Yön sateen jälkeen

Risusydämen Marja tunnisti tämän  kuunliljan, joka on Hosta sieboldiana Frances Williams.
Hosta löysi paikkansa kotkansiipisaniaisen ja konnantatarin läheisyydestä. Tarkoitus on istuttaa noita komeita kuunliljoja lisää tähän samaan ryhmään, nyt ne vielä odottavat siirtoa pellon reunassa.

Konnantatar kukkii vaaleanpunaisin tähkin, joita voi myös käyttää kuivakukkina.

Pidän hirveästi tästä jättitatarista. Laitoin sen tuohon penkin viereen, tai penkin oikeastaan sen viereen. Kunhan tatar kasvaa, niin voin sitten istua sen alla ja kuvitella olevani jossain ihan muualla. Pelkään kuitenkin, ettei se saavuta sellaista korkeutta kuin esim. Kuopion seudulla, josta sen toin.

Varaston edessä kasvoi suuri lumipalloheisi, joka kaadettiin pois, koska oli niin kirvainen joka kesä. Kannosta pukkas tietenkin voimallisesti uusia versoja, nyhdin aina ylimääräiset pois ja annoin yhden verson jatkaa kasvuaan. En jättänyt tätä versoa rauhaan vaan kuritin sitä monena kesänä, kääntelin, vääntelin ja kasvatin vartta. Nyt se on saavuttanut halutun korkeuden ja nyt alkaa latvuksen ohjailu.
Mökillä olen näin tehnyt parille lumipalloheidelle ja kukkivat joka vuosi kauniisti, mutta korkeus pysyy puolessatoista metrissä. Ne näyttävät aivan sellaisilta bonsaipuilta, vääntynein varsin ja hauskoine latvuksineen.

Lumipalloheidessä on kauniit kukat ja tämä kuritettu yksilö teki nyt ensimmäiset kukkansa. Puu on aivan pihapolun varressa ja kun kukat ovat matalalla, niin niitä voi tarkastella ohi kulkiessaan. Odotan aikaa, jolloin saan ihailla myös rungon ja latvuksen muotoja.

Humala kasvaa kaarissa pihapolun varressa. Loppukesästä kaariaukot kasvavat umpeen, mutta nyt vielä voi nähdä niiden aukoista paloja pihasta. Olen laiska puutarhuri ja jätän talveksi kasvuston tukiin. Kaaret olivat aluksi aika huterat, joten tuki humalanvarsien muodossa oli paikoillaan. Keväisin leikkelen holvit vapaiksi, mutta jätän kuitenkin varret tukien ympärille. Onhan se keväisin sellainen risujen sekamelska, mutta pian ne peittyvät vihreään.