Helmikuussa pyrytti ja pakkasti alkukuusta. Sää jatkuu vaihtelevissa merkeissä, on aurinkoa, pilvistä, lumisadetta, auringon paistetta, väliin pakkasta ja yhtäkkiä suojakeliä.
Tuollaiset vanhat puut ovat kauniita rungoiltaan, ilman lehtiä ja tuulen piiskatessa.
Aurinkoisena voi puutarhasta tavata tällaisen hahmon. On kuin se kiiruhtais jonnekin, joko kevättä pakoon tai kesää vastaan.
Viime kesäinen kuihtunut humalan käpy kai hän on.
Tätä kirjoittaessa satelee helmikuista lunta, piha uinailee ja odottaa uutta aikaa. Sehän ei aina niin varmaa ole, että saako piha vielä nähdä sitä uutta ilmettään.
Syyspuolella viime kesänä, hieman aloittelin muutostyöt, vain jotain istuttamalla, uusia puita ym. Pihaan ilmestyi muutama pylvästuija, tyrnipensas, alppiruusu ja pionit muuttivat kasvupaikkaa. Nuo pionit saattaa talvi viedä, mutta jos saisin hankittua uusia, alppiruusuja myös muutama lisää. Aiemmin olen istuttanut Tuurenpihlajan ja se meni kyllä yhden talven yli, niin toiveissa on, että kevät herättäisi sen uuteen kasvuun, siinä on niin viehkeät lehdet ja syysväritys.
Näin keväällä alkaa uudet suunnitelmat muhia ja on intoa täynnä, mutta niin monena kesänä olen huomannut että kaikki lopahtaa. Välillä olen aikonut kaikki hävittää, mutta kuitenkin.
Yritän saada koko pihan kattavan sammalnurmikon, se onkin ihan hyvällä alulla. Se on niin kaunis ja kestää ihan hyvin pienen tallaamisenkin, jonkun verran pitää leikkurilla vielä ajella, kun heiniä harvakseltaan pukkaa.
Katsoin ohjelman japanilaisista puutarhoista ja ihastuin, mutta pinseteillä en ala kuitenkaan sammalnurmikosta heinää nyppiin.
PUUTARHATÖITÄ ODOTELLEN !
Kesältä laittelen kuvia, kunhan ehdin käydä niitä läpi. Tässäpä muutama nyt ens alkuun. Nämä vain sen vuoksi, että kokeilen avata uudestaan...
