Minne se aika katoaa

Tämä kesä lähti, kuin varkain tai tuli kuin varkain, niin kiireellä, että putosin vauhdista, enkä ole saanut vielä otetta.
Kukat pihassa aloittivat kukintansa, en tehnyt tarvittavia kevättöitä.
Uusi alue antaa odotuttaa itseään, en ole montaa kertaa käynyt sitä vielä katsomassakaan, vaikka ei ole kuin talon sivussa. Kai ne unelmat ja suuret odotukset ahdistavat, mutta kun ei muka ehdi, laiskuutta taitaa vain olla.

Perennat eivät laiskuudesta tiedä mitään, vaan pukkaavat kukkaa vauhdilla.
Alla olevat on kuvattu 5.6., sainpa ainakin muutaman kuvan koneelle.

Tämän valkokukkaisen alppikärhön hankin viime kesänä. On kyllä kukkinut runsaasti pienuudestaan huolimatta. Eilen istutin kaveriksi sinikukkaisen, toivotaan, että viihtyisivät kaksistaan.

 

Kylläkellukan olin jo ehtinyt hävittää perennavalikoimastani, mutta vuosi sitten sain uusia alkuja ja nyt ne kiittää runsaalla ja loistokkaalla kukinnallaan.

Punainen akileija kukki aikaisempana kesänä pitkään ja nyt se aloitteli tämän kesän kukintaansa,jospa se ilahduttaisi vielä kauan.

Tiarellan kukinta oli viime kesänä vaisu ja vaatimaton. Vaihdoin syyskesällä kasvupaikkaa ja nyt se on kukkinut runsaasti. Samalla, kun vaihdoin sen toiseen paikkaan, niin jaoin kasvit ja nyt niitä on jo mukavasti iiristen lomassa. Tiarellan lehdistö on kauniin vihreä ja kukinta herttainen, ihan hyvä hankinta sanoisin.

Joitakin pettymyksiä sain kokea, kun lumet suli.
Nyppykurjenpolvet oli talvi vienyt, mutta onneksi yhdestä alkoi versoamaan uutta kasvua, nyt täytyy yrittää helliä sitä.
Nepalinhanhikki ei enään nouse, uskosin, että syksyn runsas kukinta ja raju kasvu heikensi talvehtimista. Pidin tuosta punakukkaisesta hanhikista ja hankin uuden taimen, lannoitan niukemmin, jotta kasvu pysyy kohtuullisuuden rajoissa.
Japaninhanhikki sitä vastoin pääsi yllättämään, nyt se kukkii kauniisti. Viime vuona oli vain yksi kukka ja olin valmis jo siitä luopumaan.

Joitain muitakin pettymyksiä kevään tulo paljasti, mutta tuotti tasapainon vuoksi myös ilon aiheita.

Sitä se puutarhailu on;)

Löytyyhän sitä hieman myös valkoista

Valkoinen verikurjenpolvi availee verkkaisesti kukkiaan.
Tämä on tämän kesän hankinta, ostin kolme verikurjenpolvea, kaksi punakukkaista ja tämän valkoisen. Ovat nyt tilapäisistutuksessa, odottavat, että puutarhuri saa niille oman kasvupaikan katsottua.

Mutta nuo lehdet vaikuttavat hieman kärsineiltä, onkohan näillä kurjenpolvilla jokin sairaus, joka vaivaa yleisesti. Nuo muut tämän suvun edustajat voivat tosi hyvin, ei ole mistään kasvitaudista merkkiäkään.
Olen kyllä käyttänyt rakeista lannoitetta, olisikohan ne rakeet polttaneet lehdet.

Punainen akileija on ilahduttanut jo pitkään kukinnoillaan. Tiedän, että on Jaloakileija, mutta en lähemmin, lappusessa ei ole tarkempia tietoja.
Alkukesällä kasvoi melko matalana, sitten venähti pikkaisen enemmän pituutta ja nuppua työntää ahkeraan. Kukkien väri on hailakan näköinen, kun kuva on otettu pilvisellä säällä, auringossa hehkuu kauniisti.

Kun noita kukkia on ollut niin paljon ja se on päässyt rauhassa siementämään, niin luulisi ensi keväänä penkistä nousevan monta punakukkaista akileijaa.