Aamun kierros pihassa

Akileija aloittelee kukintaansa kielletyllä paikalla.
On kukkinut jo monet vuodet varaston portaiden lankkujen välistä. Aikaisemmin nyhdin pois, sillä eihän kukat saa kasvaa missä haluavat. Nyt olen suvaitsevaínen kukinnan suhteen ja koko kesäpihan. Sallittua on levittäytyä penkistä toiseen, niinhän se luontainen kasvu on, miksi sitä rajoittaa tiettyihin raameihin.

Tässä pukkaa vahvaa versoaa pahamainen jättitatar. Toivoisin, että se kasvattaisi mahtavat, bampumaiset vartensa korkeuksiin, mutta turha haaveilla. Jättitatar ei oikein viihdy näillä korkeuksilla ja siksipä siirsin tämän mahdollisimman hyvään kasvupaikkaan ja aion vaalia sitä. Olen tullut siihen tulokseen, ettei tämä täällä leviä luontoon, kun ei tahdo hoidettunakaan menestyä.

Konnantatar kyllä leviää hyvin ja tekee vahvoja kasvustoja. Voi, pilkistääkö sieltä nokkonen, niitä saa kyllä kitkeä pitkin kesää. Tässä on vierähtänyt muutama kesä pikkaisen huonolla hoidolla ja tämä kesä menee varmaankin penkkien putsauksessa.

Sain eilen isoa kuunliljaa pari säkillistä ja pistin nyt aamusella siirrokseen, odottelemaan viikonloppua. Täytyy varmaankin tehdä uusi varjoinen penkki näille ja niille uusille hankinnoille, joita hieman suunnittelen.

Tässä yksi sekapenkki mustamarjaorapihlajan juurella. Siinä on viiruhelpiä, isoamaksaruohoa, jalopähkämöä, ruskoliljaa, tyräkkiä ja onpa siellä joukossa nousemassa ritarinkannusta. Kaikki hyvin leviävää sorttia, mutta sulassa sovussa rintarinnan kesä vietetään.

Tämän ängelmän ostin viime kesänä taimien vaihtopäiviltä, hyvin on voimissaan. Enpä tiedä tarkempaa nimeä, kukat siinä ovat lilanpunaiset tai ruusunpunaiset. Ostin sieltä pari muutakin taimea, päivänliljaa ja ukonkellon.
Niitä vaihtopäiviä taas odottelen, jospa minullakin olisi nyt jotain vaihdettavaa, kun kaikkia ei voinut ostaa, vaikka mieli teki.

Päätetään kierros tähän kevätlinnunsilmään, joka kukkii pilvisestä säästä huolimatta.

Keskusteluja saniaispenkissä

Saniaispenkissä on pitkiä hahmoja syventyneenä keskusteluun, keskusteluun, jota ei mikään voi nyt häiritä.
Päät ovat taipuneet, mutta olemus on ryhdikäs. Pieniä ryhmiä on kokoontunut yhteen. Pian ne levittäytyvät rehevään loistoon, joka ei jätä tilaa kutsumattomille vieraille. Nämä juhlat ovat tarkoitetut ainoastaan jalolle Kotkansiipisaniaisten runsaalle kutsuvieras joukolle.

Saniaiset ovat nyt herkimmillään, niiden heleä vihreys tekee hyvää. Pidän näistä kotkansiivistä, jotka ovat kotiutuneet koristeomenapuun lehvistön alle. Näin alkukesästä ne ovat kauneimmillaan, kun niiden lehdet kääriytyvät auki ja varsi kasvaa pituutta melkein silmissä.
Täytyy kyllä sanoa, että olen levitellyt kotkansiipieä useampaankin paikkaan pihassa. Koko kesää ne ei jaksa kukoistaa, mutta aina ne nousevat ja mikä elinvoima niissä piileekään.

Pihan pienet pilkahdukset

Sinivuokko on mennyt hyvin talven yli. Eihän tuo ole kuin muutaman kukan pieni "mätäs", ei voi puhua oikein mättäästäkään, kun on niin pieni. Kukkia enemmän kuin viime vuonna, jospa se siitä vahvistuu.

