Kaksi eläväistä ja pelätin

Harakanpelätin on saanut kaksi eläväistä kaveria seurakseen.
En tiedä, pelottaako tuo pelätin rastaat pois marjapensaiden kimpusta, mutta ei niitä marjasyöppöjä nyt pihassa ole kyllä pahemmin näkynyt. Eipä pahemmin ole noita viinimarjojakaan, ainakaan punaisia ja ne mitä on, niin ne haluaisi säästyvän talveksi.

Kukkaloisto on suurimmaksi osaksi jo ohi, mutta vielä sieltä täältä löytyy yksittäisiä kukkijoita.
Tämän penkin keskelle kätkeytyy pari neilikkaruusupuskaa. Vaaleanpunainen on jo kukkinut, mutta tummanpunainen kehittää nuppujaan. Sillä oli vaikeaa kasvuunlähtö talven jälkeen, ajattelin sen jo menettäneeni. Sinnikkäästi se taisteli kuitenkin itsensä kasvuun.

Joitakin kesäkukkia hankin ja edullisesti, kun varsinainen sesonki oli jo ohi puutarhassa, tämäkin lopelia-amppeli vain 4,5€.
Amppelin nostin ruostuneen rautaputken päähän, kierrätystä siis. Taustalla häämöttää aidanpätkä, josta kehittelen portin, kunhan löydän sopivat saranat.

 

Karhut marssivat kuistinkaidetta eteenpäin.
Vaikka tuo jättitatar on innokas leviämään, niin olen sen aisoissa saanut pidettyä jo monet vuodet, nyppään pois karkulaiset tai ajan ruohonleikkurilla yli.
Pidän tuosta jättiläisestä, se tuo pihaan rehevyyttä ja hiukan eksotiikkaa, jota kaipailen.

Kuin kesäpäivänä

Eilen oli hieno ilma, mutta tänään on aivan mahtavan hieno syyspäivä, kuin kesä olisi tullut takaisin. Aurinko houkutteli pihalle touhuamaan ja kyllähän siellä töitä riittäisi.

Kaivoin kukkapenkin laajennusta ja kärräsin multaa lisää penkkiin. Samalla siinä tonkiessani mietiskelin, että on kyllä lämmin ja niin ihanteellinen syksy. Onhan sitä vettäkin tullut, sen kyllä tunsi, kun nosteli märkää peltomultaa kottikärryihin.
Vaikka kuinka tulisi vettä, niin muutama aurinkoinen päivä saa unohtamaan viikon sateet.

                  

Lehtien kaarrokset

Tänään on sellainen pilvinen päivä, ei tiedä alkaako vai ei ala, satamaan siis.

Kävin pienellä tutkimusmatkalla kameran kera, en kuitenkaan tunkeutunut pintaa syvemmälle. Tutkailin tuota jättitatarta ja sen varren ja lehtien vuoropuhelua. Oikeastaan pitäisi tutkailla enemmänkin, sieltä löytyy kauniita kaarroksia ja ryhdikkyyttä. 

Tämä digiaika on siitä hyvä, että kuvia voi napsia mielinmäärin, mutta se niiden valikoiminen on vaikeaa.  

Ei sitä voi kuin ihailla, miten kaikki on niin tarkoituksenmukaista. Esim. tuo lehden ja varren yhtymäkohta, se on  viimeisteltyä työtä.

Voihan sitä lehteä tutkailla näinkin, heijasteena veden pinnalla..

Yön sateen jälkeen

Risusydämen Marja tunnisti tämän  kuunliljan, joka on Hosta sieboldiana Frances Williams.
Hosta löysi paikkansa kotkansiipisaniaisen ja konnantatarin läheisyydestä. Tarkoitus on istuttaa noita komeita kuunliljoja lisää tähän samaan ryhmään, nyt ne vielä odottavat siirtoa pellon reunassa.

Konnantatar kukkii vaaleanpunaisin tähkin, joita voi myös käyttää kuivakukkina.

Pidän hirveästi tästä jättitatarista. Laitoin sen tuohon penkin viereen, tai penkin oikeastaan sen viereen. Kunhan tatar kasvaa, niin voin sitten istua sen alla ja kuvitella olevani jossain ihan muualla. Pelkään kuitenkin, ettei se saavuta sellaista korkeutta kuin esim. Kuopion seudulla, josta sen toin.

