Runsaat sateet luovat puutarhasta viidakon

Sateet saavat aikaan ennen kokematonta runsautta puutarhaan. Kukkaloisto on aika niukkaa vielä, mutta nuput pullistuvat ja kunhan tulee muutama aurinkoinen päivä, niin pääsen kukkia kuvaamaan.

Jättitatatar venyy pituutta ja rotevat varret pysyvät kovassa tuulessakin ryhdikkäinä.

Lintujen kylpyammeet ovat pysyneet täynnä ja vesi niissä vaihtuukin hyvin, mutta linnut ei taida nyt kylpyjä tarvita.

 Tuoksukurjenpolvi aloitteelee kukintaansa ja on kasvanyt korkeutta tosi hienosti.

 

 Sateet piiskasivat koristeomenapuusta kukat maahan. On kuin lunta olisi satanut.

Penkillä nököttää keramiikka mökki yksinään, jouduin viemään kukkivat kukat suojaan, jotta eivät vallan huku.

Akileijat kasvavt villisti sikin sokin ja kukkivat sen mukaisesti. Jossain vaiheessa täytyy harventaa, muuten valloittavat koko penkin.

Ukonkello peilaa itseään. Vielä ei ole kukkanuppuja näkyvissä, mutta kerkiää vielä sulostuttamaan kelloillaan veden pintaa.

Sammakko kököttää suikeroalpi meressä ja vanha sinkkisankko nauraa vieressä.

Vierailulla Sirpan pihalla

Sateisesta kesästä huolimatta Sirpan idearikkaassa pihassa on yltäkylläistä värien sinfoniaa. Siitä pitävät osaltaan huolen eriväreissään loistavat krassit, jotka ryöppyävät putouksen lailla betoniputkista.

Alppikärhön verhoilema kaari johdattaa pienelle, suojaiselle "patiolle". Täällä on nautinto juoda aamukahvit ja nauttia kauneudesta, jonka itse on loihtinut ympärilleen.

Krassit luovat myös viihdyttäviä varjoja ympärilleen, niiden muodot ovat kauniin koukeroiset. Kahvittelijan silmät vaeltavat varjoissa, nousevat auringossa hehkuvien krassin kukkien myötä ylöspäin. Tutkailevat kukkien olemusta ja löytävät varjon kukassa, joka liikkuu. Liikkuvan varjon myötä voi siirtyä ajatuksissa kauas ja mieli rauhoittuu uutta päivää varten.

Sirpa on keraamikko ja hienovarainen esteetikko, jonka voi havaita pihan yksityiskohdista. Betoniin upotetut posliinipalat  kuuluvat omaan tuotantoon, työhön, joka ei miellyttänyt tekijäänsä.  Palaset kuitenkin löysivät paikkansa puutarhasta, ne viehättävät pihan haltian silmää.

Talon lähellä on kaunis kivikkopenkki, jossa kukkii mm. hentoinen tunturiunikko. Unikko on pikkarainen, herkkä ja ahkera kukkija, joka siementäen hakee uusia kasvupaikkoja.

Kattomehitähti on innostunut kukkimaan runsaasti, kiitos viime kesän. Kukkien väriä täydentää niihin sointuvat kivet, jotka aamuauringossa hehkuvat samaa sävyä.

Näkymä ryhmään, jossa etualalla kattomehitähti, tunturiunikkoa ja onhan siellä mätäsrikkoakin, joka leviää runsaasti. Taka-alalla häämöttää pikkusydän, joka kukkii koko kesän ja näin ollen antaa tähän ryhmään väriä koko kesäksi, muiden kausittain kukkivien rinnalla.

Edelweiss on myös löytänyt paikkansa kivikkoryhmästä. Tämä harmahtava alppitähti ei värien loistokkuudella kilpaile, mutta sen kaunis hento olemus täydentää ja rauhoittaa kanssa sisariaan.

Krassien varjoissa viihtyy suurehko lisko, jonka jätämme viettämään aurinkoista päivää kauniiseen puutarhan.

Yksi "vaivainen" varsi vain

Tähän liljaan on sälytetty paljon toiveita ja odotuksia. Siinä on vain yksi varsi, toisen nappasin rikkakasvien myötä pois. Kaksi pulskistuvaa kukkanuppua, niitä pitää joka päivä tarkkailla, aukeneeko tänään, huomenna, milloin?

