Puutarhan herkät riipukset

Kalliokielossa on herkkää vaatimatonta kauneutta.
Nuput kuin korvakorut.

Riipukset ne tälläkin pörisiällä, pienet uutterat jalat. Siivet vispaa ilmaa, niin tiuhaan, ettei tahdo kuvaan jäädä.

Kaksi niin arkista

Tältä näyttää vuorenkilven kukka. Kellohame altapäin katsoen ja sieltä paljastuu sorja sääripari. Hiukan on hame jo kulahtanut, mutta viehkeä se vielä on.

Akileijan kukka vaikuttaa hieman psykedeeliseltä vastaväreineen.

Herukan kukintaa

Mustaherukka  avaa  nuppujaan hitaammin kuin serkkunsa punaherukka. 

Punaherukan kukat ovat myös runsaammissa tertuissa.

Sinikuusaman kukat ovat erilaisten pörriäisten temmellys kenttänä heti puhkeamisen jälkeen. Nyt on vaan niin sateinen ja koleahko sää, joten kovin monta surisiaa en kukissa havainnut.

Hiukan eteenpäin

Sunnuntai päivä alkoi hieman valjuissa merkeissä. Lauantaina satoi vettä ja tuuli, ei ollut intoa möyriä pihamaalla, mutta ehkä tänään.
Vettä ei kuitenkaan satanut ja ajattelin hieman katsastaa josko jotain paikkaa kohentelisin.

Kävin innolla "yrttimaani" kimppuun. Nostelin muutamat kuunliljat nurmikolle ja viskelin vuorenkilven juurakoita pois yrttien tieltä. Jonkun aikaa touhusin, mutta ei, kyllä tämä tuntuu toivottomalle. Hiki puskee pintaan pienen urakoinnin jälkeen, apua pitää saada.
Eihän tuo pläntti  suuren suuri ole, mintenkähän saan siihen mahtumaan ne suuri suuntaiset ajatukseni.

Apua sain ja tulos on tässä, eipä siinä nuorimies kauan multaa käännellyt, kun jo aika paljaalta näytti.
Kovin pieneltä tuo alue tästä kulmasta kuvattuna näyttääkin, pieneni entisestään. Se tuo pläntti on sellainen pitkän mallinen, leveyttä on jotain 4-5 metriä ja pituutta 7-8 m, tulikohan hieman Lapinlisää, no, huomenna mitataan. Huomenna täytyy myös poistella noita juuria ja suunnitella käytävät sekä istutukset.
Toivotaan, ettei vettä aivan kaatamalla tule, sillä olisi kiva saada tämäkin tontin nurkka työn alle.

Kiperät kysymykset

Tansku laittoi blogistaan, www.hyppysellinenfantasiaa.blogspot.fi, seuraavanlaisia kysymyksiä, joihin nyt yritän vastaukset löytää.

Heti alkuun täytyy mainita, että puutarhani on kuin nämä koristeomenapuun nuput, vielä supussa, mutta toivo itää tulevasta loistosta.

 No, sitten niihin kysymyksiin, joita on kymmenen.

1. Kuinka paljon on kaiken kaikkiaan kukkalajeja puutarhassasi ?   Täytyypä hieman miettiä, hmmm...mm, ehkäpä 35 kukkasiksi laskettavaa ja vihreät "kukat" päälle. Olen vasta kartuttamassa kukkien valikoimaa ja niistä sitten valikoituu ne puutarhan päälajikkeet.
2. Miten saat loistamaan kukat ja mikä lannoite on sinulla, sellainen, jota laitat kukillesi ?   Kukkani ei niin loistavia ja kovin elinvoimaisia ole, keväällä nakkaan puutarhan peruslannoitetta ja kastelen kesän, jos vettä kaipaavat. Yritän pärjätä vähällä paapomisella ja sehän sitten vie loistokkuudesta sen terävimmän loiston.    
3. Kitketkö tai nypitkö kukkiasi useammin kuin kerran viikkoon ?   Keväällä yritän tehdä sellaisen peruusteellisemman hoidon, mutta kesällä nyppään kukkapenkeistä silmäänpistävät "loiset" pois.
4. Mikä sai sinut tekemään puutarhan, johon ihastuit?   Puutarhani ei ole se ihanne, jonka haluaisin. Se on kompromissi, josta yritän tehdä mahdollisimman mieluisan.
5. Mitä tunnet, kun kävelet puutarhaan/puutarhassasi ?   Nautin väreistä ja varjoista, muodoista ja erilaisista yhdistelmistä.  Yllätyn iloisesti, jos löydän jonkun, joka on etsinyt paikkansa toisaalta mihin sen olen alunperin laittanut. Aina ei näin ole ollut, mutta nyt saavat kukkaset ja niiden seuralaiset kasvaa siellä mihin ovat hakeutuneet. Puutarhakin saa olla luova ja se saa yllättää.
6. Onko puutarhassasi monivuotisia , jos on, niin mitä lajeja ?  Ei minulla muita olekkaan kuin monivuotisia tai nyt olen esikasvattanut krassia, hajuhernettä ja gladioluksia. Pidän lehtiperennoista, niiden erilaisista lehtien muodoista. Suosin niitä vanhanaikaisia kukkaperennoja, mutta kokeilen ja yritän kasvattaa myös muita, ruusua ei pihastani löydy, mutta pari alullaan olevaa pionia kylläkin.
7. Tykkäätkö työskennellä puutarhassasi ?  Kyllä näin voisi sanoa, keväällä tietenkin eniten, mutta kesällä vaihtelevasti, riippuu säistä. Parhain ilma on sellainen viileähkö ja puolipilvinen.
8. Montako eriväristä löytyy puutarhastasi ja mikä on niistä lempivärisi ?  Siellä on värien sekamelska, mutta valkoinen puuttuu. Ehkäpä sellainen roosa, hieman murrettu on ilo silmälle, tai onhan ne kaikki joista väriä löytyy. Jos toinen on hieman vaatimattomampi, niin loisteliaampi vieruskaveri voi saada senkin puhkeamaan "kukkaan".
9. Onko kukat sinulla ryhmissä, kivien reunustamana vai sikin sokin missä mikin ?  Ehdottomasti sikinsokin, vaikka kyllä ne lajettain on, mutta ei säntillisessä kuviossa. Kiviä en suosi, kanttaan penkin reunat.
10. Onko puutarhasi sinulle unelma vai tavallinen paikka, missä voi ajatukset jättää pois ?  Haluan tehdä siitä unelman, joka olisi sellainen inspiraation lähde ja antaisi hyvää oloa itselle, mutta myös muille.

 

Vaahterametsän alku

Tänään olen metsästänyt pihapiiristä pieniä metsävaahteran alkuja ja löysinkin peräti seitsemän kappaletta, hyvä luku.
Olisikohan tässä vaahterametsän alku.

 

Eihän tuo monellekkaan uutinen ole, että vaahtera on kylväytynyt itsestään, mutta ehkäpä se näillä leveysasteilla voi ollakin, ainakin minulle.
Kaivoin ne varoen pois alustastaan ja siirsin kasvamaan oikein kukkapenkkiin, väliaikaisesti tosin.
Siinä ne ovat seurannassa, sillä haluan, että ne saa kaiken hyvän osakseen. Toiveena olisi, että niistä tulisi suuria, tuuheita puita, jotka värittäisivät syksyisen harmauden loistollaan.

Väriä näyttävät nuput

Väripilkkuja, ilopisaroita

Joitakin pilkahduksia löytyy vuokkojen tarjoamina sekä muiden kevätkukkien ja ihan ns. rikkaruohojen merkeissä.

Valkovuokko on hiukan levinnyt ja varsinkin tässä koivuangervon alla näyttää viihtyvän. Pistin tähän muutama vuosi sitten vain multaseosta paikasta, jossa olivat kasvaneet. Joitakin juuria siellä mullan seassa on täytynyt olla, kun valkovuokko kasvusto on alullaan.

Sinivuokkojen kukinta alkaa olla jo ohillaan, mutta muutama kukka oli vielä kuvattavaksi. Täytyy taas pikkaisen jakaa, kasvusto ei ole suuri, mutta kyllä siitä hiukan riittää jaettavaa.

Keltavuokko näyttää viihtyvän tosi hyvin. Sen kukkien määrä on vuosi vuodelta suurempi.
Vuosittain kaivan pikkuisia juuria myös ystäville annettavaksi, mutta siitä huolimatta kasvusto vain laajenee.

Kylätaskuruoho on hyvä leviämään ja se tekee sen ihan luvan kanssa. Pidän näiden kukinnoista sekä väristä.
Myöhemmin taskuruoho ei niin viehättävä ole korkeine siemenkotineen, mutta senhän voi ajaa nurin. Nurmikolle tulee kesän mittaan pieniä lehtiruusekkeita, ne saavat jäädä paikoilleen, jos ei leikkuri niitä napsi pois.

Tänä keväänä kevätlinnunsilmä ilahduttaa. Aikaisemmin se kasvoi varjossa ja oli hävitä kokonaan. En arvostanut sitä kovinkaan, mutta siirsin kuitenkin muutaman lähelle keltavuokkoja ja näkyy viihtyvän niiden seurassa.

Elämysreissu Ranualle

Tämä päivä luuhattiin Ranuan eläinpuistossa. Ajoitus ei ollut kovin hyvä sillä eläimet oli melko raukeita, suorastaan puolikuolleita. Oli tietenkin päivälepojen aika, mutta kyllä me jotain bongattiin.

Tämä suloinen jääkarhunpentu on herättänyt paljon kiinnostusta jo ensi askeleillaan ulkoilmassa. Nyt se leikki emonsa kanssa jo melko villisti ja vipelsi ja luisteli mahaliukua siihen malliin, ettei tahtonut kuvaan saada.
Ranualla oli vielä melkoisesti lunta, kuten kuvasta näkyy, mutta aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Eagle owl kuvaa hyvin huuhkajan olemusta. Silmien palava ja läpitunkeva katse seisauttaa veretkin. Entäs sitten nuo kynnet, kun nuo saavat otteen uhrista, niin tuskin se karkuun pääsee.

 

Ahma köllötteli auringossa kuono käpälien suojassa. Makoisat oli unet ja niitä ei häirinnyt mikään.

 

Ilves on kuin suuri kotikissa, niin suloisen pehmeä, että silittää tekis mieli. Kai nämä Ranuan ilvekset aika kesyjä ovatkin.

Käytiin vielä kotimatkalla katsomassa Koitelin kuohuja, joten päivä oli elämyksiä täynnään.

Kevätsiivous, mistä aloitetaan

Jospa aloitettaisiin tuosta sinikuusama-aidasta, joka oli villiintynyt ja ränsistynyt melko huonoon tilaan. Näin keväisin se oli hirmuinen risukasa, mutta lehtien puhjettua mitä mainioin näkösuoja.

Tässä yksi kasoista, joita oli muuatama samanmoinen. Ihan kokonaan aita ei lähtenyt, kun haluttiin jättää kesäksi myös jonkinmoista suojaa. Tien puolella suoritettiin alasleikkuu ja katsotaan lähteekö uutta versoamaan, sitten toisena keväänä leikataan aita pihan puolelta. Sellainen kaksivaiheinen nuorennusleikkaus.

Samalla kun haravoin roskia kasaan, nappasin muutaman kuvan pihakasvien eloon heräämisestä.

Tässä on pohjakuvana lumipallon terhakoita versoja, oikealla ylhäällä keltavuokon punertavaa kasvua ja alla on sinivuokkoa.
Keltavuokkojen kasvualue on laajentunut viimekeväisestä ja sinivuokkoon tulee nyt useampi kuin yksi kukka. Sinivuokon jakotaimikin on nupullaan, joten nyt taidan jakaa sitä hieman enemmän. Valkovuokosta ei vielä jälkeäkään, mutta se nousi viime keväänäkin aika myöhään, teki muutaman kukankin.
Pieniähän nämä vuokkokasvustot ovat, mutta vuosittain ne laajene omaehtoisesti, no, sinivuokkoa täytyy hieman avittaa.

Isossa kuvassa tuoksukurjenpolvi, joka kasvaa ikäänkuin maanpeitekasvina pikkuisen kivikasan edessä.
Oikealla ylhäällä japaninhanhikki ja alakuvassa nepalinhanhikki, joka kukki vielä marraskuulla.
Hyvin on talvi näitä kohdellut ja nyt sitten kohtapuoliin alkaa se perennojen siirtely.
Syksyllä loppui puhti kesken ja samoin noiden uusien penkkien laittaminen. Nyt kun näkee mitä sieltä nousee, on hyvä laittaa kasvustot kuntoon ja suunnitella täydennystä.

Likaista, ruskeaa ja keltaista, hieman vihreää siellä täällä, sitähän se kevät on näillä korkeuksilla.

Kevään paljastuksia

Kevät kohisee voimalla kohti kesää ja samalla paljastaa pihasta piirteitä, jotka ei niin mieluisia aina ole.

Aloitetaan porraspielestä, jossa kettu makoilee kivellä, maalattuna kuitenkin. Siinä se on jo useita vuosia kerällä loikoillut, säiden armoilla, kesät talvet.

Kurkkaus nurkan taakse paljastaa erinäisiä juttuja, jotka kuulunevat kalastuksen piiriin. Ei näillä ole ollut käyttöä moniin, moniin vuosiin, mutta vielä ne tuolla nurkissa pyörii. Voisi sanoa, että ovat kohta muinaismuistoja menneiltä ajoilta, niin kuin ovatkin.

Toisella nurkalla loistaa sammal ja niin hyvin voivan oloiseana. On se vaan niin kaunista, kun saisi kunnon sammalpuutarhan. Tällä on niin suotuinen kasvupaikka, lämmin, kostea ja pensas ryhmän suojassa.

Näiden elämä taitaa olla menneen talven lumilla, mutta noissa on kuitenkin omanlaista viehätystä.

Omenat kranssissa ovat mustuneet, kohta kuitenkin alkaa kiihkeä uuden luominen tai sehän alkoi jo kesän lopulla.

Elämä jatkuu, sammumatta koskaan täysin, joka paikassa piilee uuden alku.