Kaunis syyskuu jatkuu

 Neilikkaruusu jatkaa kukintaansa syyskuun leppeässä säässä.

Impressionistinen syyskuu ilahduttaa.

Kiven pyöritystä

Jonkinlaisen ahaa-elämyksen sain eilen aamulla. Niitä kyllä aina silloin tällöin tulee, mutta harvoin ne toteutuu. Tämä oli kuitenkin pakko saada loppuun, kun tuli aloitettua.

Kuistin edessä tällainen heinän ja maahumalan valloittama alue, jossa on kiviä ja kaikenlaista muuta sälää. Ei vaan ole saanut aikaiseksi tätäkään kunnostaa, mutta nyt...

siihen tulee muutos. Kaivoin kiviä esiin ja revin heinää ja samalla sai lähtöpassit jokin ängelmä. En vielä sitä ihan roskiin pistänyt, mutta tuohon eteen ei tule.

Siinä kaivaessani ajattelin, että siirrän tuohon päivänliljat, teen niille oman penkin. Suunnitelmat muuttuivat siinä vaiheessa, kun multaa kärräsin. Multaa ei ollut riittävästi päivänliljoille, joten täytyy istuttaa joitain matalajuurisia.

No, nyt tuo kuistin edusta on tämän näköinen. Kivimuuri ei kylläkään tuohon jää, mutta piti johonkin ne laittaa. Ensiviikolla, paremmalla ajalla, kärräillään sitten kivet sopivampaan paikkaan.

Penkissä on nyt pikkusydäntä, marunaa, ruusumalvaa, kylmänkukkaa, arovuokkoa ja ukonkelloa. Aika paljon tuli eri lajikkeita, mutta ainahan niitä voi sitten siirtää, eikä ole takuita, että kaikki talvehtii.

Syyskuisia poimintoja

Syksy saapuu vaikka ilmat ovat ihan kesäiset. Marjaomenapuu kypsyttelee pieniä hedelmiään rusakoille ja linnuille talven ruokapöytään.

Ei tainnut pieni puutarhaportti saada tämän kesän aikana saranoitaan. Täytyy jotku tuet kaivaa maahan, johon nuo tolpat voisi laittaa. No, ensi kesänä sitten.

Tästä yhdistelmästä pidän, maruna ja ruusumalva. Kokoerot ovat varmaan ensikesänä toiset, sillä malva on nyt vielä niin hentoinen, että kukkavarret makaa rentoina marunan päällä.

Olin ihan varma, että tämä tunturipoimulehti ei mene talven yli tuossa astiassa. Hyvin näkyi selviytyneen, mutta kaverinsa kattomehitähti menehtyi.
Kesän aikana on kasvanut tuuheaksi ja jos jättän sen tuohon astiaan talveksi, niin suojaa laitan päälle.

Tämän punaisen päivänliljan kukinta ajoittuu aika myöhäiseen, viime vuonakin taisi kukkia elokuun loppupuolella.
Ei tuo väri ole ihan sitä mitä esittelykuvassa luvattiin, mutta antaa väriä loppukesän perennapenkkiin.

Mikähän tätä humalaa vaivaa jo toista kesää tuon näköinen. Viime vuonna oli ehkä vielä surkeampi. Olisikohan jokin puutos vai tautiko vaivaa. Leikkasin keväällä kaikki vanhat kasvustot pois, mutta uutta multaa en laittanut. On kylläkin kasvanut samalla paikalla jo toistakymmentä vuotta, eikä aiemmin ole ollut mitään häiriötä lehdistössä.

Kaksi kaunista hopeakuusta kävivät pihasta kaatamassa, olivat sähkölinjan alla pahimmoillaan. Oikeastaan vain joitakin oksia karsimalla olisi selvitty.
Nyt on hankittu kanadantuija paikkaamaan okakuusien jättämää aukkoa, mutta mitähän sille kaveriksi laittaisi. Siirroksessa olisi japaninpihlaja, taalainmaankoivu ja kirsikkaluumu.

