiedä alkaako vai ei ala, satamaan siis.
Kävin pienellä tutkimusmatkalla kameran kera, en kuitenkaan tunkeutunut pintaa syvemmälle. Tutkailin tuota jättitatarta ja sen varren ja lehtien vuoropuhelua. Oikeastaan pitäisi tutkailla enemmänkin, sieltä löytyy kauniita kaarroksia ja ryhdikkyyttä.
Tämä digiaika on siitä hyvä, että kuvia voi napsia mielinmäärin, mutta se niiden valikoiminen on vaikeaa.
Ei sitä voi kuin ihailla, miten kaikki on niin tarkoituksenmukaista. Esim. tuo lehden ja varren yhtymäkohta, se on viimeisteltyä työtä.
Voihan sitä lehteä tutkailla näinkin, heijasteena veden pinnalla..
On se luonto vaan niin ihmeellinen... ja kaunis :)
VastaaPoista