Kyllä se kesä on

Onhan se jo kesä, alkukesä, joka etenee hentoisin askelin.
Mehiläiset hyörivät, etsien mettä, kuoriaiset mönkivät lehdillä ja kirvat lymyilevät lehdistössä. Kukat kukkivat, puut ja pensaat puskevat vihreää, aurinko paistaa: on kesä. Ei välitetä kylmästä viimasta, sehän kuuluu meidän kesään :)

Sinivuokon jälkeen loistaa auringon kanssa kilpaa keltavuokko. Se näyttää viihtyvän tuossa paikassa, jossa se myöhemmin kesäkuussa jää isompien varjoon. Vuosi vuoden jälkeen se valloittaa lisää tilaa. Näkyyhän tuolta nousevan myös kielon lehtiä, nekin valloittavat lisää tilaa tuosta sekalaisesta seurakunnasta.

Idänsinilijakin putkahtelee sieltä sun täältä ja nyt tänä keväänä nousi ihan ryppäänä paikoitellen. En pane pahakseni, jos leviää koko pihaan, vaikkakin voittokulku on hitaan puoleista.

Pikkukäenrieska on myös sellainen valloittaja, joka saa rauhassa edetä, niin nurmikossa kuin perennapenkeissä. Sen hentoiset lehdet jäävät isojen perennojen suojaan ja nurmikossa se kokee saman kohtalon, kuin pitkäksi kasvanut ruoho.

Jotkin urhoolliset mehiläiset etsivät mettä kaikesta mahdollisesta kukkivasta. Oikeastaan pitäisi laittaa jo kesäkukkia näille pikku pörisijöille. 

Tällaisen leppäkerttua muistuttavan kuoriaisen huomasin, tämä on vainiopirkko. Kirvoja ainakin löytyy popsittavaksi, joten näiden elo on jo valoisaa.

Iloista aherrusta kaikille!

 

Kaksi niin arkista

Tältä näyttää vuorenkilven kukka. Kellohame altapäin katsoen ja sieltä paljastuu sorja sääripari. Hiukan on hame jo kulahtanut, mutta viehkeä se vielä on.

Akileijan kukka vaikuttaa hieman psykedeeliseltä vastaväreineen.

Pihan pienet pilkahdukset

Sinivuokko on mennyt hyvin talven yli. Eihän tuo ole kuin muutaman kukan pieni "mätäs", ei voi puhua oikein mättäästäkään, kun on niin pieni. Kukkia enemmän kuin viime vuonna, jospa se siitä vahvistuu.

Keltavuokko on hyvin levinnyt ja saa valloittaa alueita mielensä mukaan.
Valkovuokko oli vielä nupuillaan. Luulin sen jo hävinneen, mutta niin se vain nosti lehtensä päivänvaloon ja ilahduttaa vielä kukin jossain vaiheessa.

Tämä herttainen kukka on jo kertaalleen esitelty, kylätaskuruoho. Turussa käydessäni huomasin, että kasvaa siellä ihan teiden varsilla. Minä kuitenkin arvostan tätä ja siedän niitä rumia siemenvarsiakin, koska ne taakavat seuraavan vuoden kukinnon.

Pikkukäenrieska on myös kulkeutunut jostain pihaan. Pieni, siro kukkia on tämä kiertolainen, joten saa olla rauhassa siellä missä suostuu kasvamaan.

Idänsinililjan valkoinen muunnos ihan muualla kuin sen joskus olen istuttanut.

Samoin kuin tuo valkoinen idänsinilija, niin tämäkin, kasvaa aika kaukana istutuspaikasta. Liekkö muiden kasvien mullan joukossa kulkeutuneet uusille kasvupaikoille. Saavat kyllä rauhassa valita paikansa, ovat harmittomia, mutta mukavia väri pilkahduksia näin kesän alkumetreillä.