Viidakkoon

Luulisi tosiaan, että saapui viidakkoon, kun kuukauden oli omista nurkista pois.

Maahumala oli valloittanut varaston portaat. Saniaiset ja viiruhelpi kilpailivat keskenään paikasta auringossa, taitaa saniainen olla voiton puolella.

Lehtoakileija jaksaa sinnitellä portaikon rakosissa ja maahumalan voittokulku jatkuu:)

 

Viidakossa on myös paratiisilintuja. Tämä nuori, otaksun niin, punarinta saa edustaa rohkeudellaan kaikkia paratiisin lintuja.
Kovin on ikävän näköistä vettä tarjolla, ei tuossa kylpy taida houkutella.

Joitakin kukkia vielä löytyy. Ainakin neilikkaruusussa on muutama kukka ja jossain lehtien kätköissä olin huomaavinani keltaisen ruusun nuppuja.

Kultapallo luo loistetaan kaikkien muiden yli, jopa jättitatar jää toiseksi korkeudessa.
Niin, tuo jättitatar on vallaton kaveri ja täytyy roimia sitä oikein kunnolla, oli kehveli mennyt kurjenpolvia kiusaamaan.

Huussin uusi tuleminen osa 2

No nyt on saatu maalia seinään, mutta teipit ovat vielä paikoillaan. Odottavat kuivumista, jotten maalitahraisten teippien kanssa sotke maalattuja pintoja enempää.
Eihän se maalaaminen ihan ilman roiskeita mennyt, tahto suti heilua välistä liian suuria kaaria.

Katto ja ovet sisäpuolelta tulevat valkoisiksi, jos en ehdi nyt maalata, niin sitten ensi kesänä. Jonkin verran pitää vielä maaleilla paikkailla, muuten on seinät ja lattia sudittu.

Ovien välissä on tuollainen kello, jota pitää kolme kertaa kilkauttaa sisälle mentäessä ja kerran pois tultaessa.
Siitä on nyt kieli pois, mutta tallella kuitenkin. Pikkainen Jerre (4v.), kilkutti niin voimallisesti, että naru katkesi. Laitan vahvemman narun, kunhan saan aikaiseksi.

Tämä huussi on hyvää tekoa, onhan se tehty vankilassa. Tuo Köyliön varavankila ei taida enään olla käytössä.

 

Tässä olisi kaksi vesisäiliötä, joita voisi ajatella tuonne huussiin käsienpesu paikkaan.
Tonkka olisi siinä mielessä oivallinen, kun siinä on tuo kraana, mutta on aika kookas ja painavakin. Vanhaa paloruiskua on taas huono käyttää, kun sitä pitää käsin pumpata. Toisaalta, siinä on tuo letku, niin vois jotenkin kehitellä hmmm...

 

Tällainen pikantti yksityiskohta löytyy myös, jonka tarjoaa luonto.
Huussin katossa oli hylätty, pieni ampiaisenpesä, jonka yritän säilyttää.
Isäntä oli jo ottamassa sitä pois, mutta ehdin hätiin. Siihen kyllä painautui lommot molemmin puolin.
Tikulla sitten tuosta suuaukosta pullistin sen verran seinämiä, että ne palautui takaisin.

Eihän tuo varmaankaan hyvänä kestä, pitäisi käsitellä jollain, ennen kuin maalaa katon.

Huussin uusi tuleminen

Tässä on nyt loppu loman työmaa, huussi kuntoon maalaten ja sitten ensi kesänä muut somisteet :)

Huussi on nököttänyt metsikön laidassa jo useamman vuoden ja nyt sen on aika saada uusi ilme.
Ylimääräiset romppeet on nostettu portaile, ikkunat teipattu,lattiat ja seinät.

Huussi on kaksi ovinen, mutta yksi pyttyinen, ihan perinteinen, jonka hajuista pitää huolen metsänpohjan karike, jota tällä tontilla riittää.

 Vasemmalla käsienpesu ja oikealla se pytty ja siinä istuessa voi ihailla sitten järvinäkymää.

