Punaista elokuun alkupäiviin

Puutarhassa kypsyy mansikat, ne ensimmäiset, niistä ensimmäisistä taimista, jotka keväällä istutettiin.
Sato ei ole suuren suuri ja taimi määräkin vähäinen.

Mansikka, yksi sellainen, kuuluu aamuun:)

Punaherukat myös kypsyttelevät satoaan, vähäistä sellaista ja syynä on raju leikkaus, jonka pensaat saivat keväällä kokea.
Joskus täytyy puuttua raskaalla kädellä ja uudistaa kasvustoa. Tämän kesän marjat on menetetty, mutta jos ensi kesänä sitäkin enemmän.

Joka vuosi olen punaherukoita pakastanut ja sitten keittänyt keväällä mehuksi, muiden marjojen kanssa. Joka vuosi marjoja pakkaseen laittaessa päätän, että talven mittaan paistelen niistä ihania, meheviä piirakoita.

Nyt ei tarvi tehdä katteettomia "lupauksia", mutta kyllä minä vielä joskus... :)

Kaksi eläväistä ja pelätin

Harakanpelätin on saanut kaksi eläväistä kaveria seurakseen.
En tiedä, pelottaako tuo pelätin rastaat pois marjapensaiden kimpusta, mutta ei niitä marjasyöppöjä nyt pihassa ole kyllä pahemmin näkynyt. Eipä pahemmin ole noita viinimarjojakaan, ainakaan punaisia ja ne mitä on, niin ne haluaisi säästyvän talveksi.

Kukkaloisto on suurimmaksi osaksi jo ohi, mutta vielä sieltä täältä löytyy yksittäisiä kukkijoita.
Tämän penkin keskelle kätkeytyy pari neilikkaruusupuskaa. Vaaleanpunainen on jo kukkinut, mutta tummanpunainen kehittää nuppujaan. Sillä oli vaikeaa kasvuunlähtö talven jälkeen, ajattelin sen jo menettäneeni. Sinnikkäästi se taisteli kuitenkin itsensä kasvuun.

Joitakin kesäkukkia hankin ja edullisesti, kun varsinainen sesonki oli jo ohi puutarhassa, tämäkin lopelia-amppeli vain 4,5€.
Amppelin nostin ruostuneen rautaputken päähän, kierrätystä siis. Taustalla häämöttää aidanpätkä, josta kehittelen portin, kunhan löydän sopivat saranat.

 

Karhut marssivat kuistinkaidetta eteenpäin.
Vaikka tuo jättitatar on innokas leviämään, niin olen sen aisoissa saanut pidettyä jo monet vuodet, nyppään pois karkulaiset tai ajan ruohonleikkurilla yli.
Pidän tuosta jättiläisestä, se tuo pihaan rehevyyttä ja hiukan eksotiikkaa, jota kaipailen.

Päivänliljan kukka

Keltaisten päivänliljojen kukinta on kyllä auttamattomast ohi tältä kesää.

Nyt on avannut ensimmäisen kukkansa vime syksyn hankinta, luulisin, että on rusopäivänlilja. Siinä on vielä nuppuja, mutta vain yksi kukkavana.

Joskus olen hankkinut kolme punaista päivänliljaa, nyt on yhteen tulossa kukkavana. En siis ole nähnyt sitä kukkivana, olisikohan noilla kasvupaikan jatkuvilla vaihdoksilla vaikutusta, kun ovat niin matalia, vaikkakin tuuheita.

Vielä neljäskin päivänliljalajike löytyy ja se on sellainen vanhalajike, hailakka oransinpunainen. Tämä maatuska on nupulla, joten ainakin jonkinlainen päivänliljojen kukinta on vielä odotettavissa.

Meinaspa unohtua toinen viimesyksyinen hankinta. Se on vain yrittänyt oleentua paikalleen ja kasvattanut heikosti lehtiä. 

Nimi kyltissä luki rusopäivänlilja "Kwanso", näyttäis olevan kerrottu.

Päivänliljoille pitäisi keväällä saada oma yhtenäinen penkki ja hieman laajempi, sillä mieli tekee lisää lajikkeita ja värivalikoimaa.

Kesä mennä viilettää

Kesä menee, kukat kukkii, mutta mukana ei pysy.
Monta kertaa käy mielessä, että pitäisi karsia jotain näistä "kiireistä", mutta sitten huomaa, että mistä kiireistä.
Ei sitä kiirettä liiemmin ole, mutta ei vain saa aikaiseksi sitä mitä haluaisi.