Keltavuokko on hyvin levinnyt ja saa valloittaa alueita mielensä mukaan.
Valkovuokko oli vielä nupuillaan. Luulin sen jo hävinneen, mutta niin se vain nosti lehtensä päivänvaloon ja ilahduttaa vielä kukin jossain vaiheessa.

Tämä herttainen kukka on jo kertaalleen esitelty, kylätaskuruoho. Turussa käydessäni huomasin, että kasvaa siellä ihan teiden varsilla. Minä kuitenkin arvostan tätä ja siedän niitä rumia siemenvarsiakin, koska ne taakavat seuraavan vuoden kukinnon.

Pikkukäenrieska on myös kulkeutunut jostain pihaan. Pieni, siro kukkia on tämä kiertolainen, joten saa olla rauhassa siellä missä suostuu kasvamaan.

Idänsinililjan valkoinen muunnos ihan muualla kuin sen joskus olen istuttanut.

Samoin kuin tuo valkoinen idänsinilija, niin tämäkin, kasvaa aika kaukana istutuspaikasta. Liekkö muiden kasvien mullan joukossa kulkeutuneet uusille kasvupaikoille. Saavat kyllä rauhassa valita paikansa, ovat harmittomia, mutta mukavia väri pilkahduksia näin kesän alkumetreillä.

Nuoripari

Uusi siilipariskunta havaittiin yhtenä iltana takapihalla. Nämä olivat aika samankokoisia. Etupihan pariskunnan uros siili oli huomattavasti kookkaampi naarasta.
Siilien lempi on aika hidasta ja outoa. Pariskunta oli vastakkain ja toinen perääntyi, toinen hitaasti perässä. Se, joka perääntyi äänteli ja heilautteli päätään.
Ensin ajateltiin, että on joku nahistelu meneillään, mutta kyllä se varmaankin lempeä oli. Sitten jännitettiin, että vierähtääkö perääntyjä ojaan, ei kuitenkaan.
Puolen yön aikaan huomasin niiden nököttävän nenät vastakkain tuomipihlajan alla, sinne jäivät. Aamulla olivat kadonneet.

Kun piha villiintyy

Satavan vanha kansakoulu. Pihassa kasvaa villiintyneitä kukkia. Ne taistelevat kasvutilasta heinien ja vuohenputken kanssa.

Hortensia kiipeilee seinälle oven vieressä vieressä, toisella puolen kasvoi kärhö.

Jättitatar pukkaa vahvoja varsiaan tulotien varressa. Seuranaan oli vuohenputkea ja hieman kauempana ruttojuurta.

Nurmikko on vielä matalaa ja sen on valloittanut kevätesikko ja jokin sinikukkainen rento kasvi, jota en ikävä kyllä tunnistanut.

Lemmikkiä, murattia, taponlehteä ja kirjavia lehtiä.

Mahonia sinnitteli koivun läheisyydessä.

Betoniportaat olivat saaneet kevyen katoksen harjateräksestä. Portaat olivat sammaloituneet ja kärhön varsista oli muodostunut tiivis katos.

Harjateräksestä oli taiteiltu seitti takaseinään

ja muratti kiipeili sammaloitunutta portaikkoa ylös.
Paikka oli kuin alttari tai hämyinen keskikesän mietiskelymaja.

Nämä ja monet muut matalat alkukesän kukkiat, peittyvät kasvavaan heinään, mutta myös paljon suuriakin perennoja näkyi nousevan nurmikosta. Kukkapenkkejä ei ollut, vaan kukat kasvoivat valtoimenaan kaikissa mahdollisissa paikoissa.

Ruusun punaa ja kalvakasta hehkua

Atsalean kauneutta Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa.

Onnenpensas tuo aurinkoista ilmettä harmauteen.

Kirsikankukkien aika alkaa olla ohi.

Kalpea pikarililja luo kalvakasta hehkuaan.

Kylmänkukka nuokkuu sulkeutunein kukin.

Mikähän se tämä olikaan,lapussa luki muistaakseni; Jouluruusu.

Alppiruusut odottavat vuoroaan.

