Yön sateen jälkeen

Risusydämen Marja tunnisti tämän  kuunliljan, joka on Hosta sieboldiana Frances Williams.
Hosta löysi paikkansa kotkansiipisaniaisen ja konnantatarin läheisyydestä. Tarkoitus on istuttaa noita komeita kuunliljoja lisää tähän samaan ryhmään, nyt ne vielä odottavat siirtoa pellon reunassa.

Konnantatar kukkii vaaleanpunaisin tähkin, joita voi myös käyttää kuivakukkina.

Pidän hirveästi tästä jättitatarista. Laitoin sen tuohon penkin viereen, tai penkin oikeastaan sen viereen. Kunhan tatar kasvaa, niin voin sitten istua sen alla ja kuvitella olevani jossain ihan muualla. Pelkään kuitenkin, ettei se saavuta sellaista korkeutta kuin esim. Kuopion seudulla, josta sen toin.

Varaston edessä kasvoi suuri lumipalloheisi, joka kaadettiin pois, koska oli niin kirvainen joka kesä. Kannosta pukkas tietenkin voimallisesti uusia versoja, nyhdin aina ylimääräiset pois ja annoin yhden verson jatkaa kasvuaan. En jättänyt tätä versoa rauhaan vaan kuritin sitä monena kesänä, kääntelin, vääntelin ja kasvatin vartta. Nyt se on saavuttanut halutun korkeuden ja nyt alkaa latvuksen ohjailu.
Mökillä olen näin tehnyt parille lumipalloheidelle ja kukkivat joka vuosi kauniisti, mutta korkeus pysyy puolessatoista metrissä. Ne näyttävät aivan sellaisilta bonsaipuilta, vääntynein varsin ja hauskoine latvuksineen.

Lumipalloheidessä on kauniit kukat ja tämä kuritettu yksilö teki nyt ensimmäiset kukkansa. Puu on aivan pihapolun varressa ja kun kukat ovat matalalla, niin niitä voi tarkastella ohi kulkiessaan. Odotan aikaa, jolloin saan ihailla myös rungon ja latvuksen muotoja.

Humala kasvaa kaarissa pihapolun varressa. Loppukesästä kaariaukot kasvavat umpeen, mutta nyt vielä voi nähdä niiden aukoista paloja pihasta. Olen laiska puutarhuri ja jätän talveksi kasvuston tukiin. Kaaret olivat aluksi aika huterat, joten tuki humalanvarsien muodossa oli paikoillaan. Keväisin leikkelen holvit vapaiksi, mutta jätän kuitenkin varret tukien ympärille. Onhan se keväisin sellainen risujen sekamelska, mutta pian ne peittyvät vihreään.

Aamun kierros pihassa

Akileija aloittelee kukintaansa kielletyllä paikalla.
On kukkinut jo monet vuodet varaston portaiden lankkujen välistä. Aikaisemmin nyhdin pois, sillä eihän kukat saa kasvaa missä haluavat. Nyt olen suvaitsevaínen kukinnan suhteen ja koko kesäpihan. Sallittua on levittäytyä penkistä toiseen, niinhän se luontainen kasvu on, miksi sitä rajoittaa tiettyihin raameihin.

Tässä pukkaa vahvaa versoaa pahamainen jättitatar. Toivoisin, että se kasvattaisi mahtavat, bampumaiset vartensa korkeuksiin, mutta turha haaveilla. Jättitatar ei oikein viihdy näillä korkeuksilla ja siksipä siirsin tämän mahdollisimman hyvään kasvupaikkaan ja aion vaalia sitä. Olen tullut siihen tulokseen, ettei tämä täällä leviä luontoon, kun ei tahdo hoidettunakaan menestyä.

Konnantatar kyllä leviää hyvin ja tekee vahvoja kasvustoja. Voi, pilkistääkö sieltä nokkonen, niitä saa kyllä kitkeä pitkin kesää. Tässä on vierähtänyt muutama kesä pikkaisen huonolla hoidolla ja tämä kesä menee varmaankin penkkien putsauksessa.

Sain eilen isoa kuunliljaa pari säkillistä ja pistin nyt aamusella siirrokseen, odottelemaan viikonloppua. Täytyy varmaankin tehdä uusi varjoinen penkki näille ja niille uusille hankinnoille, joita hieman suunnittelen.

Tässä yksi sekapenkki mustamarjaorapihlajan juurella. Siinä on viiruhelpiä, isoamaksaruohoa, jalopähkämöä, ruskoliljaa, tyräkkiä ja onpa siellä joukossa nousemassa ritarinkannusta. Kaikki hyvin leviävää sorttia, mutta sulassa sovussa rintarinnan kesä vietetään.

Tämän ängelmän ostin viime kesänä taimien vaihtopäiviltä, hyvin on voimissaan. Enpä tiedä tarkempaa nimeä, kukat siinä ovat lilanpunaiset tai ruusunpunaiset. Ostin sieltä pari muutakin taimea, päivänliljaa ja ukonkellon.
Niitä vaihtopäiviä taas odottelen, jospa minullakin olisi nyt jotain vaihdettavaa, kun kaikkia ei voinut ostaa, vaikka mieli teki.

Päätetään kierros tähän kevätlinnunsilmään, joka kukkii pilvisestä säästä huolimatta.

Syys muuttaa sävyjä

Kuunliljat ovat saaneet tummien öiden kalvakkaan heijastuksen. Lehdet ovat kauniita, ne loistavat pimenevässä illallassa kuin lyhdyt.
Kuunlilja, kuinka kaunis nimi, se on runollinen ja herkkä. Talveksi kasvi painautuu maahan, piilottaa vartensa. Odottaa keväällä  aikaa, jolloin olisi turvallista kohottautua pintaan.

Vuorenkilpi, se on kaunis nimi myöskin, mutta voimakas. Voimakas on sen värikin, jonka syys lahjoittaa. Vuorenkilpeä ei edes talvi nujerra, heti lauhan tultua se nostelee päätään ja on valmis taistoon.