maanantai 2. maaliskuuta 2015

Kuukausi pääsiäiseen

Minulla on kaksi blogia, molempiin kuvaan luontoa, tähän puutarhaan ja mökkeilyyn liittyvää. Täytyy kyllä tunnustaa, että joskus saattavat hiukan mennä puurot ja vellit sekaisin, kun ei osaa päättää.
Sellaisen päätöksen olen tehnyt, että kaikki pihassa kuvatut linnut ja eläimet päätyvät pääsääntöisesti tänne tunnisteen Pihan elämää alle.

Aamulla seurasin fasaanikukon touhuja takapihalla. Ratkesipa sellainenkin arvoitus, joka mieltäni eilen askarrutti - Kuka on tonkinut takapihan kuusen tyvellä-. Syyllinen on siis tämä komea kukko.



Siinä se makoilee suuren kuusen alla kaikessa rauhassa. Olisikohan Pääsiäiskukko puuhassaan ja hautoisi niitä suuria suklaisia Pääsiäismunia, nam.
Kyllähän tämä kukko korean ulkoasunsa vuoksi voisikin olla se kuuluisa muniva kukko. Ei noita kukkoja enään liiemmin taida kanaloissa asustaakkaan.



Jokin alkaa kukkoa häiritsemään, nousee ylös ja siirtää katseen kohti ikkunaa, ilme on tuima.
Mahtaako nähdä kuka siellä ikkunan takana tähyilee, vai varoittaako kuudes aisti.


 
Kuulostelee ääniä ympärillään ja nokka raottuu hiukan,kuin huutoon.



Rinta taipuu kaarelle, mahtailee katsojalle.



Huomattuaan, ettei kukaan häiritse rauhoittuu ja alkaa rauhallisesti käyskennellen etsiä syötävää.

Hiljalleen siirtyy etupihan puolelle, jossa on ruokaa tarjolla niin naakoille, harakoille ym. siivekkäille ja tietenkin muutamalle oravalle.




keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Uusia tuoksuja

 
Olisikohan jo ne kevään tuoksuja, ainakin äänimaailma on mukavan keväinen.
Monenlaisia linnun ääniä korva tavoittaa, kunhan vain pihamaalle "uskaltaa"
Eilen satoi aamupäivän räntää. Sateen jälkeen paistaa aurinko, no, eipä se eilen paistanut. Sää oli kuitenkin aika houkutteleva.

Kameran kanssa hipparoin pihalle, kun huomasin hauskat jäljet puhtaassa, kosteassa lumessa.
Harakan varpaita ja muutama puusta pudonnut vesipisara, olivat jättäneet graafiset jäljet valkealle pinnalle.




Mustarastaat olivat vilkkaalla päällä. Kaksi niitä on pihassa, kummatkin urospuolisia. Hypähtelivät puissa, etsivät ruokaa maasta, mutta samaan kuvaan en niitä saanut.




Pieni kuusitiainenkin kävi härnäilemässä. Vaikka olin niin lähellä, en onnistunut kovin kummoisesti kuvan otossa. Aina, kun kamera räpsähti, hyppäsi talipötkön orrelta. Lopulta kyllästyi jatkuvaan ruokarauhan häirintään, käänsi selkänsä ja lensi pois.







Hennoissa oksissa loistivat vesipisarat, maailma heijastui niissä ylösalaisin.
Tuo pienoismaailma kuiski lupauksia keväästä.


Tulipa niin pääsiäismäinen olotila ja suuhun herahti maku mämmin.

tiistai 24. helmikuuta 2015

Aahhh, teekaappi !

Aloitin vuosia sitten vitriinikaapin ehostuksen teekaapiksi.
Sain kaapin alaosan ovet valmiiksi ja toisen sivun. Siihen se sitten tyssäs moneksi vuodeksi ja se on harmittanut niin paljon, että viimein otin haasteen vastaan ja olen sitä nyt työstänyt.




Tältä tämä teekaappi näytti jokin aika sitten. Tuossa asussa se on keittiössä jömöttänyt ainakin 10v. Kymmenen vuotta on pitkä aika, mutta tuntuu kuin olisin vasta sitä tuunaillut.



Yksityiskohta alaosasta, jossa on pariovet ja pinta tämän näköistä.
Pohjassa on servettiä, jossa rypäle koristelu, jota akryyliväreillä maalailin ja taisi rypäleiden värikin muuttua. Pohjaa väritin myös vesiväreillä, puukynillä ja kaikella mahdollisella. Pinnan suojasin huonekalulakalla.

Ovien pinnat ja koristelut halusin jättää. Pinta ei tosiaankaan ole sileä, vaan rosoinen ja karhean oloinen.

