Kaksi niin arkista

Tältä näyttää vuorenkilven kukka. Kellohame altapäin katsoen ja sieltä paljastuu sorja sääripari. Hiukan on hame jo kulahtanut, mutta viehkeä se vielä on.

Akileijan kukka vaikuttaa hieman psykedeeliseltä vastaväreineen.

Väriä näyttävät nuput

Holtitonta hutilointia

Akileija on avannut kauniit kukkansa ja niitä täytyy käydä aina silloin tällöin puhuttelemassa. Kyllä niitä pieniä ilon aiheita löytyy, kokonaisuus ei ole kovinkaan loistelias, mutta täytyy katse kiinnittää niihin pieniin ja iloisiin asioihin.

Tämä kesäkuu ei ala kovin hyvissä merkeissä. Pihaa en ole päässyt kunnostaan, koska isännällä on mahtava puusavotta käynnissä ja on valloittanut puolet pihasta. Olen yrittänyt hiljaisesti sopeutua tilanteeseen, sillä onhan noilla puilla suuri merkitys talven pakkasilla.

Koivun alle olen tuonut Keminmaalta kulleroa ja metsäkurjenpolvea. Siinä ne yhdessä kukkiessaan tuovat tuntemuksia lapsuudesta, olen aina pitänyt eniten juuri näistä kukista. Nämä värit varmaankin vetoavat talven ja likaisen kevään jälkeen.

Tuossa koivun alla on muidenkin luonnonkukkien kasvupaikka, joiden aika tulee hieman myöhemmin.

Joskus toin myös pulskaa neilikkaa, mutta se pääsi ruohottumaan pahasti. 

Taidankin käydä mutkan kotiseudulla ja tuoda hieman tuliaisia pihaan.