Kesä kierähti

Niin se aika vierii ja aikomukset jää aikomuksiksi, mutta nyt kuitenkin pieni pläjäys kuvia heinäkuisesta pihapuutarhasta.

Piha on ollut koko kesäkuun hoitamatta, mitä nyt nurmikkoa silloin tällöin leikattu. Perennojen sekaan on ilmestynyt hiirenvirnaa, niittyleinikkiä vai olisiko rönsyleinikkiä, heiniä ja nokkosia nyt olen hieman nyhtänyt penkeistä ja sitä sitkasta vuohenkelloa, vaikka olishan se kohta kukassa.

Ihailen cottage garden-tyyppisiä puutarhoja, missä kukat kasvaa valloittavana kukkamerenä, hiukan villinä. Pikku hiljaa pihastani voi sellainen muodostuakin, kunhan saisin sitä laajentaa isommalle alalle.

Nyt olen kuitenkin ihan tyytyväinen tämän hetkiseenkiin tilanteeseen, mutta haave elää.

Sateiden välissä

Sateiden välissä ehtii kyllä pihasta napsia joitakin kuvia. Kyllähän tuota vettä on tullut, mutta kukat kukkii sateessakin, rikkaruohot rehoittaa myöskin, varsinkin vesiheinä.

Lehtoängelmän ja tähtiputken liitto mielestäni toimii.
Tuota tähtiputkea ihan kokeeksi hankin pari tainta muutama vuosi sitten, penkissä kahta väriä, punaista ja valkoista.
Viime vuonna meinasin ne jo hyljätä, mutta onneksi jätin vielä paikoilleen ja keväällä nousi vankat taimet. Olin siirtänyt tuon ängelmän tähtiputkien viereen ja niiden yhtaikainen kukinta ilahdutti.

Samassa penkissä kasvaa myös kyläkurjenpolvea ja onpa vielä kaikkien näiden taustalla ruskoliljaa. Itse pidän tuota penkkiä ihan onnistuneena, vaikkakin kaikki kukkii samanaikaisesti, mutta jäähän se lehdistö.

Tämä isoin kukkaryhmä tuottaa kyllä päänvaivaa jonkin verran. Tässä on kolme pionia ja päivänliljoja, mooseksenpalavaapensasta, akileijaa, kalliokieloa, tulikellukkaa ja joitain muita pienemmällä alalla, niin ja vielä isohko pylväskataja ja rimpula omenapuu.

Mitään en raskis ottaa pois, mutta kyllä jonkin verran täytyis karsintaa tehdä ja oikeastaan keväällä tuosta penkistä lähtikin jotain jo pois.

Keväällä näyttää, että tilaa on jokaiselle ihan hyvin, mutta nuo mooseksenpalavatpensaat kasvavat niin laajoiksi, että se on aina yllätys. Pioneista pidän ja monesti olen ajatellut, että tuossa voisi kasvaa vain niitä, mutta en voi uusia penkkejä enään laittaa ja enhän minä raski mitään hävittää, en.

Iirikset ja akileijat ovat niin kauniita, että niistäkin olisi mukava saada omat isot ryhmät. Ne saisivat kasvaa sellaisena värien sinfoniana, risteytyä mielensä mukaan ja kylväytyä. Nyt kyllä olen napsinut akileijoista siemenkotia, sillä esim. siniset valloittavat ryhmässä liian suuren näkyyvyden.

Valkoinen akileija odottaa parhaillaan istuttamista. Pikkuhiljaa siirrän kaikki toiseen penkkiin, niin saan sitten noille isommille lisää tilaa ja vaikkapa uusia pioneja tai päivänliljoja :)

Lupiinitkin ovat kauniita, joten kylvin joitakin siemeniä yhteen penkkiin. Kovin isoa kasvustoa en ole saanut aikaiseksi, vaikka ensimmäisistä kukkivista on jo ainakin kolme/neljä kesää. Aiemmin kukki sininen, mutta nyt nousi tämä v.punainen ylväästi. Mitähän siniselle tapahtui, kyllä se hengissä on, mutta kukkaa ei ole vielä noussut.
Tarha-alpi sitä vastoin rehottaa, samoin kuin taustalla olevat nauhukset. Tuolla takana näkyy töyhtöangervo, se ei kuitenkaan ole samassa ryhmässä, vaan tuossa kukkaryhmien välissä kulkee sisääntulo käytävä. Töyhtöangervo on kyllä huonossa paikassa, se kun aina kaatuu käytävälle päin ja varsinkin sateella.

Kukat kukkii ja puutarhassa puuhat jatkuu, sateesta huolimatta.