Tässä sitten muutos, mutta täytynee sanoa, että ei ole vielä täysin valmis.



Kaapin korkea sivu on muuttanut väritystään, sillä se toinen sivu oli jäänyt alkuperäiseen asuun. Eihän siinä auttanut, kuin työstää sivut samanlaisiksi.
Kaapin ovet poikkeavat nyt noista sivuista, mutta ei se minua kiusaa laisinkaan.


 

Olihan minulla kaverikin, joka hyvin tiiviistii seurasi siveltimen vetoja, kun liimaa levittelin.
Tana on puoli vuotias dreeveri-poika, iloinen ja reipas kaveri, joka on aina siellä missä ei pitäisi. Ei vaitenkaan, iloinen ja reipas kylläkin, mutta melko rauhallinen ja viihtyy sylissä tai sohvalla :)

Käytin koko kaapin koristelussa servettejä, joita revin ja liimasin vetisellä Erikeepperillä.




Lasiovien takana on kaksi lasihyllyä, joille sitten asettelin teepurkit.
En ymmärrä, miksi olen hankkinut aina kaksi samanlaista. Ehkäpä oli ajatuksena, että saisin pian hyllyt täyteen.
Kunhan uusia purkkeja tulee vastaan, niin voin luopua toisesta parista.

Laitoin uutta pintaa myös kaapin sisäpuolelle.
Sisäpuoli ei ole täysin valmis, mutta piti illalla kuitenkin tavarat pistää kaappiin.
Työ jatkuu, kunhan saan sitä lakkaa ja päätän, minkäväriseksi laitan ovien reunat, punainen ja musta ovat vaihtoehdot.




Alaosan jätän sisäpuolelta ennalleen ja säilytän siellä muuta teehen liittyvää materiaali ja välineitä.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Oravan kevät puuhat

Tänään seurailin kun orava keräsi koiranvilloja pesän lämmikkeeksi, taitaa olla perheenlisäystä tulollaan.



Linnuille joskus tein tuollaisen verkkoputkilon jossa on koiranvilloja. Orava sen melkein kokonaan tyhjensi.
Lisäsin siihen värjättyä lampaanvillaa, mutta nyt on ollut hiljaista, joten en tiedä miten kelpuuttaa lilat, punaiset ja v.punaiset villat.



Kiirettä piti. Keräsi suuhun ison läjän karvoja, kipasi oksalle istumaan ja käpäliä apuna käyttäen teki villasta tiiviimmän paketin. Ja uutta noutamaan, kunnes suuhun ei enään sopinut. Kipusi korkealle puuhun, hyppäsi kuistin katolle ja katosi. Katon ylitettyään hypäsi taas puuhun ja loikki naapurin kuuseen.



Kolme/neljä kertaa kävi villapaketteja keräämässä ja viimeisellä kerralla oli villoja vain hiukan suussa. Yllättikö nälkä vai tuliko rakennusmateriaalia tarpeeksi.
Seurasin, että mihin kantaan, mutta ei ainakaan meidän pihaan jäänyt. Naapurin katon yli juoksi, mihin, olisi hauska tietää.

torstai 12. helmikuuta 2015

Föhntuuli saapui



Föhntuuli puhaltaa jo kolmatta päivää.
Norjan vuorien ja tunturien yli se saapui tuomaan tuoksuja kevään.




Lämmitti helmikuisen sään ja sai katot luovuttamaan lumi taakkansa.
Iloisesti, vedeksi muuttunut lumi, hyppeli kuistin laudoille.




Kolmessa päivässä tammikuun lumi humahti melkein silmissä.
Föhntuuli sai esiin puutarhan kesäiset somisteet.
Patsaan huulillakin karehti pienoinen hymy, ihmekkö tuo, sillä helmikuun aurinko lämmittää jo hieman.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Karhut nukkuu

Lumi peittää ja vuoraa talvipesän lämpimäksi uinailla. Nämä karhut eivät lämpöä kaipaa, mutta koristeenahan tuo lumi on kaunista ja muovaa karhuille yksilöllisen sopen oleilla.







Varpuset ovat kovasti vähentyneet, mutta ruokinnalla niitä vielä näkee.


Tässä hieman tuimailmeinen uros.




Naaras on sitten  lempeämmän näköinen ilmeeltään.




Tuosta tuimasta tein tällaisen, kynnet terävinä ja silmä tarkkana-kooste.




