Syyskuu saapui

Ja lehdet putoo jne...

Ei nyt kovinkaan, ainoa puu josta huomaa syksyn koittavan on koivu. Se varistelee lehtiään yltympäriinsä. Tai, jos oikein tarkkoja ollaan, niin löytyyhän aroniasta joitakin punaisia lehtiä. 

Amppelitomaatti tarjoilee vielä maukasta naposteltavaa, vaikka lehdet ovat jo aika surkeita. Mikäs se tuo tomaatti on; marja, hedelmä vai vihannes?

Kukkia saa oikein etsiä pihasta ja joitakin yksittäisiä kukkijoita löytyykin. Tarha-alpin kukka ei jää huomaamatta, mutta tuo orvokin siementaimi on niin piilossa isompien kasvien joukossa, että sen huomaaminen on aivan sattumaa. Joitakin orvokkeja on kukkinut pitkin kesään ison ruukun vieressä, ruukussa kasvoi vuosi sitten orvokkeja. Orvokit sain tyttäreltäni äitienpäiväksi, joten niistä on ollut kahden kesän iloa.

Kasvattamani kelloköynnökset eivät kukillaan ehtineet ilahduttaa, vaikka nyt yrittää ottaa viime hetken kirit. Muutamaa nuppua kasvattaa, mutta eivät taida ehtiä kukkia. Tällä  on oikein siivet, joilla se pyrkii tietenkin vauhdittamaan ja innostamaan kukan puhkeamista.

Ensi vuonna yritän uudestaan kelloköynnöksen parissa. Sen kasvu on ollut huikeaa, joten olen kuitenkin ollut siihen tyytyväinen ja jos vielä kukkaan saisin, niin sehän olisi onnen huippu.

Naapurin puolelta auringonkukat yrittävät kurkkia pensasaidan yli. Ne ovat kääntäneet kasvonsa osaksi meidän puolelle ja hymyilevät leveästi, tuoden harmaaseen päivään valoisuutta.

Ovat kolmatta metriä reippaasti ja vahvan näköisiä. Naapuri on pitänyt hyvää huolta kukkasistaan ja antanut ravinteita riittämiin, toisin kuin täällä aidan toisella puolen.