torstai 12. huhtikuuta 2012

Kevään paljastuksia

Kevät kohisee voimalla kohti kesää ja samalla paljastaa pihasta piirteitä, jotka ei niin mieluisia aina ole.



Aloitetaan porraspielestä, jossa kettu makoilee kivellä, maalattuna kuitenkin. Siinä se on jo useita vuosia kerällä loikoillut, säiden armoilla, kesät talvet.





Kurkkaus nurkan taakse paljastaa erinäisiä juttuja, jotka kuulunevat kalastuksen piiriin. Ei näillä ole ollut käyttöä moniin, moniin vuosiin, mutta vielä ne tuolla nurkissa pyörii. Voisi sanoa, että ovat kohta muinaismuistoja menneiltä ajoilta, niin kuin ovatkin.









Toisella nurkalla loistaa sammal ja niin hyvin voivan oloiseana. On se vaan niin kaunista, kun saisi kunnon sammalpuutarhan. Tällä on niin suotuinen kasvupaikka, lämmin, kostea ja pensas ryhmän suojassa.





Näiden elämä taitaa olla menneen talven lumilla, mutta noissa on kuitenkin omanlaista viehätystä.





Omenat kranssissa ovat mustuneet, kohta kuitenkin alkaa kiihkeä uuden luominen tai sehän alkoi jo kesän lopulla.

Elämä jatkuu, sammumatta koskaan täysin, joka paikassa piilee uuden alku.

5 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. On tuosta ketusta hieman värit sään armoilla kärsineet. Sitä ei ihan hevillä tuosta paikasta irti saakkaan, isäntä oli liimannut sen siihen jollain pitävällä aineella. Joten siinä se napottaa, kunnes tuo kivetys hajotetaan.

      Poista
  2. Niin. Rumaa vai kaunista. Monesti olen huomannut jotta kuvalla saa ihmeitä aikaan. Eihän tämä nyt niin ruma olekaan... oikeastaan kaunis... heh

    VastaaPoista
  3. Kettu on ihana!
    Ja kun katsoo noita muitakin, varsinkin alhaalta kahta kuvaa, niin kauniitahan ne ovat, vaikka ovatkin menneet jo "vanhaksi ja huonoksi".

    VastaaPoista

Kesä 2023 ehti jo syksyyn

 Kesältä laittelen kuvia, kunhan ehdin käydä niitä läpi. Tässäpä muutama nyt ens alkuun. Nämä vain sen vuoksi, että kokeilen avata uudestaan...