Hoitelen puutarhaani vyöhykkeellä viisi

tiistai 25. toukokuuta 2010

Sateen jälkeen

Sade luo puutarhaan vahvoja värejä, siinä on jotain salaperäistä. Sade ja varsinkin sateen jälkeinen hetki illalla, kun aurinko kirkastaa kosteudesta kiiltävän puutarhan.
Kuvat on otettu sateen jälkeen, aurinko ei kuitenkaan näyttäytynyt.
Aikoinaan harrastin myös keramiikkaa ja olen sirotellut pihaan joitain töitä. Puutarhani on hieman villiintynyt, sitä se voisi olla enemmänkin.

Norjanangervon kukkavanat kurkottelevat terassille, jota köysistö rajaa.


Lasitettu sammakko on viihtynyt ainakin 10-vuotta kesät talvet ulkona. Onhan se kyllä näinä vuosina kärsinytkin. Toisesta etujalasta on varpaat hävinneet, pakkanen on halkaissut, mutta siinä se vain kököttää.
Kökötys paikkana on viemärin kansi, joka on lintujen kylpypaikka kesähelteellä. Oikeastaan noita "altaita" on kaksi. Kannet ovat paksun ruosteisen putken varassa, huom. ruosteisen. Vasemmalla sivulla hieman pilkistää toista putkea, joka on jonkin verran korkeammalla.


Tämä ei ole keramiikkaa, vaan liuskekiveä johon on maalattu akryyli pohjaisilla väreillä. Maalaus kivessä on kestänyt kaikki säät jo useat vuodet muuttumattomana, pesua ehkä kaipaisi.


Tämä karkeasta punasavesta tehty pieni ruukku on sen sijaan talven aikana lohjennut, pala kyljestä on tipahtanut. Töyhtöangervon lehdet kaartuvat suojelevasti ruukun ylle.Vuohenkello puskee nuoruuden innolla itseään eturiviin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti