Järveltä tuulee

Syksy tulee, ei mahda mitään. En kyllä hirveästi harmittele, sillä hiukan odotankin, että vuodenajat vaihtuvat.
Olen ymmärtänyt jo, että jokaisella vuodenajalla on oma merkityksensä ja omat toimet.

Nyt nautititaan hämärtyvistä illoista, väreistä ja kyllä voi syksyn tuoksuista nauttia myös, siinä on tuoksu uudesta.

Näissä maisemissa, Pohjois-Savossa, tuuli puhaltaa tänään järveltä. Maisema on järvelle tällä hetkellä kolean harmaa, satelee.
Ihan hyvällä omalla tunnolla voin puuhastella sisällä, sillai verkkaisesti, ei ole kiirettä mihinkään.

Imukärhivilliviini on saanut punaa lehdilleen, mutta lehdet alkoivat muuttaa väriään jo heinäkuun puolella. Kasvu ei ole ollut niin railakasta kuin esim. edellis vuonna, vettä kyllä on saanut, mutta olisiko ravinteiden puute tai sitten talvi teki tuhojaan.

Pihlajanmarjat kypsyy, pitää varmaankin kertä niitä pakkaseen, lintuja varten.

Pihlaja on saanut tuomion, samoin kuin takana häämöttävä koivu. Ne varjostavat isännän mansikkamaata. Kaunis pihlaja, mutta tällä tontilla kyllä pihlajia löytyy ja kuusia, niillekin osalle on tuomio annettu.

Syyshortensia kukkii myös vaisusti tänä kesänä, keväällä kyllä karsin aika reippaasti kasvustoa. Tämän hortensian takana kasvaa kaunis rungollinen ja sateenvarjomainen päärynäpuu. Päärynäpuu tullaan siirtämään lähemmäs rantaa, pikkumökin lähelle. Hortensia saa tilaa ja siitä kasvatan pienen kukkivan puun.

Terttuselja on saanut kasvaa kuritta, mutta keväällä siihen tulee muutos. Olen hiukan viisastunut, sillä alempana kasvavaa terttuseljaa kuritin pienestä pitäen ja se ei siitä tykännyt. Kyllä puu, tai sen juurivesat hengissä on, mutta alkuperäinen runko kuihtui vähitellen kuivaksi torsoksi.

Naisaakkosissa sain luettua Anne Holtin dekkarin, Vereen kirjoitettu, Holt on norjalainen.

Kirja kuuluu Hanne Wilhelmsen-sarjaan, josta on suomennettu ainakin seitsemän muuta.

Kirjan kyllä luin ihan pötkyyn, ihmissuhteita, verta ja hiukan psykologiaa. Ei turhia, läpinäkyviä jännitteitä, vaan kerronta eteni soljuvasti. Joskus kirjaa lukiessa tulee sellainen tunne, että nyt on turhaa jossittelua ja venyvää pitkitystä. Tämä oli ihan miellyttävää lukemista, jos nyt rikoskirjallisuudesta näin voi sanoa :)

Lehdistössä vaanii...

Kyllähän siellä lehdistössä hääräilee monenenlaisia siivekkäitä, mutta tuskin nämä meille vaaraksi on.

Näitä kirvoja tarkoitin, siellä ne lämmössä sikiävät ja vaanivat kukkasia sekä muita kasvia. Niitä oli joka lehden alulla pieni pesua, jos ei suurempikin kolona.

Talitintti pyrähteli kaverinsa kanssa oksistossa vilkkaasti. Jos kirvat maistuu, niin ruuasta ei ollut kyllä pulaa.

Meidän mökkipiha on aika luonnontilassa ja leskenlehdet kukkii kauniisti. Kukkia voi ihailla, mutta niiden lehdistä en oikein tykkää. Tunkeutuvat joka kiven koloon, mutta toisaalta, sehän on oikeastaan hyvä maanpeitekasvi. Leskenlehti on samanlainen, kuin voikukka. Koska ne leviävät ja kasvavat valtoimenaan, niin niistä ei pidetä.

Mehiläiset ovat puutarhurin ystäviä, suosikaamme niitä. Se on aika ihana pörriäinen.

Kesä saapuu sirkein silmin

Kyllä se kesä sitten on jo ihan ovella.
Ensimmäiset kukkaset ovat aukaiseet nuppunsa pihassa ja sinivuokon sirkein silmin.
Keltavuokot odottavat vuoroaan. Ne ovat levittäneet juurensa isolle alalle, huolimatta viime kesäisestä myllerryksestä, jonka saivat kokea. Niiden nuput pullistuvat päivä päivältä isommiksi ja kohta ne loistavat auringon kanssa kilpaa. Taitavat voittaa kilvan, kun tuo aurinkoinen on aika ujon sorttinen, piiloutuu useasti pilviverhon taa.

