Pientä puuhailua

Tänään maalailin leikkimökkiä hieman sisältä. Viimekesänä maalasin pohjavärillä, mutta työ keskeytyi, kun ampiaiset olivat ehtineet rakentaa suuren, suuren pesän. Ei ollut leikkimökkiin asiaa, sillä oven suussa vartio iso lauma kiukkuisia ampiaisia.
Kunhan saan maalattua toiseen kertaan, niin sitten pääsee sisustamaan ja sitten voivat pienet leikkijät saapua.

Sain jotenkuten sudittua valkoisen maalin kattoon ja seiniin, kun huomasin ison mehiläisen seurailevan touhujani. Hiljalleen se ryömi märällä maalilla ja katosi laudoituksen väliin, jatkoin maalaamista.

Pian mehiläinen oli edessäni, selässä valkeaa, hivenen myös siivissä. Siinä se heilutti siipiään vinhasti ja surina kävi. Livahdin ovesta ulos ja  mehiläinen tuli perässäni, se siis lensi. Jospa se maali ei aiheuta sille vahinkoa, oli kuitenkin vesiohenteista. 

Oven laitoin tiiviisti kiinni ja toivon, ettei ampiaiset löydä sinne.

Kotkansiipisaniainen on kasvutavaltaan aika akressiivinen, sitä täytyy kurittaa, muuten se valloittaa koko penkin. En kuitenkaan halua sitä hävittää, se on kaunis ja luo tiettyä tunnelmaa pihaan.

Maanantaina hääräilin puutarhassa ja välineet jäivät sille sijoilleen, tarkoitus oli jatkaa seuraavana päivänä. Ei se sitten onnistunut, vettähän sieltä taivahalta sitten tulikin. Onneksi satoi, sillä olin ruukuttanut humalaa ja saniaista ja nyt ne saivat apuja ylhäältä.

 

Löysin rautaputken päähän uuden ruukun kesäkukille. Tuo ruukku on rautanen ja tottakai kolhiintunut ja ruosteinen. Joku oli hylännyt sen jätepisteeseen. Se on ollut joku sekoitusastia, keskellä oli pitkä rautaputki, jonka mies rälläkällä katkaisi.

 

Linnuille on tarjolla lämmintä pesänteko ainesta. Koirankarvat ovat loppuneet, kun ei ole enään karvan luovuttajaa, joten laitoin lampaanvillaa. On sitä joku käynyt nyppimässä, mutta ei ole niin suosittua kuin koiranvilla. Jospa tuo väri lintuja mietityttää?

Iloisesti uuteen päivään ja kasvun ihmettä, mutta tule hiljaa hiipien :)

Keskusteluja saniaispenkissä

Saniaispenkissä on pitkiä hahmoja syventyneenä keskusteluun, keskusteluun, jota ei mikään voi nyt häiritä.
Päät ovat taipuneet, mutta olemus on ryhdikäs. Pieniä ryhmiä on kokoontunut yhteen. Pian ne levittäytyvät rehevään loistoon, joka ei jätä tilaa kutsumattomille vieraille. Nämä juhlat ovat tarkoitetut ainoastaan jalolle Kotkansiipisaniaisten runsaalle kutsuvieras joukolle.

Saniaiset ovat nyt herkimmillään, niiden heleä vihreys tekee hyvää. Pidän näistä kotkansiivistä, jotka ovat kotiutuneet koristeomenapuun lehvistön alle. Näin alkukesästä ne ovat kauneimmillaan, kun niiden lehdet kääriytyvät auki ja varsi kasvaa pituutta melkein silmissä.
Täytyy kyllä sanoa, että olen levitellyt kotkansiipieä useampaankin paikkaan pihassa. Koko kesää ne ei jaksa kukoistaa, mutta aina ne nousevat ja mikä elinvoima niissä piileekään.

Odotusta

Kuin suojeleva käsi pihan yllä.

Aamu aurinko luo säteitään matalalta ja saa kotkansiivet hehkumaan valoa.

Koristeomenapuu kasvattaa kukkanuppujaan.

Kyläkurjenpolven on muotoutunut kauniin pallomaiseksi. Kaikkialla on vielä odotusta.

Syliinsä sulkee.

Keltavuokot ja vauhtipyörät

Kotkansiipi aukeaa ja kasvaa tosi vauhdikkaasti.

Keltavuokkoja, joiden ilmaantuminen on mysteeri. Ne vain ilmestyivät yhtenä keväänä unkarinsyreenin juurelle.