Olen kyllä perennapenkkejä laitellut ja muutenkin pihaa "koristellut", kuvia vain ei tule otettua.
Nämä muutamat olin käsitellyt esityskuntoon.

Olihan minulla punainen japaninakileija, tämä on kuitenkin jokin risteytymä. 

Oikeastaan se akileija on vieläkin, kaksi peräti,  mutta ne ovat nyt miniatyyrejä. Menin höpsö jakamaan sen yhden viime kesänä kukinta aikaan ja vaivoin nousivat tänä kesänä maasta. 

Olen niitä pikkuisia hellinyt, jotta jaksaisivat jatkaa taivaltaan ja ensi kesänä kukkia loistavan punaisin kukin.

Akileijat kasvavat sikinsokin ja tuottavat toivottavasti uusia yllätyksiä ensi kesänä. Muutaman uuden lajikkeen ollen tälle kesälle hankkinut, akileijoista taitaa tulla yksi valtakukka tähän pihaan.

Toinen valtakukka on iirikset.
Tämä iiris on ystävältäni saatu ja vanha lajike, jota levitän isommalle alalle muiden iiristen sekaan.

Kakkara ei ole pihasta kuviin noukittu, vaan eilen aamulla ojan pientareelta kuvaan nappasin, yökasteen pisaroittama.
Helteistä heinäkuuta.

Hitaasti starttaa...

...puutarha blogini uutteen vauhtiin.
Kesäkuu vetelee viimeistä päivää, mistä lie johtunee.

Onhan tuolla pihalla jotain tapahtunut, ainakin eilen aamusella olin jo hieman tyytyväinen pihan tulevaan ilmeeseen.

Jonkin verran olen uusia ruosteisia juttuja lisännyt ja nyt kukatkin ovat saaneet vauhtia uuden mullan ansiosta.

Talvi vei mukanaan syksyllä hankittuja taimia, mutta jotkut ovat tuottaneet iloakin.

Kuvassa se alkuperäinen penkki nykyisessä ilmeessään. Penkki on muuttanut vuosien mittaan muotoaan ja tuskin ihan tällaiseksi jää.

Vuosien väännön jälkeen olen levittänyt ja laittanut perennapenkkejä talon lähettyville useita. Niiden perenna valikoimat ovat nyt vaiheessa, vanhoja poistuu ja uusia tulee.

Nautin, kun saan pikku hiljaa kasvatella, lisätä ja siirrellä. Olen vuosien myötä huomannut, että puutarhani pitää elää, myös luonnonkukat saavat sijansa vaihtelevasti.

Mitä löytyy kevät pihasta

Poimin tähän joitakin uuden kesän aineksia. Jotkut ovat olleet paikoillaan jo pitempään, jotkut ovat tuodut ryydittämään tämän kesän puutarhaani.

Varmaankin nyt kevään mittaan tulen siirtelemään roinaa paikasta toiseen ja mihin ne sitten päätyvät, jää nähtäväksi.
Onhan siinä kyllä sellainenkin vaihtoehto, että kaikki jää siihen missä nyt sattuvat olemaan, paljonhan ne tuntemukset sanelevat aktiivisuuden.

Portaat saavat jäädä, niitähän ei voi sijoittaa mihin sattuu. Tuo sammal saa jäädä, se on kaunista, eikä näitä portaita yleensä käytetä, joten sammal on turvassa kulutukselta.

Tämä on marjamössöä, jota talvella tarjoilin pihan ruokailijoille, se saa lähteä. En tiedä onko kelvannut, jonkin verran sitä oli ainakin piristelty maahan. Yks yö oli kaadettu pelti nurin, olisiko jokin hämärän hiippailija noussut reunalle ja pelti on keikahtanut.

Vanhalle pöydälle ja noille emalikattiloille täytyy löytää uusi kohde ja käyttötarkoitus. Jos tuosta tulisi yrttipöytä ja kattiloista kasvuastiat tuoksuville kesäyrteille, nam!

Viime kesänä pidin tässä vettä linnuille, varmaan nytkin, mutta sijoitus voisi olla muualla.

