Hoitelen puutarhaani vyöhykkeellä viisi

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Sunnuntain hillaretki






Pieni metsälampi, jota ympäröi kosteikko, ihan hyvä hillan kasvaa. Lammen rannalla oli myös muutama vene ja uiskentelihan siellä kaakkurikin, tosin melko kaukana. Vaikka lampi vaikutti pieneltä, niin vastarannalla oleva vesilintu näytti olevan kaukana, juuri ja juuri havaittavissa.
Kuvankin nappasin, mutta suurennettuna kovin heikko, kuitenkin niin, että tunnistaa pystyi.








Yllätys, yllätys. Kierrettyämme jonkin aikaa lampea, löytyi puiden kätköistä, harmaantunut mökki. Pihapiirissä oli myös sauna ja monipuolisesti varustettu nuotiopaikka. Ihanteellinen marjastus-ja kalastusmaja.




Rannalla lenteli sudenkorentoja ja mikäs se oli lennellessä, kun aurinko paistoi ja pieni tuuli kierrätti  raikasta ilmaa.Onneksi oli se tuuli, sillä ilma olisi ollut liian tukala,  lämpöä ja kosteutta riitti.




Perhoset lepattivat heinien lomassa ja leppälintu säpätti puunoksalla rauhattomasti. Nuotiopaikan läheisyydessä oli useampikin pesäpönttö puussa, leppälinnulla taisi olla vielä poikaset ruokittavina.




Sunnuntai päivän  kohteena oli siis tämä himoittu herkku, jota ei kuitenkaan kovin runsaasti tiellemme osunut. Kuitenkin retkestä jäi hyvä mieli, vaikka ne makkarat jäi paistamatta.

6 kommenttia:

  1. Hej Tarja!
    Miten kaunis ja rauhallinen - kuin kehtolaulu on viestisi! Eikö se olkin mesimarja toiselta nimeltä? /Anja

    VastaaPoista
  2. Kiitos Anja;)

    Hillalla on useampi nimi, sitä sanotaan ainakin suomuuraimeksi ja lakaksi, mutta tuo mesimarja on ihan omansa. Mesimarja on punainen sellainen mustanpunainen. Sanoisin, että vielä parempi maultaan kuin tämä hilla. Mesimarja(mesku), on ihanan aromaattinen, lehdet käyvät teeksi. Mesimarjan ja hillan lehdissä on samankaltaisuutta.

    VastaaPoista
  3. Upeita lakkoja ja niin hyviä kun saavat kypsyä rauhassa omalla kasvupaikallaan! Ihanat kuvat sieltä lammelta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä lakka maistuu parhaimmalta kun sen kypsänä poimii. Nuo rauhalliset metsälammet ovat miuluisia kuvattavia, mutta kun tuota kuvausrauhaa ei kovin ole, jos ei kesänseuralaiset ole ympärillä hyörimässä, niin isäntä kiiruhtaa jo ties miten kaukana ja tulee kiirus perään, ettei eksy, siis se kuvaaja;)

      Poista
  4. Parempi matka sinulla tosiaan oli kuin minulla. Hillojakin näyttää olevan enemmän.
    Kokeilin tänään erästä vanhaa korpirämettä ukkosten välillä. Mutta yhä se paukutteli niin, että säikähdyksissä meinasin menettää suuntavaiston. Sitten kiireesti pois. Ehdin naapuritalon suojaan juuri ennen kaatosadetta. Mutta...taidan huomenna menna sinne takaisin. Tosin eivät vielä ihan kypsiä olleet.

    Mesimarjojakin olen yhden kerran kokeillut ja näyttää köyhältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pidä uskoa mitä kuva kertoo. Tuo mätäs taisi olla se suurin, se oli sellainen kuvausmätäs. Kyllä siellä raakoja oli ja siellä täällä jokin marja.
      Toivotaan parempaa onnea uudelle reissulle, jospa sieltä nyt löytyy, kun ilmat ovat olleet hautovan lämpimiä ja saanut marjat makoisiksi.

      Poista