Kaksi niin arkista

Tältä näyttää vuorenkilven kukka. Kellohame altapäin katsoen ja sieltä paljastuu sorja sääripari. Hiukan on hame jo kulahtanut, mutta viehkeä se vielä on.

Akileijan kukka vaikuttaa hieman psykedeeliseltä vastaväreineen.

Aina vihreänä

Vuorenkilvet jaksavat vihertää. Ottavat kevään heti vastaan kun pääsevät lumen ja jään kahleista. Vuorenkilven elinvoimaa voi vain ihmetellä, juurtuu melkeinpä mihin vain. Näistäkin osan nostin käytävän toiselta puolen aronioitten alle. Olivat siellä unholassa aikansa, sitten kerran muistin poloiset, mutta olivat jo ehtineet työntää juurensa multaan ja terhakoina näyttivät elinvoimansa. Annoin olla ja raivasin niille valoa karsimalla aronioitten alalehdet sekä oksat.
Pidän noitten rimpuloitten rytmistä, olen pyrkinyt jättämään kaikkein suorimmat varret.

Noiden aronioitten juurelle on ilmestynyt mullan mukana tuliaisena koiso. Olen yrittänyt tuhota sitä monena kesänä, repinyt ja ryystänyt juuria maasta, mutta sieltä se aina nousee. Pitää kai sillekin periksi antaa ja mukautua. Toisaalta se on ihan hauska köynnös jossain toisessa paikassa, mutta ei pensaissa kiipeilessään.

Syys muuttaa sävyjä

Kuunliljat ovat saaneet tummien öiden kalvakkaan heijastuksen. Lehdet ovat kauniita, ne loistavat pimenevässä illallassa kuin lyhdyt.
Kuunlilja, kuinka kaunis nimi, se on runollinen ja herkkä. Talveksi kasvi painautuu maahan, piilottaa vartensa. Odottaa keväällä  aikaa, jolloin olisi turvallista kohottautua pintaan.

Vuorenkilpi, se on kaunis nimi myöskin, mutta voimakas. Voimakas on sen värikin, jonka syys lahjoittaa. Vuorenkilpeä ei edes talvi nujerra, heti lauhan tultua se nostelee päätään ja on valmis taistoon.

Hiukan punaista

Vuorenkilven kukinnot ovat melko suuret, mutta silti ne jäävät  kevään muiden kukkijoiden varjoon. Jos kukinnot olisivat valkoiset tai keltaiset ne huomattaisiin, mutta tämä vaaleanpunainen hukkuu kukan isojen lehtien sekaan.

Tiivis paketti

Sieltä ne nousee, tiiviinä pakettina, vuorenkilven kukat. Lehdet on talvi ja tallaajat turmelleet, mutta se ei vaikuta kukintaan. Vuorenkilpi on sitkeä joka paikan kasvi, jota vuosi vuoden perään suosin enemmän. Mökillä levitän sitä melkein joka kiven koloon, se pitää hyvin pintansa kasvutilasta ja on vaatimaton.