Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taide. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Taide. Näytä kaikki tekstit

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Vierailulla Sirpan pihalla



Sateisesta kesästä huolimatta Sirpan idearikkaassa pihassa on yltäkylläistä värien sinfoniaa. Siitä pitävät osaltaan huolen eriväreissään loistavat krassit, jotka ryöppyävät putouksen lailla betoniputkista.




Alppikärhön verhoilema kaari johdattaa pienelle, suojaiselle "patiolle". Täällä on nautinto juoda aamukahvit ja nauttia kauneudesta, jonka itse on loihtinut ympärilleen.




Krassit luovat myös viihdyttäviä varjoja ympärilleen, niiden muodot ovat kauniin koukeroiset. Kahvittelijan silmät vaeltavat varjoissa, nousevat auringossa hehkuvien krassin kukkien myötä ylöspäin. Tutkailevat kukkien olemusta ja löytävät varjon kukassa, joka liikkuu. Liikkuvan varjon myötä voi siirtyä ajatuksissa kauas ja mieli rauhoittuu uutta päivää varten.




Sirpa on keraamikko ja hienovarainen esteetikko, jonka voi havaita pihan yksityiskohdista. Betoniin upotetut posliinipalat  kuuluvat omaan tuotantoon, työhön, joka ei miellyttänyt tekijäänsä.  Palaset kuitenkin löysivät paikkansa puutarhasta, ne viehättävät pihan haltian silmää.



Talon lähellä on kaunis kivikkopenkki, jossa kukkii mm. hentoinen tunturiunikko. Unikko on pikkarainen, herkkä ja ahkera kukkija, joka siementäen hakee uusia kasvupaikkoja.




Kattomehitähti on innostunut kukkimaan runsaasti, kiitos viime kesän. Kukkien väriä täydentää niihin sointuvat kivet, jotka aamuauringossa hehkuvat samaa sävyä.




Näkymä ryhmään, jossa etualalla kattomehitähti, tunturiunikkoa ja onhan siellä mätäsrikkoakin, joka leviää runsaasti. Taka-alalla häämöttää pikkusydän, joka kukkii koko kesän ja näin ollen antaa tähän ryhmään väriä koko kesäksi, muiden kausittain kukkivien rinnalla.




Edelweiss on myös löytänyt paikkansa kivikkoryhmästä. Tämä harmahtava alppitähti ei värien loistokkuudella kilpaile, mutta sen kaunis hento olemus täydentää ja rauhoittaa kanssa sisariaan.




Krassien varjoissa viihtyy suurehko lisko, jonka jätämme viettämään aurinkoista päivää kauniiseen puutarhan.


maanantai 5. syyskuuta 2011

Syyskuun touhuja



Kanaverkolla verhoiltu lepotuoli sai viimein pehmusteet. Palleroinen poronjäkälä on kosteana pehmoisen näköistä. Päällystin ne osat jäkälällä, jotka humala oli jättänyt paljaaksi. Tuolin ruostumisprosessi on kesken, mutta kyllä tuolta raudoista jo ruoste pilkistää.
Tuoli on kuulema ihan hyvä istua se on testattu, vaikka ei omalta taholta. Poika siinä oli käynyt istumassa ja istuin osa olikin hieman notkahtanut, eihän se oikein aikuisen painoa kestä.



Tuoli on sijoitettuna leikkimökin viereen, sembramännyn katveeseen. Tuo kallellaan oleva runko kuuluu unkarinsyreenille, jota kasvattelin rungollisena. Se olisi ihan hauskan näköinen, mutta tuo iso mänty jättää sen varjoonsa. 



Nyt olen tehnyt jo jotain yrttimaan hyväksi, vaikka tämä aloitus on ihan väärästä päästä. Ensin luon  ilmapiiriä, joka innostaisi itseäni työn touhuun. Haaveilin apupöydästä ja viikonloppuna sen sitten tein. Haaveet toteutui, kun otti itseään niskasta kiinni. Tällä hetkellä se on kaikennäköistä rompetta täynään, kun ajattelin käyttää tasoa erinäköisiin puuhailuihin.



Odottaahan yrttimaan vierellä myös pöytä penkkeineen. Tämä kulma on jäänyt aina sellaiseen lapspuolen asemaan, mutta nyt aion nostaa sen arvoa. Tuohon apupöydän kohdalle paistaa aurinko viellä viiden aikoihin, joten tämä kulma kylpee auringossa aamusta iltaan.
Ensi viikolla minulla pitäisi olla apuvoimia käytössä, jospa saisin sitten vauhtia myös varsinaiseen pääkohteeseen, siihen yrttimaahan.



lauantai 10. heinäkuuta 2010

Tarinapaikka, Sanna Koiviston ympäristötaideteos

Tarinapaikka sijaitsee Oulunsalossa, päiväkodin ja palvelutalon välisellä alueella. Työ on valmistunut vaiheittain vuosien 1998-2001 aikana. Materiaaleina on puu/kivi/pronssi/kasvit ja aiheet löytyvät luonnosta.


Sorsaperhe, luonnonkasvien ja rantavehnän keskellä, tupsahtaa ensimmäisenä näkyviin . Kaikki pronssityöt ovat luonnollista kokoa.


Puinen laituri johdattelee rantahiekan ja rantakasvillisuuden läpi vihreälle merelle.


Laiturin päässä kissa odottelee kalasaalista.


Vihreällä merellä kiven päällä lekottelee hylje poikasensa kera.


Kuljen laiturin ohi ja huomaan kissan odottelevan yhä, jospa se viellä nappaa.


Tarinapaikalla voivat kohdata lapset sekä vanhempi väki. Kertoilla tarinoita, hyväillä sileää pronssin pintaa ja nauttia auringosta ja tuulesta laiturilla, kissa seuranaan. Kissa, jonka pinta on lämmin auringonsäteistä.



perjantai 19. maaliskuuta 2010

Unikon hehkua

Maalaus vuoden takaa. Itseltä on unikot pihasta kaikonneet, mutta niiden väriloisto säilyy aina muistoissa, ehkäpä unikot palaavat myös pihaani.



Kesä 2023 ehti jo syksyyn

 Kesältä laittelen kuvia, kunhan ehdin käydä niitä läpi. Tässäpä muutama nyt ens alkuun. Nämä vain sen vuoksi, että kokeilen avata uudestaan...