Kukasta kukkaan

Vaikka on satanut melkeinpä koko ajan, niin kyllä niitä mehiläisiäkin on silti ollut liikkeellä.

Maija saapuu tankkaamaan.

Tulikellukka on kuin pieni aurinko, kuin hunajainen aurinko. Onkohan näin myös mehiläisen mielestä.

Seurailin näiden pörisijöiden touhuja hieman pitempään ja ihmettelin, kun ne eivät menneet kukkaan, vaan hyörivät tuossa kannusten luona.

Kaverit olivat huomanneet helpomman reitin meden luo. Ne tekivät reiän kannukseen ja imaisivat pillillään medet masuunsa.

Kannukset olivat reijitetyt ja siihenkin nyt löytyi syy. Akileijan kukkien mesi on niin syvällä ja helpoiten mehiläinen saa sen sieltä, tekemällä reiän kannukseen.

Kyllähän tämä kaveri oli vieraillut kukassakin, pussihousut ainakin oli pulleat, kukka ei välttämättä ole ollut akileija.

 

Lupiinin kukassa möyritään ja möngitään

Lopuksi vilautetaan kieltä, joka on kuin pilli ja sillä nämä meden kerääjät hörppivät kukkien tarjoomukset masuunsa, josta sitten syljen avulla tekevät sen makoisan hunajan,
Yhteen pieneen hunajapurkkiin tarvitaan melkoinen määrä näitä ahkeria työläisiä, sillä yksi mehiläinen tuottaa kesän mittaan vain yhden teelusikallisen hunajaa. Tosi yllättävä tieto.

Puutarhan herkät riipukset

Kalliokielossa on herkkää vaatimatonta kauneutta.
Nuput kuin korvakorut.

Riipukset ne tälläkin pörisiällä, pienet uutterat jalat. Siivet vispaa ilmaa, niin tiuhaan, ettei tahdo kuvaan jäädä.