Nyt teippaukset vievät osan näkymästä ja jos suljettu ovi ahdistaa sen voi avata auki. Maali oli vielä sen verran kosteaa, etten tohtinut istua kuvaamaan, mutta ovessa on kaksi ikkunaa ja alin on silmien korkeudella.

  

Seinätkin vaihtavat väriä ja niistä tulee vaaleansiniset, se kuulema pitää kärpäset loitolla.
Huomenissa revin nämä teipit ja laitan uudet.

Tuohon altaan päälle on tarkoitus laittaa vesipiste, josta voi laskea pesuveden ja huuhtoa kädet.

Hirveästi on suunnitelmia huussin somistukseen, ensi vuonna sitten näkee mitä sinne tulee.

Kattohan tuossa vuotaa yhdestä kohtaan, mutta sen saa isäntä korjata.
Että tuollainen pytinki :)

Punaista elokuun alkupäiviin

Puutarhassa kypsyy mansikat, ne ensimmäiset, niistä ensimmäisistä taimista, jotka keväällä istutettiin.
Sato ei ole suuren suuri ja taimi määräkin vähäinen.

Mansikka, yksi sellainen, kuuluu aamuun:)

Punaherukat myös kypsyttelevät satoaan, vähäistä sellaista ja syynä on raju leikkaus, jonka pensaat saivat keväällä kokea.
Joskus täytyy puuttua raskaalla kädellä ja uudistaa kasvustoa. Tämän kesän marjat on menetetty, mutta jos ensi kesänä sitäkin enemmän.

Joka vuosi olen punaherukoita pakastanut ja sitten keittänyt keväällä mehuksi, muiden marjojen kanssa. Joka vuosi marjoja pakkaseen laittaessa päätän, että talven mittaan paistelen niistä ihania, meheviä piirakoita.

Nyt ei tarvi tehdä katteettomia "lupauksia", mutta kyllä minä vielä joskus... :)

Kaksi eläväistä ja pelätin

Harakanpelätin on saanut kaksi eläväistä kaveria seurakseen.
En tiedä, pelottaako tuo pelätin rastaat pois marjapensaiden kimpusta, mutta ei niitä marjasyöppöjä nyt pihassa ole kyllä pahemmin näkynyt. Eipä pahemmin ole noita viinimarjojakaan, ainakaan punaisia ja ne mitä on, niin ne haluaisi säästyvän talveksi.

Kukkaloisto on suurimmaksi osaksi jo ohi, mutta vielä sieltä täältä löytyy yksittäisiä kukkijoita.
Tämän penkin keskelle kätkeytyy pari neilikkaruusupuskaa. Vaaleanpunainen on jo kukkinut, mutta tummanpunainen kehittää nuppujaan. Sillä oli vaikeaa kasvuunlähtö talven jälkeen, ajattelin sen jo menettäneeni. Sinnikkäästi se taisteli kuitenkin itsensä kasvuun.

Joitakin kesäkukkia hankin ja edullisesti, kun varsinainen sesonki oli jo ohi puutarhassa, tämäkin lopelia-amppeli vain 4,5€.
Amppelin nostin ruostuneen rautaputken päähän, kierrätystä siis. Taustalla häämöttää aidanpätkä, josta kehittelen portin, kunhan löydän sopivat saranat.

 

Karhut marssivat kuistinkaidetta eteenpäin.
Vaikka tuo jättitatar on innokas leviämään, niin olen sen aisoissa saanut pidettyä jo monet vuodet, nyppään pois karkulaiset tai ajan ruohonleikkurilla yli.
Pidän tuosta jättiläisestä, se tuo pihaan rehevyyttä ja hiukan eksotiikkaa, jota kaipailen.

Päivänliljan kukka

Keltaisten päivänliljojen kukinta on kyllä auttamattomast ohi tältä kesää.

Nyt on avannut ensimmäisen kukkansa vime syksyn hankinta, luulisin, että on rusopäivänlilja. Siinä on vielä nuppuja, mutta vain yksi kukkavana.

