tiistai 27. joulukuuta 2011

Voiko kukkani hyvin?

Ei varmaankaan.
Sen lisäksi, että olen niitä hoidollisesti laimilyönyt, niin ne ovat kärsineet pimeyden tuomasta vaivasta.
Onneksi päivänvalo lisääntyy, joten toivoa on näidenkin ressukoiden kohdalla odotettavissa.




Ensimmäinen orkideani on menettänyt kukka kruununsa, kai se on ihan luonnollista. Eihän sitä tiedä, miten kauan oli jo ehtinyt kukkia.
Katkaisin kukkavanan, kun viimeinenkin kukka oli menettänyt kauneutensa. Kasvi on ihan hyvinvoivan näköinen.
Meinasin juuri upottaa veteen, mutta olin tuntevinani sormenpäissä hienoista kosteutta, saa odottaa loppuviikkoon.



Nämä bulbit orkideassa ovat hauskat. Voikohan näiden pulleudesta päätellä kastelun tarvetta.
Pitäisi käydä siellä kaupassa, mistä tämä hankittiin, katsomassa, olisiko siellä saatavana edullisemmin niitä kukkineita yksilöitä.
Tekee kovasti mieli kokeilla näiden orkideoiden kasvatusta.




Tämä kasvi on kärsinyt jos jonkinlaisesta kohtelusta, mutta jaksaa sinnitellä elävien kirjoissa.
Viime vuoden oli melkein koko talven kuivana ja  ihan henkitoreissaan. Keväällä sitten innostuin sitä hoiteleen, annoin uuden mullan ja tarjosin isomman kodin juurille. Siitä kiitollisena kasvatti uusia meheviä lehtiä.
Nyt syksyllä sattui vahinko, kun koira pudotti sen pöydältä, kukka tuli ruukustaan ja mullat matolle. Nostin sen ruukkuun, mutta en peitellyt edes juuria uudella mullalla.
Siellä toisten takana, jörötti joulukuulle, juuret näkyvillä, kunnes sille ne mullat pistin. Oli kasvatellut noita vaaleita meheviä lehtiä, mutta pikku hiljaa näyttävät saavan lehtivihreää.
Olen puhutellut tätä Agaveksi, kai se sellainen on. Mutta minkä lajin edustaja olisi kysymyksessä, osaisiko joku kenties sanoa.

Voihan tämä olla kyllä Aaloe ja onkin, huomasin vasta nyt jälkeenpäin.




Tässä sitten pari kaktusten heimoon kuuluvaa, joiden tarkempia nimiä ei ole tiedossa.
Kunto näillä ei ole kovin edustava ja kun kuvia koneelta katselin, niin huomasin, että täytyisi pitää tarkempi syyni molemmille.
Kuivana olen pitänyt monta kuukautta ja nyt aattona annoin niiden nauttia virkistävästä vedestä, jonka tarjosin altakasteluna. Hanakasti kiskoivat kaiken veden ja nyt saavat sitten paastota taas jonkin aikaa.

Tässä oli muutama kukkanen, jotka yrittävät rämpiä elävien kirjoissa. Taidanpa tehdä uuden vuoden lupauksen " Täytän kasvieni kaikki toiveet".
Se on kyllä liikaa luvattu, mutta jos vaikka osankin niiden toiveista pystyn täyttämään, niin se on paljon enemmän kuin tähän asti.

3 kommenttia:

  1. Meillä ei kaktukset viihdy kun kastelen niitä liikaa.
    Muuten meillä on paljon sisäkukkia.

    VastaaPoista
  2. Mina olisin oletettavast tappanut ne jo...

    Hyvaa uutta vuotta.

    VastaaPoista
  3. OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

    /Anja

    VastaaPoista

Kesä 2023 ehti jo syksyyn

 Kesältä laittelen kuvia, kunhan ehdin käydä niitä läpi. Tässäpä muutama nyt ens alkuun. Nämä vain sen vuoksi, että kokeilen avata uudestaan...