Ostin kokeeksi yhden ainokaisen Marhanliljan sipulin viime syksynä. Jos kukka vastaa odotuksia, niin silloin pitänee ostaa muutama lisää, kuka se nyt yksin tahtoo kasvaa.

Poimintoja aamusella

Tulikellukka kylpee aamuauringossa. Oikoo rypyläisiä terälehtiään ja nauttii viileän yön jälkeen suloisesta lämmöstä.

Tiarellakin aloittelee kukintaansa. Siinä on pienet tähtimäiset kukat, hennot. Vaikka kukavanassa on useita tähtikukkia, niin ei se kovin näyttävä ole ja kun se on vielä aika matalakin. Tästä kukasta ei ole kokemuksia, mutta mielikuvissa näen tämän tiarellan reunustavan penkkiä ja kukkivan koko kesän. Täytyykin tarkistaa, että kuinka pitkä sen kukinta aika oli.

Perennapenkistä löytyy myös tällainen karvainen kukka tuttavuus, nyppykurjenpolvi. Tämäkin on viime syksyinen hankinta, samoin kuin tuo edellinenkin. Kukkanuput pulskistuvat ja odotan mielenkiinnolla, mitä sieltä putkahtaa ulos.

Myös toinenkin kurjenpolvi paisuttelee nuppujaan, tuoksukurjenpolvi. Tämä kasvaa sellaisena mattona pienellä alueella, pidän noista lehdistä ja siitä, että sen kasvu on matalaa, lamoavaa. Kukkinut se ei yleensä ole minulla runsaasti, mutta aina muutaman tekee. Kasvupaikka ei ehkä ole oikea, mutta en tahdo sitä poiskaan siirtää. Se on ihan kaunis noinkin, vaikkei kukilla komeilisikaan.

Voimakkaassa auringossa syntyy voimakkaita kontrasteja, jotka luovat pihaan tunnelmaa sekä kolmiulotteisuutta.
Kuten kuvasta näkyy, suosin kaaosmaisia ryhmiä, joissa lehtien muodot ja värit muodostavat silmille erilaisia tarttumapintoja sekä myös yllätyksellisyyttä.

Hyvää viikonloppua ja nauttikaa lämmöstä!

Puutarhan herkät riipukset

Kalliokielossa on herkkää vaatimatonta kauneutta.
Nuput kuin korvakorut.

Riipukset ne tälläkin pörisiällä, pienet uutterat jalat. Siivet vispaa ilmaa, niin tiuhaan, ettei tahdo kuvaan jäädä.

Hajuherneiden elämänintoa

Hajuherneillä on kasvuvoimaa ja ne myös venyvät pituutta. Tiedän, että kylvin nämä liian aikaisin, mutta voisiko näitä latvoa kunhan ovat ensimmäiset lehdet aukaisseet, vai pitäisikö odottaa pitempään.
Ainakin sain jotain vihreää, taidan kuitenkin kylvää uuden satsin vielä hieman myöhemmin.

Kolmesta Kelloköynnöksen siemenestä kaksi pukkaa itua. Tämä on ensimmäinen sisukas-sissi joka nousee kohti valoa.

Kylvin tänään myös muutaman purkin Karpaattienkelloa. Siemenet tuli läjäpäin, sillä olisi pitänyt olla laakeampi kylvöastia. Kaikesta voi oppia ja malttia täytyisi olla mukana.

Keltavuokot ja vauhtipyörät

Kotkansiipi aukeaa ja kasvaa tosi vauhdikkaasti.

Keltavuokkoja, joiden ilmaantuminen on mysteeri. Ne vain ilmestyivät yhtenä keväänä unkarinsyreenin juurelle.

Konnantatar ja ahomansikka

Koiramme Konnan nimikkokasvi nousee kylmää säätä uhmaten maasta punaisin versoin. Vieressä myös ahomansikka osoittaa elinvoimaisuuttaan. Kovin ovat kummallakin mitättömän näköiset alut, mutta eiköhän ne voimistu kesää kohti kun mennään.
Nyt on kyllä hieman otettu takapakkia säiden suhteen, mutta eiköhän nämä ole niitä kasvukipuja. Parempihan se nyt on tulla koleus ja ankeus, kun sitten, kun kaikki on ehtinyt kasvussaan pitemmälle.