Mökillä oltiin viikon verran ja sain siellä aikaiseksi muutamat linnunmökit. Näin tällaisen hauskan idean, vanhoista koreista oli tehty pikkumökkejä linnuille.
Omiini punoin pajusta katot ja tilkitsin raot naavalla. En kuitenkaan usko, että näihin kukaan harhautuu, mutta tarkoitus on vain piristää mökkipihan ilmettä.

Oikeastaan pitäisi joitain mökkejä saada tänne varsinaiseen kesäpihaan. Täytyy käydä kirppiksellä mutka, josko sieltä löytyisi materiaalia:)

Huussin uusi tuleminen osa 2

No nyt on saatu maalia seinään, mutta teipit ovat vielä paikoillaan. Odottavat kuivumista, jotten maalitahraisten teippien kanssa sotke maalattuja pintoja enempää.
Eihän se maalaaminen ihan ilman roiskeita mennyt, tahto suti heilua välistä liian suuria kaaria.

Katto ja ovet sisäpuolelta tulevat valkoisiksi, jos en ehdi nyt maalata, niin sitten ensi kesänä. Jonkin verran pitää vielä maaleilla paikkailla, muuten on seinät ja lattia sudittu.

Ovien välissä on tuollainen kello, jota pitää kolme kertaa kilkauttaa sisälle mentäessä ja kerran pois tultaessa.
Siitä on nyt kieli pois, mutta tallella kuitenkin. Pikkainen Jerre (4v.), kilkutti niin voimallisesti, että naru katkesi. Laitan vahvemman narun, kunhan saan aikaiseksi.

Tämä huussi on hyvää tekoa, onhan se tehty vankilassa. Tuo Köyliön varavankila ei taida enään olla käytössä.

 

Tässä olisi kaksi vesisäiliötä, joita voisi ajatella tuonne huussiin käsienpesu paikkaan.
Tonkka olisi siinä mielessä oivallinen, kun siinä on tuo kraana, mutta on aika kookas ja painavakin. Vanhaa paloruiskua on taas huono käyttää, kun sitä pitää käsin pumpata. Toisaalta, siinä on tuo letku, niin vois jotenkin kehitellä hmmm...

 

Tällainen pikantti yksityiskohta löytyy myös, jonka tarjoaa luonto.
Huussin katossa oli hylätty, pieni ampiaisenpesä, jonka yritän säilyttää.
Isäntä oli jo ottamassa sitä pois, mutta ehdin hätiin. Siihen kyllä painautui lommot molemmin puolin.
Tikulla sitten tuosta suuaukosta pullistin sen verran seinämiä, että ne palautui takaisin.

Eihän tuo varmaankaan hyvänä kestä, pitäisi käsitellä jollain, ennen kuin maalaa katon.

Huussin uusi tuleminen

Tässä on nyt loppu loman työmaa, huussi kuntoon maalaten ja sitten ensi kesänä muut somisteet :)

Huussi on nököttänyt metsikön laidassa jo useamman vuoden ja nyt sen on aika saada uusi ilme.
Ylimääräiset romppeet on nostettu portaile, ikkunat teipattu,lattiat ja seinät.

Huussi on kaksi ovinen, mutta yksi pyttyinen, ihan perinteinen, jonka hajuista pitää huolen metsänpohjan karike, jota tällä tontilla riittää.

 Vasemmalla käsienpesu ja oikealla se pytty ja siinä istuessa voi ihailla sitten järvinäkymää.

Nyt teippaukset vievät osan näkymästä ja jos suljettu ovi ahdistaa sen voi avata auki. Maali oli vielä sen verran kosteaa, etten tohtinut istua kuvaamaan, mutta ovessa on kaksi ikkunaa ja alin on silmien korkeudella.

  

Seinätkin vaihtavat väriä ja niistä tulee vaaleansiniset, se kuulema pitää kärpäset loitolla.
Huomenissa revin nämä teipit ja laitan uudet.

Tuohon altaan päälle on tarkoitus laittaa vesipiste, josta voi laskea pesuveden ja huuhtoa kädet.

Hirveästi on suunnitelmia huussin somistukseen, ensi vuonna sitten näkee mitä sinne tulee.

Kattohan tuossa vuotaa yhdestä kohtaan, mutta sen saa isäntä korjata.
Että tuollainen pytinki :)

Veden äärellä

Marraskuinen viikonloppu vierähti veden äärellä aurinkoisissa merkeissä ja sunnuntain pakkassäässä.

