Syksy on saanut kelloköynnöksen vaihtamaan väriä, ainakin nämä alimmaiset lehdet ovat punertuneet. Mutta sinnikkäästi köynnös jatkaa kasvuaan.
Kukkanuput ovat paisuneet ihan näihin päiviin asti ja se on jo ihme sinänsä, onhan jo syyskuun viimeinen viikonloppu.
Köynnöksen latvoihin ilmestyy uusia nuppuja. Aika on kuitenkin armoton vastustaja, se käy vähiin.
Otin joitakin nupullisia haaroja köynnöksestä ja laitoin vaasiin. Jotkut kesäkukat aukenevat nupullisina sisällä, mitenkähän näiden käy.
Olisihan se pieni ihme, mutta sitä ihmettä toivon. Olisi kiva nähdä tämä kaunis kukka, ihan ensikesää ajatellen.
Filosofinen otsikko! Meikäläinen kun usein funtsaa että riittääköhän aika. Ehdinks'mä näkemään sen puun tai kukan kukkivana ennen kuin aika meikäläiseltä loppuu;)))!?
VastaaPoistaMuuten olen samaa mieltä kanssasi: Kelloköynnöksen (kiva kun sain sen suomalaisen nimen) kukat ovat hyvin kauniit./Anja
Kyllähän tuo ajan loppuminen monessa mielessä askarruttaa, silloin tällöin.
VastaaPoistaAinakin nyt aamulla kelloköynnöksen varret maljakossa olivat hyvinkin pirteitä, jospa näen vielä niiden kauneuden. Ensi kesänä yritän kasvattaa paremmalla kukkimis onnella;)