Holtitonta hutilointia

Akileija on avannut kauniit kukkansa ja niitä täytyy käydä aina silloin tällöin puhuttelemassa. Kyllä niitä pieniä ilon aiheita löytyy, kokonaisuus ei ole kovinkaan loistelias, mutta täytyy katse kiinnittää niihin pieniin ja iloisiin asioihin.

Tämä kesäkuu ei ala kovin hyvissä merkeissä. Pihaa en ole päässyt kunnostaan, koska isännällä on mahtava puusavotta käynnissä ja on valloittanut puolet pihasta. Olen yrittänyt hiljaisesti sopeutua tilanteeseen, sillä onhan noilla puilla suuri merkitys talven pakkasilla.

Koivun alle olen tuonut Keminmaalta kulleroa ja metsäkurjenpolvea. Siinä ne yhdessä kukkiessaan tuovat tuntemuksia lapsuudesta, olen aina pitänyt eniten juuri näistä kukista. Nämä värit varmaankin vetoavat talven ja likaisen kevään jälkeen.

Tuossa koivun alla on muidenkin luonnonkukkien kasvupaikka, joiden aika tulee hieman myöhemmin.

Joskus toin myös pulskaa neilikkaa, mutta se pääsi ruohottumaan pahasti. 

Taidankin käydä mutkan kotiseudulla ja tuoda hieman tuliaisia pihaan.

Kulleron kultaa

Olen kantanut pihaani useammanlaisia luonnonkukkia. Toiset viihtyvät hyvin, mutta toiset pakkaavat laukkunsa ja muuttavat muualle.
Tämän kulleron olen tuonut Keminmaasta ja se on kasvanut paikallaan jo monta vuotta. Vuosi vuoden jälkeen siihen tulee useampi kukka. Kullerolla on erityinen paikka sydämessäni.

Metsäkurjenpolvi aukoo kainosti nuppujaan kulleron kyljessä. Tässä sen on hyvää kasvaa ja laajentua.


Parhaiten on kasvanut rantatädyke, joka kylväytyy omaehtoisesti. Tällä hetkellä se on vielä kasvussa.

Myös toinen tädyke laji tuntuu viihtyvän. Niittytädyke leviää ihan maanpeitekasvin tapaan, kunhan sen ei tarvitse kilpailla kasvutilasta muiden vahvempien kanssa.


Maahumala on myös maanpeite kasvi, joka ilahduttaa kukillaan kesän alkupuolella.