Lämpö saa kukat loistamaan

Kukat kukkii, ruoho kasvaa ja rikkaruohot rehoittavat, niin ettei laiskan sorttinen puutarhuri tahdo perässä pysyä. Mutta enpä siitä paineita ota, teen sen mitä teen. Taitaa olla ehkä ensimmäinen kesä, etten ole tehnyt itselleni ns. työlistaa. Enhän sitä koskaan mihinkään ylös ole kirjoittanut, mutta se on pyörinyt tuolla mielessä kaikkien muiden " pitää tehdä " juttujen kera.
Onhan tuo leikkimökki kyllä sellainen projekti, mutta sitä on ihan hauska viedä eteenpäin ja suunitella. Laittelen sitä pienellä budjetilla lapsenlapsille, josko kesän mittaan kävisivät vierailulla ja käyhän ne :)

Projekti on hiukan mennyt eteenpäin. Nyt olen maalannut toiseen kertaan sisältä, lavereilla on retkipatjat, hankinnassa on edulliset peitot ja ehkäpä laitan vielä isot tyynyt. Lavereilla voi kääriytyä peiton sisälle, katsella kuvakirjoja ja kuunnella sateen ropinaa katolle.

Aamulla pistäydyin kirpiksellä ja sieltä löytyi tuollainen lastenpeili, jossa on peilin korkuinen krokotiili, ei kylläkään näy kokonaisuudessaan kuvassa. Koska peili oli hankala sijoittaa sisälle, niin laitoin ulkopuolelle seinään kiinni. Hiukan sekava tämä kuva, mutta myöhemmin pistän sitten parempia.

 

Alkukesän kukkasia poimin kuviin. Arovuokko on tosi herttainen ja niin vaatimaton kukkia. Nuput on herttaisia, kukat on kauniita ja vieläpä kuihtuva kukka on kaunis.

Kalliokielon lehtien alle täytyy oikein kurkata. Tänä vuonna riippuvat kukkarivit ovat ryhdikkäitä.

Tässä penkissä on kukkia, jotka kukkivat melkein koko kesän. Arovuokko kukkii hiukan hillitymmin kuin nyt, pikkusydän on kaunis aina ja keltainen pieni kukka tuossa reunassa on lapinunikko, joka myös tekee kukkaa hillitysti.

Koska en halua hoitaa kasvimaata, niin laittelen tähän penkkiin noita maustekasveja. Tällä hetkellä siinä on ruohosipulia, rakunaa, sitruunamelissaa ja timjamia. Tuoksuvia yrttejä sipaisen silloin tällöin kädellä ihan vain nuuhkiakseni niiden aromeja, tokihan niitä myös mausteena käytän.

Metsäköynnös tarjoilee myöskin runsain mitoin kukkiaan ihailtavaksi. Harmi, kun ylhäältä kasvusto on niin tuuhea, mutta alaosa paljas. Jospa leikkaan kukinnan jälkeen tai sitten laitan toisen köynnöksen kaveriksi.

Kukkivaa kesää ja sitä lämpöä, mutta kohtuudella, jotta saamme nauttia siitä kukkivasta kesästä pitkään. 

 

Sammakko suikeroalpimeressä

Oli sammakko ja sammakolla ruosteinen allas, jossa se kesän alussa kurnutteli vilpoisessa säässä.

Samakkon "allas" oli ruosteisen kehikon päällä, joka olisi vielä vedenkin kestänyt.Mutta koska tuo ns. allas ei enään vettä pitänyt, niin nyt sitten oli hyvät neuvot tervetulleita.
Niitä kyselin facebook-ryhmästä ja sain neuvon, pistä sammakon ympärille suikeroalpia.

Nostin penkistä alpia ja vaikka siinä ei paljon multaa juurille ollutkaan, niin hyvin näytti viihtyvän. Vedestä on saanut kyllä nauttia, niin sammakko kuin suikeroalpi, onneksi ne reiät on tuossa "altaassa" olemassa.

Sammakko näyttää ihan tyytyväiseltä suikeroalpimeressä, joka peittyy pian keltaiseen kukkamereen.

Kenpä kertois...

Oisaisiko kukaan kertoa mikä pionini on nimeltään. Kukka ei ole vielä täysin auki, keskustan terälehdet ovat hieman keltaiset, laidat hennon vaaleanpunaiset ja keskustassa on punerrusta.
Olen selaillut pionien kuvia, en kuitenkaan osaa päätellä, jospa joku pionien harrastaja pystyy kertomaan.
Voisiko olla " Laura Dessert " ?

Peittokurjenpolvea ja kyläkurjenpolvea. Kurjenpolvet ovat heikouteni, niitä löytyy useampaa sorttia ja joitakin pitää vielä saada.
Nyppykurjenpolvi on hankintalistalla ensimmäisenä, sillä sellainen oli, mutta se menehtyi yhtenä talvena täysin.

