maanantai 28. toukokuuta 2012

Vaahterametsän alku



Tänään olen metsästänyt pihapiiristä pieniä metsävaahteran alkuja ja löysinkin peräti seitsemän kappaletta, hyvä luku.
Olisikohan tässä vaahterametsän alku.



 

Eihän tuo monellekkaan uutinen ole, että vaahtera on kylväytynyt itsestään, mutta ehkäpä se näillä leveysasteilla voi ollakin, ainakin minulle.
Kaivoin ne varoen pois alustastaan ja siirsin kasvamaan oikein kukkapenkkiin, väliaikaisesti tosin.
Siinä ne ovat seurannassa, sillä haluan, että ne saa kaiken hyvän osakseen. Toiveena olisi, että niistä tulisi suuria, tuuheita puita, jotka värittäisivät syksyisen harmauden loistollaan.

14 kommenttia:

  1. Hih...minä tänään kukkapenkistä kiskoin kaksi vaahteran tainta.....meillä on pari vaahteraa ja ovat kovia poikia siemeniään heittelemään sinne sun tänne....asunkin Lounais-Suomessa...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasan ei käy puiden lahjat. Mökkimme sijaitsee Pohjois-Savossa ja sielläkin vaahtera on ahkera kasvattamaan jälkeläisiään. Täällä taas en vaahtera ole villinä nähnyt, olisikohan tämä niitä ilmastonlämpenemisen merkkejä, mene ja tiedä:)

      Poista
  2. Vaahterassa on tosiaan upea syysväritys ja sen vuoksi minäkin siirsin pienen taimen viime syksynä Kuusirantaan. Sen sijaan voin sanoa, että auton parkkipaikalle vaahtera ei sovi. Omaa autoani joudun pitämään puun alla ja se on sekä keväisin että syksyisin aivan kauheassa kunnossa...

    VastaaPoista
  3. Tuo on varmaan totta, lehtipuut saavat sotkua aikaiseksi, vaikka olisivat kauniita katsella. Meillä on terijoensalava niin, että se pääsee roskaamaan sitä kulkuvälinettä ja senhän se tekee koko kesän ja talvellakin viskoo oksiaan.

    VastaaPoista
  4. Meillä on iso vaahtera pihassamme, enkä anna sitä kaataa pois, vaikka se roskaakin aika paljon.
    Mutta tykkään siittä, mun mielestäni se on kaunis puu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puihin tykästyy, varsinkin jos ne kauan pihassa olleet, saaneet kasvaa isoiksi ja vahvoiksi. Meillä on tuo terijoensalava, jota en anna kaataa, vaikka isännyys niin aikoo aina keväisin tehdä, se on pihan sielu.

      Poista
  5. Vaahterasta ja tammesta tykkään, jos ei koivua lasketa mukaan.
    Meillä on myös joskus ollut auto vaahteran alla, ei ollut ihan kiva juttu.
    Vaahteran lehti on kaunis, pienestä pitäen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tammi on kans mieleinen puu. Meillä täällä Oulun seudulla tammi kyllä kasvaa, mutta ei varmaankaan niin komeaksi kuin etelässä.
      Pidän myös vaahteran lehden muodosta ja sen keveydestä, väristä.

      Poista
  6. Hei!
    Voi miten hieno asenne luontoon. Ajatella että, noin 10 vuoden päästä sinulla on oma vaahterametsä!
    Minulla on vain pari tuollaista japanilaista vaahteraa. Niistä ei tule milloinkaan mitään alkua vaahterametsään;)))!/Anja

    VastaaPoista
  7. Tiedätkö Anja, olen haaveillut pihalleni tuota japaninvaahteraa, mutta sitä en varmaan saa. Taas toisaalta, olen kyllä nähnyt sen Oulun Linnanmaan kasvititeellisessä puutarhassa, jos nyt oikein muistan. Kun tai jos, tämä ilmasto lämpenee edelleen, niin ehkä sitten.
    Se tuo vaahterametsä sanana maistuu niin hyvältä suussa;)

    VastaaPoista
  8. Vaahterametsä. Kuulostaa hyvältä. Miä taistelin yhen metsäplänttipöheikön kanssa ja hävisin taistelun. Päätin että siintä tulee pihlajametsä, niitä siellä on nyt pikkutaimia eniten ja pikkuhiljaa poistan muita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paras antaa myöten ja pihlajametsä on kaunis. Hiukan oksia raivailee, niin tulee upea.

      Poista
  9. Vaahterat on varsinkin syksymmällä todella tärkeitä, en voisi kuvitella ruska-aikaa ilman vaahteroita! Mulla on onneksi mukavasti naapurissa vaahterat kasvamassa niin, että saan nauttia niistä.

    VastaaPoista
  10. Heissan,sinulle ois blogissani jotain,käyppäs hakee ja mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista

Kesä 2023 ehti jo syksyyn

 Kesältä laittelen kuvia, kunhan ehdin käydä niitä läpi. Tässäpä muutama nyt ens alkuun. Nämä vain sen vuoksi, että kokeilen avata uudestaan...