Uusi ja vanha risa, jotka tulevat saamaan oman paikkansa. Tuo saviastia on oma väkerrys vuosien takaa ja se on viettänyt yhtäjaksoista ulkoilma elämää monia vuosia. En raski sitä heittää pois, vaikkei sillä oikeastaan tee mitään, nuo palatkin säilytän.

Tonttu-ukko saa olla paikoillaan muiden kaltaistensa kanssa. Alkaa vuosien saatossa sammaloitumaan ilman mitään apukeinoja.

Tämä on tuotu kevään korvalla mökiltä pihaan.
Painava mötikkä ja jokin traktoriin kuuluva kapistus. Oli niin koristeellinen, että piti raahata kotia, katson sitten sille arvoisensa paikan.
Tämän voisi laittaa vaikka jalustalle koristamaan jotain puutarhan nurkkaa.

Helmikuun aurinko

Tämä aurinko tuli pihakivetyksellä vastaan, mutta kyllä se aito paistoi ihan helmikuisella taivaalla.

Helmikuu maata näyttää ja niin se on tehnyt pitkin vuotta. 

Jännityksellä odottelen, että minkälaisia tuhoja se tämä talvi teki perennamaalla.

Tänä vuonna täytyy taas todenteolla paneutua noihin pihapuuhiin, kun viime kevät karkasi käsistä niin, ettei saanut oikein otetta koko kesänä puutarhanhoitoon.

Syksyllä istutin joitakin ruusuja ja perennoja pihan uuteen perrennamaahan ja nyt sitten odotellaan, että onko mitään säilynyt. No ainakin mullat, mutta miten esim. mansikat. Mansikathan kukki vielä marraskuussa ja nyt on ollut tuota jäätä maan pinnalla.

Odotetaan ja seurataan:)

 

Sitkas ja myrkyllinen kiertolainen

Kukka muistuttaa perunankukkaa.

Marjat kauniissa tertussa tuovat mieleen tomaatin.

Kypsä marja kuin koru.

Kasvi on punakoiso ja myrkyllinen, 4-5 marjaa aiheuttaa lapselle myrkytystilan ja 10 marjaa voi johtaa kuolemaan.
Olen yrittänyt sitä nyhtää aronioitten alta, mutta aina se vain sieltä nousee.
Kiipeää aronioitten runkoa pitkin ylöspäin, kietoutuu pensaiden oksille ja alkaa kasvattelemaan myrkky pisaroitaan. Koko kasvi on myrkyllinen, ei ainoastaan marjat, se sisältää hermomyrkkyä.

Pieniä, huomaamattomia askeleita

Vaikka puutarhassa ei ole tänä kesänä ehtinyt tai jostain muusta syystä viitsinyt laittaa eikä siellä puuhastella, niin uusia perennoja olen silti hankkinut.

Mökillä käydessä piipahdin viime vuosina paikallisessa Agri Marketissa, siellä oli mielenkiintoisia perennoja, nyt se oli lopetettu.
Hankin kuitenkin ostosmatkalla muualta uusia kurjenpolvia valikoimaani.
Ihan uutena lajikkeena löysin neidonkurjenpolven, kaunis lila, sekä lilan peittokurjenpolven, punainen on entuudestaan,  pidän siitä kovasti.
Lähtihän sieltä mukaan myös mustansininen salkoruusu ja valkoinen myskimalva. Vaaleanpunainen ruusumalva on joskus penkissäni kasvanutkin.
Kylvin maariankellon siemeniä ja ovat hyvin itäneet, täytynee kohta harventaa, jotta saan vahvoja taimia, niin ja koulia täytyy myös.
Joitakin ruusuja olen saanut ja viime vuonna hankittu nukkeruusu kukkii kauniisti. Mutta, se alue mihin aioin kukka/yrttitarhani laittaa, on ihan retuperällä. Odotan vielä, jotta saisin sen kaikki voittavan innon, jolloin rikkaruohot saavat kyytiä ja puutarha kiittää hoitajaansa.
Siihen asti.

Pihalla, aivan pihalla

Mooseksenpalavatpensaat ovat nyt kukkineetkin runsaasti ja aika pitkään, kiitos siitä hieman viileimmille ilmoille, jota saatiin ennen juhannusta.