Kasvitieteellinen puutarha Turussa

Viikonloppuna kävin Turussa ja tokihan kasvitieteelliseen puutarhaan täytyi tutustua, se olikin ensimmäinen vierailu tähän keväiseen Ruissaloon.
Paljon nähtävää ja ihasteltavaa löytyikin, kukkaloistoakin ja väriä.

Kukkiva kirsikkapuu, hieman on jo karistellut terälehtiään. Pilvinen ja hieman kolea päivä vei jotain pois kukkien loistosta sekä koko puutarhalta.

Ruusukvittenin kukat loistavat kauas, niiden väritys on voimakas. Voisi peräti menestyä tälläkin korkeudella, eräässä pihassa tiedän sellaisen olleen ainakin. Mitenkähän kvitteni voi, pitäisi ottaa selvää.

Käytävät kaareutuvat kauniisti, voi vain kuvitella keskikesän yltäkylläisyyden.

Mangolioita oli sekä punaisena että valkoisena. Nämäkin loistaisivat ihan erilailla aurinkoisella ilmalla. Valkoistakin kuvasin, mutta sävyt eikä kukan muoto oikein toistuneet kuvassa hyvin. Mangoliassa on tosi suuret kukat.

Hurmevaahtera antaa puutarhaan ruskan sävyjä. Pidän vaahteroista ja tämä hurmasi kyllä täysin.

Lammikko, silta, pallomaiset muodot sekä kukkiva atsalea, kuljettavat ajatuksen kirsikankukkien maahan, Japaniin.

Toisessa postauksessa lisää Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta.

Pihalla leijuu romantiikka

Fasaanikukko on tepastellut useana aamuna varhain pihamaalla mukanaan pieni haaremi, kolme pulskaa rouva fasaania. Tulevat aivan kuistin eteen, mutta arkoja ovat. Sisältä kuuluva ääni saa rouvat heti säntäämään lähimmän puskan alle. Kukko nostelee ylväänä päätään, on sen näköinen kuin aikoisi kirmata rouviensa perään, mutta nyt pitää näyttää rohkeutensa. Arvokkuutensa säilyttäen poistuu pikku hiljaa paikalta.

Illan hämärtyessä myös suurehko siili herra saapuu etsimään syötävää, jota vielä löytyy talven jäljiltä.
Kameran ääni saa herran jalkoihin vipinää, menee melko kyytiä vanhan kasvuston suojaan.

Aamulla huomasin, että herra oli löytänyt itselleen nuoren neidin, jota kovasti yritti saada pauloihinsa. Pyöri pienemmän siilin ympärillä ja välillä käänsi piikikästä selkäpuoltaan toista vasten ja nojasi neitiin. Sitten poistuttiin terasin alle.
Nyt iltasella sieltä terassin alta kuuluu suhinaa ja tuhinaa, josko kesällä kirmailisi pihamaalla pienten siilien joukko.

Lomapaikka herää kesään

Sammal valloittaa pikkuhiljaa hietikon mökillä, siis vaivalla ja tuskalla aikaan saamani. Mökillä tulee vietettyä niin vähän aikaa kesän mittaan, että sinne on turha rakentaa mitään mallipuutarhaa. Olen suosiolla antanutkin luonnolle vallan, pikkuisen vain sitä ojentelen.

Jänikset pitävät huolen puiden ja pensaiden leikkuusta. Tämä päärynäpuu on leikattu hienosti ja terävästi, olisivat kyllä voineet ottaa ihan lyhyemmälle tapille. Puu ei ole vielä koskaan kukkinut, vaikka on jo melko korkea. Kukkineeko koskaan.

Kattomehitähteä olen nostellut kivien päälle ja näyttää kasvavan, ei kylläkään kovin rehevästi.

Terttuseljan kukkanuput jo pulleina odottava aurinkoa ja lämpöä. Terttuseljaa kasvaa luontaisesti ympäristössä, olen siirtänyt sitä lähemmäs mökkiä. Muokkaan sen kasvua haluamaani suuntaan, saa sitten luvan viihtyä tai sitten ei.