Varaston edessä kasvoi suuri lumipalloheisi, joka kaadettiin pois, koska oli niin kirvainen joka kesä. Kannosta pukkas tietenkin voimallisesti uusia versoja, nyhdin aina ylimääräiset pois ja annoin yhden verson jatkaa kasvuaan. En jättänyt tätä versoa rauhaan vaan kuritin sitä monena kesänä, kääntelin, vääntelin ja kasvatin vartta. Nyt se on saavuttanut halutun korkeuden ja nyt alkaa latvuksen ohjailu.
Mökillä olen näin tehnyt parille lumipalloheidelle ja kukkivat joka vuosi kauniisti, mutta korkeus pysyy puolessatoista metrissä. Ne näyttävät aivan sellaisilta bonsaipuilta, vääntynein varsin ja hauskoine latvuksineen.

Lumipalloheidessä on kauniit kukat ja tämä kuritettu yksilö teki nyt ensimmäiset kukkansa. Puu on aivan pihapolun varressa ja kun kukat ovat matalalla, niin niitä voi tarkastella ohi kulkiessaan. Odotan aikaa, jolloin saan ihailla myös rungon ja latvuksen muotoja.

Humala kasvaa kaarissa pihapolun varressa. Loppukesästä kaariaukot kasvavat umpeen, mutta nyt vielä voi nähdä niiden aukoista paloja pihasta. Olen laiska puutarhuri ja jätän talveksi kasvuston tukiin. Kaaret olivat aluksi aika huterat, joten tuki humalanvarsien muodossa oli paikoillaan. Keväisin leikkelen holvit vapaiksi, mutta jätän kuitenkin varret tukien ympärille. Onhan se keväisin sellainen risujen sekamelska, mutta pian ne peittyvät vihreään.

Aamun kierros pihassa

Akileija aloittelee kukintaansa kielletyllä paikalla.
On kukkinut jo monet vuodet varaston portaiden lankkujen välistä. Aikaisemmin nyhdin pois, sillä eihän kukat saa kasvaa missä haluavat. Nyt olen suvaitsevaínen kukinnan suhteen ja koko kesäpihan. Sallittua on levittäytyä penkistä toiseen, niinhän se luontainen kasvu on, miksi sitä rajoittaa tiettyihin raameihin.

Tässä pukkaa vahvaa versoaa pahamainen jättitatar. Toivoisin, että se kasvattaisi mahtavat, bampumaiset vartensa korkeuksiin, mutta turha haaveilla. Jättitatar ei oikein viihdy näillä korkeuksilla ja siksipä siirsin tämän mahdollisimman hyvään kasvupaikkaan ja aion vaalia sitä. Olen tullut siihen tulokseen, ettei tämä täällä leviä luontoon, kun ei tahdo hoidettunakaan menestyä.

Konnantatar kyllä leviää hyvin ja tekee vahvoja kasvustoja. Voi, pilkistääkö sieltä nokkonen, niitä saa kyllä kitkeä pitkin kesää. Tässä on vierähtänyt muutama kesä pikkaisen huonolla hoidolla ja tämä kesä menee varmaankin penkkien putsauksessa.

Sain eilen isoa kuunliljaa pari säkillistä ja pistin nyt aamusella siirrokseen, odottelemaan viikonloppua. Täytyy varmaankin tehdä uusi varjoinen penkki näille ja niille uusille hankinnoille, joita hieman suunnittelen.

Tässä yksi sekapenkki mustamarjaorapihlajan juurella. Siinä on viiruhelpiä, isoamaksaruohoa, jalopähkämöä, ruskoliljaa, tyräkkiä ja onpa siellä joukossa nousemassa ritarinkannusta. Kaikki hyvin leviävää sorttia, mutta sulassa sovussa rintarinnan kesä vietetään.

Tämän ängelmän ostin viime kesänä taimien vaihtopäiviltä, hyvin on voimissaan. Enpä tiedä tarkempaa nimeä, kukat siinä ovat lilanpunaiset tai ruusunpunaiset. Ostin sieltä pari muutakin taimea, päivänliljaa ja ukonkellon.
Niitä vaihtopäiviä taas odottelen, jospa minullakin olisi nyt jotain vaihdettavaa, kun kaikkia ei voinut ostaa, vaikka mieli teki.

Päätetään kierros tähän kevätlinnunsilmään, joka kukkii pilvisestä säästä huolimatta.