Lämmintä ja aurinkoista

Krassit ovat nyt vasta päässet kukkimisen makuun. Niiden kannalta on hyvä, että tällaisia päiviä on ja toivotaan kukkimis säiden jatkuvan.

Konnanyrttille ei taida niin montaa aurinkoista päivää tulevan, että ehtisi kukkia. Onhan yrtillä nuppuja, mutta melko alkuvaiheessa. Keväällä katson lämpöisemmän paikan, jos talvesta selviää.

Nepalinhanhikilla kyllä kukkimisintoa riittää, heikommat jää jalkoihin. Yksi ainoa hanhikki tätä lajia on valloittanut melkoisen alueen ja jättänyt kukkavarsiensa alle muita perennoja. Tämä täytyy keväällä jakaa ja siirtää paikkaan, missä se saa levittäytyä mielensä mukaan.

Sen huomas kärpänenkin

Nepalinhanhikki kukkii kauniisti ja melko runsaasti on kukkia ja vielä enemmän nuppuja.

Punaiset kukat ovat viehättäviä  ja sen on huomannut kärpänenkin, jota kiinnostaa kylläkin kukan makoisa tarjoilu.

Nepalinhanhikki kukkii

Enpä olisi uskonut, että nepalinhanhikissa on näin kaunis kukka. Ostin elokuussa muutaman hanhikin ja tämä poloinen rupesi nuppuja työntämään. Siinä on useammassa varressa nupuja, mutta kun nyt on jo syyskuun loppu ja täällä pitäisi  kukilla olla lepotila. Kyllä kai tämä yksilö talven yli menee, vaikkei talvilepoon oikein ehdikkään valmistautua.

Luonnossa vallitsee jo osittainen lepo. Kukkia löytyy kyllä normaalia enemmän ja monia lajikkeita, kissankellosta lähtien.

Kuin kesäpäivänä

Eilen oli hieno ilma, mutta tänään on aivan mahtavan hieno syyspäivä, kuin kesä olisi tullut takaisin. Aurinko houkutteli pihalle touhuamaan ja kyllähän siellä töitä riittäisi.

Kaivoin kukkapenkin laajennusta ja kärräsin multaa lisää penkkiin. Samalla siinä tonkiessani mietiskelin, että on kyllä lämmin ja niin ihanteellinen syksy. Onhan sitä vettäkin tullut, sen kyllä tunsi, kun nosteli märkää peltomultaa kottikärryihin.
Vaikka kuinka tulisi vettä, niin muutama aurinkoinen päivä saa unohtamaan viikon sateet.

                  

Ensimmäinen pihan pioni

 

Olen ihaillut näissä puutarhablogeissa pionien kauneutta ja ajattelin kokeilla kasvattaa sellaisen myös omaan pihaani.
Ensimmäiseksi pioniksi valikoitui Sarah Bernhardt, lisäyslähde Taivassalo.

Siinä se nyt napottaa, hieman kyllä jännittää miten tämän diivan käy. Onko talvi liian kylmä, onko olosuhteet oikeat, onko juurenniska tarpeeksi syvällä tai oikealla korkeudella. Mitään erikoiskohtelua muihin kukkiin nähden en hänelle tarjoillut, saa tyytyä siihen mihin toisetkin. Voipi olla, että nirsoilee, mutta periaate on se, että kaikille samat "sapuskat". Multatilaa kyllä on ja keväällä raivataan ympäriltä muuta kasvustoa, jos rouva näyttää elonmerkkejä.
Tänään istutin myös jaloakileijat ja otin nurmikkoa pois tulevan kukkapenkin paikalta, kuskasin hieman multaa käännetylle maalle. Penkkejä isontelen ja kaivan vanhaa kasvustoa pois, istutan vielä joitakin ylös nostettuja penkkiin.
Katson sitten keväällä mitkä lähtee kasvuun ja järjestelen kukat uusiksi jos tarve vaatii.

Tämä herttainen kukkanen on ainakin tällä hetkellä voimissaan. Hän on nepalinhanhikki, myös kaverinsa japaninhanhikki näyttää kotiutuneen.

Meinaako se ihan kukkimaan ruveta. Näyttäisi siltä, että nuppua kehittelee, vai olisiko lehti sykerö. Miten sitten talvehtiminen, jos kukka on tulollaan.