Syyshortensia luo hohdettaan syksyiseen mökkimaisemaan. Kukinnot ovat jo jonkin verran punertuneet, mutta suurin väri-ilo on varmaankin vielä edessä.
Joitakin kukintoja poimin mukaani kuivatettavaksi talven iloksi. Nyt otin valkoisimmat, mutta niitä punasempiakin tahtoisin kokeilla, väri ei varmaankaan ole niissä kuitenkaan kovin kaunis.
Yöllä oli ollut melkoisen viileää, sen näkee tästä perhosestakin. Perhonen oli kylmien pisaroiden peittämä. Kyllä aurinko sulattaa ja saa elämän virtaamaan myös perhosen suonissa. Siivet saavat uusia voimia ja niinhän siinä sitten kävi, että syyskuisessa auringonpaisteessa lenteli valkoisia perhosia.
Kaislikko nukkui sumussa ja siellä sumussa olivat myös valkoiset lokit.
Sumun peittämälle järven selälle ilmestyi sininen viiva. Se enteili kaunista päivää, vaikka eihän se tuossa vaiheessa vielä ollut tiedossa. Kuvasin paljonkin tuota sumuista näkymää, se muuntui koko ajan. Muutokset eivät niin järin suuria olleet, mutta oli mieleenpainuvaa seurata sumun etenemistä ja liikkeitä vastarannalla.
Sunnuntai päivä olikin kuin poutapäivä heinäkuussa, vain sen kuulakkuus paljasti, että eletään jo syksyä.
Mongolianvaahteran siemenet kypsyvät, ovat nyt niin värikkäitä, kuin kukkia ikään.
Hyvää syyskuuta ja nautitaan näistä aurinkoisista hetkistä, säilötään muistinlokeroihin talveksi;)