Kylvin viime vuonna lupiinia, mutta eipä tullut niitä tummanpunaisia, joita siemenpussissa luvattiin. Täytynee ostaa lisää ja kylvää paremmalla menestyksellä, sillä vuosi sitten kylvös ei onnistunut, sain vain muutaman taimenen. Tiedän, että tämä on maantievarsi kasvi ja joidenkin mielestä hävitettävä laji, mutta minä pidän ja se riittää syyksi pistää penkkiin muiden joukkoon.

Vasemmalla alakuvassa on varjoliljaa ja yksi nupullaan oleva marhanlilja, näin oletan. Kasvaa lipukkeen vieressä ja samalla paikalla kuin viime vuonna. Tämän varren vieressä on pari itutainta, jospa nämä kauniit marhat pikku hiljaa leviäisivät, kuten serkkunsa varjolilja.

Keramiikkasammakko on uusi hankinta, se on hyvältä ystävältäni Sirpalta, jonka pihasta olen muutaman kerran postaillutkin.

Iiriksiä olisi tarkoitus lisätä penkkeihin, ei määrällisesti, vaan lajeittain. Tällä hetkellä on neljää sorttia, jos keltakurjenmiekka lasketaan mukaan. 

Iirikset antavat ryhtiä perennapenkkiin, luovat myös kauniita varjon ja valon leikkejä.

Verikurjenpolvi, valkoinen ja punainen. Viime kesänä kasvatin noiden kurjenpolvien valikoimaa myös näillä. Pieniähän nämä minun alut ovat, mutta vähitellen niiden mättäät kasvavat ja pääsen jakamaan näitäkin kaunokaisia. 

Nautin, kun näen kukka runsauden lisääntyvän vuosi vuodelta, se on parhainta.

Minne se aika katoaa

Tämä kesä lähti, kuin varkain tai tuli kuin varkain, niin kiireellä, että putosin vauhdista, enkä ole saanut vielä otetta.
Kukat pihassa aloittivat kukintansa, en tehnyt tarvittavia kevättöitä.
Uusi alue antaa odotuttaa itseään, en ole montaa kertaa käynyt sitä vielä katsomassakaan, vaikka ei ole kuin talon sivussa. Kai ne unelmat ja suuret odotukset ahdistavat, mutta kun ei muka ehdi, laiskuutta taitaa vain olla.

Perennat eivät laiskuudesta tiedä mitään, vaan pukkaavat kukkaa vauhdilla.
Alla olevat on kuvattu 5.6., sainpa ainakin muutaman kuvan koneelle.

Tämän valkokukkaisen alppikärhön hankin viime kesänä. On kyllä kukkinut runsaasti pienuudestaan huolimatta. Eilen istutin kaveriksi sinikukkaisen, toivotaan, että viihtyisivät kaksistaan.

 

Kylläkellukan olin jo ehtinyt hävittää perennavalikoimastani, mutta vuosi sitten sain uusia alkuja ja nyt ne kiittää runsaalla ja loistokkaalla kukinnallaan.

Punainen akileija kukki aikaisempana kesänä pitkään ja nyt se aloitteli tämän kesän kukintaansa,jospa se ilahduttaisi vielä kauan.

Tiarellan kukinta oli viime kesänä vaisu ja vaatimaton. Vaihdoin syyskesällä kasvupaikkaa ja nyt se on kukkinut runsaasti. Samalla, kun vaihdoin sen toiseen paikkaan, niin jaoin kasvit ja nyt niitä on jo mukavasti iiristen lomassa. Tiarellan lehdistö on kauniin vihreä ja kukinta herttainen, ihan hyvä hankinta sanoisin.

Joitakin pettymyksiä sain kokea, kun lumet suli.
Nyppykurjenpolvet oli talvi vienyt, mutta onneksi yhdestä alkoi versoamaan uutta kasvua, nyt täytyy yrittää helliä sitä.
Nepalinhanhikki ei enään nouse, uskosin, että syksyn runsas kukinta ja raju kasvu heikensi talvehtimista. Pidin tuosta punakukkaisesta hanhikista ja hankin uuden taimen, lannoitan niukemmin, jotta kasvu pysyy kohtuullisuuden rajoissa.
Japaninhanhikki sitä vastoin pääsi yllättämään, nyt se kukkii kauniisti. Viime vuona oli vain yksi kukka ja olin valmis jo siitä luopumaan.

Joitain muitakin pettymyksiä kevään tulo paljasti, mutta tuotti tasapainon vuoksi myös ilon aiheita.

Sitä se puutarhailu on;)