Joskus olen hankkinut kolme punaista päivänliljaa, nyt on yhteen tulossa kukkavana. En siis ole nähnyt sitä kukkivana, olisikohan noilla kasvupaikan jatkuvilla vaihdoksilla vaikutusta, kun ovat niin matalia, vaikkakin tuuheita.

Vielä neljäskin päivänliljalajike löytyy ja se on sellainen vanhalajike, hailakka oransinpunainen. Tämä maatuska on nupulla, joten ainakin jonkinlainen päivänliljojen kukinta on vielä odotettavissa.

Meinaspa unohtua toinen viimesyksyinen hankinta. Se on vain yrittänyt oleentua paikalleen ja kasvattanut heikosti lehtiä. 

Nimi kyltissä luki rusopäivänlilja "Kwanso", näyttäis olevan kerrottu.

Päivänliljoille pitäisi keväällä saada oma yhtenäinen penkki ja hieman laajempi, sillä mieli tekee lisää lajikkeita ja värivalikoimaa.

Kesä mennä viilettää

Kesä menee, kukat kukkii, mutta mukana ei pysy.
Monta kertaa käy mielessä, että pitäisi karsia jotain näistä "kiireistä", mutta sitten huomaa, että mistä kiireistä.
Ei sitä kiirettä liiemmin ole, mutta ei vain saa aikaiseksi sitä mitä haluaisi.

Olen kyllä perennapenkkejä laitellut ja muutenkin pihaa "koristellut", kuvia vain ei tule otettua.
Nämä muutamat olin käsitellyt esityskuntoon.

Olihan minulla punainen japaninakileija, tämä on kuitenkin jokin risteytymä. 

Oikeastaan se akileija on vieläkin, kaksi peräti,  mutta ne ovat nyt miniatyyrejä. Menin höpsö jakamaan sen yhden viime kesänä kukinta aikaan ja vaivoin nousivat tänä kesänä maasta. 

Olen niitä pikkuisia hellinyt, jotta jaksaisivat jatkaa taivaltaan ja ensi kesänä kukkia loistavan punaisin kukin.

Akileijat kasvavat sikinsokin ja tuottavat toivottavasti uusia yllätyksiä ensi kesänä. Muutaman uuden lajikkeen ollen tälle kesälle hankkinut, akileijoista taitaa tulla yksi valtakukka tähän pihaan.

Toinen valtakukka on iirikset.
Tämä iiris on ystävältäni saatu ja vanha lajike, jota levitän isommalle alalle muiden iiristen sekaan.

Kakkara ei ole pihasta kuviin noukittu, vaan eilen aamulla ojan pientareelta kuvaan nappasin, yökasteen pisaroittama.
Helteistä heinäkuuta.

Hitaasti starttaa...

...puutarha blogini uutteen vauhtiin.
Kesäkuu vetelee viimeistä päivää, mistä lie johtunee.

Onhan tuolla pihalla jotain tapahtunut, ainakin eilen aamusella olin jo hieman tyytyväinen pihan tulevaan ilmeeseen.

Jonkin verran olen uusia ruosteisia juttuja lisännyt ja nyt kukatkin ovat saaneet vauhtia uuden mullan ansiosta.

Talvi vei mukanaan syksyllä hankittuja taimia, mutta jotkut ovat tuottaneet iloakin.

Kuvassa se alkuperäinen penkki nykyisessä ilmeessään. Penkki on muuttanut vuosien mittaan muotoaan ja tuskin ihan tällaiseksi jää.

Vuosien väännön jälkeen olen levittänyt ja laittanut perennapenkkejä talon lähettyville useita. Niiden perenna valikoimat ovat nyt vaiheessa, vanhoja poistuu ja uusia tulee.

Nautin, kun saan pikku hiljaa kasvatella, lisätä ja siirrellä. Olen vuosien myötä huomannut, että puutarhani pitää elää, myös luonnonkukat saavat sijansa vaihtelevasti.