Sunnuntai aamua kurkisteltiin "itkevän" lasiverhon takaa.
Lasiin muodostui kauniita maisemia, kultaisia, jossa karhukin tallusteli verkkaan eteenpäin.

Ikkunan ulkopuolella ei niin kultaiselta näyttänyt, vaan kuurainen peltomaisema otti kirpakkaan syleilyyn.

Askeleet johti rantaan, kaislikon hohtaessa kutsuvana tummien pilvien alla.

Veteen piirtyi  maalauksellisia kuvaelmia, lumouduin tästä kauniista näytelmästä.
Otin kymmeniä kuvia, oli hirmuisen vaikea valita mitä laittaisin tänne, mutta yllä muutama.

Pimeys saapui sammuvin lyhdyin, loiston hiipuessa yön syliin.

Ajattelin, että kuinka mielenkiintoista olisi kuvata talven ja jään saapumista järvelle. Ehkäpä vielä  toive joskus toteutuu, pienin järjestelyin.
Tuosta järvestä on pikku hiljaa hehkeytymässä kohde, josta kuvia voi ammentaa loputtomasti. Elämä veden läheisyydessä on niin vaihtelevaa, jokainen päivä on erilainen.

Syksy luo väriä ja iloa

Mökille lähdettiin aamusella varhain ja sumua oli paikoitellen melko runsaasti. Väliin meni niin sakeaksi, ettei tietä nähnyt kovin pitkälle ja sitten, ykskaks, kaikki häipyi.

Hevosetkin oli puettu ruutukuosiin kosteuden karkottamiseksi.

Talven lähestyminen saa lehdetkin putoamaan maahan, jotkut ovat onnekkaita ja päätyvät pehmeään, nukkaiseen sammalikkoon.

Imukärhivilliviini saa ylleen korean värityksen. Syksy on ollut lämmin ja villiviinikin kasvaa ihan viimeiseen asti.

Syyshortensian valkoiset kukkaröyhelöt ovat pukeneet vaaleanpunaisen asun  ja ylpeilevät kukinnollaan vielä jonkin aikaa, ennen kuin pakkaset vievät kauneuden mukanaan.

Puissa odottaa vielä joitakin punaposkisia makupaloja nälkäisiä suita. Kai linnut syövät myös koiranheiden marjoja.

Pörhösuomuhelokka oli löytänyt hyvän kasvualustan lepästä ja aika korkealta. Elokuun alussa kuvasin näitä puussa olevia koloja ja silloin kuvaus kohteena oli suruvaipat. Ihmettelin, että mikä vetää suruvaippoja tuohon vijoittuneeseen leppään, kai siellä jotain makeaa oli. Niitä suruvaippoja oli yhtaikaa useampi ja pääsin kuvaamaan kamera melkein siivissä kiinni ja ne eivät olleet moksiskaan.

Lapio saa nyt nojailla rauhassa tonkan kylkeen, ainakin mökillä, kotona kaivuu hommat vielä jonkin aikaa jatkuvat.

Syyskuun sunnuntai

Syyshortensia luo hohdettaan syksyiseen mökkimaisemaan. Kukinnot ovat jo jonkin verran punertuneet, mutta suurin väri-ilo on varmaankin vielä edessä.

Joitakin kukintoja poimin mukaani kuivatettavaksi talven iloksi. Nyt otin valkoisimmat, mutta niitä punasempiakin tahtoisin kokeilla, väri ei varmaankaan ole niissä kuitenkaan kovin kaunis.

Yöllä oli ollut melkoisen viileää, sen näkee tästä perhosestakin. Perhonen oli kylmien pisaroiden peittämä. Kyllä aurinko sulattaa ja saa elämän virtaamaan myös perhosen suonissa. Siivet saavat uusia voimia ja niinhän siinä sitten kävi, että syyskuisessa auringonpaisteessa lenteli valkoisia perhosia.

Kaislikko nukkui sumussa ja siellä sumussa olivat myös valkoiset lokit.

Sumun peittämälle järven selälle ilmestyi sininen viiva. Se enteili kaunista päivää, vaikka eihän se tuossa vaiheessa vielä ollut tiedossa. Kuvasin paljonkin tuota sumuista näkymää, se muuntui koko ajan. Muutokset eivät niin järin suuria olleet, mutta oli mieleenpainuvaa seurata sumun etenemistä ja liikkeitä vastarannalla.

Sunnuntai päivä olikin kuin poutapäivä heinäkuussa, vain sen kuulakkuus paljasti, että eletään jo syksyä.

Mongolianvaahteran siemenet kypsyvät, ovat nyt niin värikkäitä, kuin kukkia ikään.

Hyvää syyskuuta ja nautitaan näistä aurinkoisista hetkistä, säilötään muistinlokeroihin talveksi;)