Ensin tällainen pienempi pala ja näitä sitten vierekkäin ja päälekkäin, kuva sitten ylösalaisin.
 

torstai 29. tammikuuta 2015

Keväisiä tuoksuja


Aamulla ulos menessä, tulvahti keväinen tuoksu ovella vastaan.
Räntää tuli ja vedet tippasivat katolta. Lintujen ääntely oli voimakasta, jossain oksien kätköissä piilottelivat.
Suuri tilhiparvi lensi pihan yli, tulivat takaisin ja kaarsivat näkymättömiin.
Pari naakkaa lensi tilhien perässä, istahtivat kuusen latvaan.  Mietin, ovatkohan samoja, jotka viime kesänä pesivät jossain lähistöllä.
Naakat ovat niin pariuskollisia, että kulkevat talvellakin parinsa kanssa tai sitten pareittain muiden kanssa suuremmassa parvessa.

Tuleeko kevät jo nyt, tuskinpa vain, mutta pientä esimakua on kiva saada:)









torstai 15. tammikuuta 2015

Parasiitilinnut

Nii-in, tilhet ovat kuin paratiisilintuja.
Töyhdöt keikkuen ne keimailevat, olivat ne sitten maassa tai vaikkapa sembrassa, aina yhtä elegantteja.
Tilhi on tyylitietoinen siipeilijä, vertaa vaikkapa punatulkkuun, joka myös erottuu talvisesta maisemasta. Punatulkku on vakaa, pönäkkä ja jotenkin turvallisen oloinen, tilhi on eloisa ja rauhaton pyrähtelijä.



Olen jo useampana päivänä seuraillut tilhien pyrähtelyä sembramännyssä ja mietiskellyt, mikä tuossa puussa niitä viehättää.




Kyllä ne jotain nokkaansa nappaavat.
Niitä laskeutuu puuhun aina vain lisää, lopulta tuntuu, että puussa on kymmeniä lintuja.
Sitten, yht´äkkiä kaikki nousevat kuin käskystä ilmaan. Tekevät kierroksen ja pian puu täyttyy taas näistä paratiisilinnuista, kunnes pyrähtävät ilmaan ja eivät enään palaa, mutta jos huomenna...

Talvinen pihapiiri elää siiveniskujen tahtiin.

maanantai 5. tammikuuta 2015

Vuoden ensimmäiset

Aloitetaanpa tämä vuosi reippaasti.

Pihapiiriä on tarkoitus kuvata, mutta nyt kun on lunta ja pakkasta, niin eipä tuolla pihalla tapahdu paljon. Tai oikeastaan elämää on enemmän, kuin parempanakaan kesäpäivänä.

Olen ahkera lintujen ruokkija ja noita siivekkäitä ystäviä kyllä riittää.
Lintujen touhuja on kiva välillä seurailla pitempääkin, mutta vain ruudun takaa, ei pakkanen nipistele varpaita eikä sormenpäitä.


Pikkuvarpuset ovat ahkeria tarjoilun hyväksikäyttäjiä ja ne viihtyvät myös keskenään.




Punatulkkuja ei ole liiemmin näkynyt ateriapalvelussa. Silloin tällöin eksyy yksi tai kaksi pakkaslintua ja ne kyllä huomaa.

Tänään odotin näkeväni peipon ja näinkin, joten hengissä vielä on ja sinnittelee pakkasessa.



tiistai 30. joulukuuta 2014

Lintu vieraita ruokailulla

Laitanpa muutaman kuvan noista ruokinnalla viihtyvistä siivekkäistä, joita nyt joulukuussa on käynyt.


 Tilhiä



 Peippo ja viherpeippoja



 Räkättirastaita



Pikkuvarpusia



 Tiaisia useampaakin sorttia



 Keltasirkkuja


Siinäpä ne runsaimmin edustetut lajit. Peltopyitä on vieraillut, samoin kuin fasaaneja sekä muutama harakka, joita välillä hätistelen pois, kun ovat sellaisia valtiaita, ettei pienemmät uskalla tulla syömään.

torstai 18. joulukuuta 2014

Joulun alla



Joulun aika lähestyy tai oikeastaan jo eletään sitä parhaillaan.
Joulu tuntuu joululta, kun on lunta. Pienikin määrä tuota valkoista talven tekijää saa joulumielen puhkeamaan.
Eilen virisi illansuussa pienoinen pakkanen ja saapui sumun muodossa, puut alkoi saada lupaavasti huuruisen kuorrutuksen. Aamulla oli vielä puiden oksat kuorrutuksessa, mutta mitenkähän käy, ei ole pakkanut saanut mittarin lukemaa laskemaan montaa astetta alle nollan.

Jospa kuitenkin saamme valkoisen joulun.
 

Kesä 2023 ehti jo syksyyn

 Kesältä laittelen kuvia, kunhan ehdin käydä niitä läpi. Tässäpä muutama nyt ens alkuun. Nämä vain sen vuoksi, että kokeilen avata uudestaan...