Tarha-alpi on kelpuuttanaut vierelleen luonnovaraisen rantatädykkeen.

Arovuokon kukinta on jo ohi ja siitä on muistona monta kuvaa. Nyt se kypsyttelee siemeniään kylvääkseen niitä sinnetänne.

Sadepäivän heijastuksia mooseksenpalavanpensaan kukinnosta.

Akileijan kutsu

Eilen iltayöstä aurinko näyttäytyi ja kuulin akileijan kutsun. 

Minulla on tällainen sekapenkki, sinistä ja vaaleanpunaista, kuvan ulkopuolelta löytyy vielä vaaleamman punainen ja pieni kukkainen.

Akileija on kyllä kaunis ja haaveissa on saada oma penkki erilaisille tämän lajin edustajille. Joitakin matalia löytyy, niille pitäisi löytää hyvä kasvupaikka myös.

Kaikki vesisateet ja pilviset päivät unohtuu, kun kerrankin loistaa aurinkoinen!

Runsaat sateet luovat puutarhasta viidakon

Sateet saavat aikaan ennen kokematonta runsautta puutarhaan. Kukkaloisto on aika niukkaa vielä, mutta nuput pullistuvat ja kunhan tulee muutama aurinkoinen päivä, niin pääsen kukkia kuvaamaan.

Jättitatatar venyy pituutta ja rotevat varret pysyvät kovassa tuulessakin ryhdikkäinä.

Lintujen kylpyammeet ovat pysyneet täynnä ja vesi niissä vaihtuukin hyvin, mutta linnut ei taida nyt kylpyjä tarvita.

 Tuoksukurjenpolvi aloitteelee kukintaansa ja on kasvanyt korkeutta tosi hienosti.

 

 Sateet piiskasivat koristeomenapuusta kukat maahan. On kuin lunta olisi satanut.

Penkillä nököttää keramiikka mökki yksinään, jouduin viemään kukkivat kukat suojaan, jotta eivät vallan huku.

Akileijat kasvavt villisti sikin sokin ja kukkivat sen mukaisesti. Jossain vaiheessa täytyy harventaa, muuten valloittavat koko penkin.

Ukonkello peilaa itseään. Vielä ei ole kukkanuppuja näkyvissä, mutta kerkiää vielä sulostuttamaan kelloillaan veden pintaa.

Sammakko kököttää suikeroalpi meressä ja vanha sinkkisankko nauraa vieressä.

Syyskuisia poimintoja

Syksy saapuu vaikka ilmat ovat ihan kesäiset. Marjaomenapuu kypsyttelee pieniä hedelmiään rusakoille ja linnuille talven ruokapöytään.

Ei tainnut pieni puutarhaportti saada tämän kesän aikana saranoitaan. Täytyy jotku tuet kaivaa maahan, johon nuo tolpat voisi laittaa. No, ensi kesänä sitten.

Tästä yhdistelmästä pidän, maruna ja ruusumalva. Kokoerot ovat varmaan ensikesänä toiset, sillä malva on nyt vielä niin hentoinen, että kukkavarret makaa rentoina marunan päällä.

Olin ihan varma, että tämä tunturipoimulehti ei mene talven yli tuossa astiassa. Hyvin näkyi selviytyneen, mutta kaverinsa kattomehitähti menehtyi.
Kesän aikana on kasvanut tuuheaksi ja jos jättän sen tuohon astiaan talveksi, niin suojaa laitan päälle.

Tämän punaisen päivänliljan kukinta ajoittuu aika myöhäiseen, viime vuonakin taisi kukkia elokuun loppupuolella.
Ei tuo väri ole ihan sitä mitä esittelykuvassa luvattiin, mutta antaa väriä loppukesän perennapenkkiin.

Mikähän tätä humalaa vaivaa jo toista kesää tuon näköinen. Viime vuonna oli ehkä vielä surkeampi. Olisikohan jokin puutos vai tautiko vaivaa. Leikkasin keväällä kaikki vanhat kasvustot pois, mutta uutta multaa en laittanut. On kylläkin kasvanut samalla paikalla jo toistakymmentä vuotta, eikä aiemmin ole ollut mitään häiriötä lehdistössä.

Kaksi kaunista hopeakuusta kävivät pihasta kaatamassa, olivat sähkölinjan alla pahimmoillaan. Oikeastaan vain joitakin oksia karsimalla olisi selvitty.
Nyt on hankittu kanadantuija paikkaamaan okakuusien jättämää aukkoa, mutta mitähän sille kaveriksi laittaisi. Siirroksessa olisi japaninpihlaja, taalainmaankoivu ja kirsikkaluumu.