Takapihan kanatarha

Fasaanikukkoa ei ole nyt pariin päivään näkynyt takapihalla, mutta tänään sen olivat valloittaa kanat, siis fasaanikanat.

Voiko kanalintu olla uljaan näköinen, mikä ettei.

Suojaväri on ainakin sopiva. Kun painautuu maahan ja jää liikkumattomaksi, niin ei ihan heti  huomaa.
Nämä kanat näyttävät pulleilta, eivät ole kyllä nälkää nähneet talven aikana.

Naaras fasaanin ilme on lempeämpi, niin kuin äidille sopii. Kanat elävät ja kulkevat ryhmissä, ei niin kuin kukko.
Johan se sananlaskukin sanoo: EI  TUNKIOLLE KAHTA KUKKOA SOVI :)

Pihalla leijuu romantiikka

Fasaanikukko on tepastellut useana aamuna varhain pihamaalla mukanaan pieni haaremi, kolme pulskaa rouva fasaania. Tulevat aivan kuistin eteen, mutta arkoja ovat. Sisältä kuuluva ääni saa rouvat heti säntäämään lähimmän puskan alle. Kukko nostelee ylväänä päätään, on sen näköinen kuin aikoisi kirmata rouviensa perään, mutta nyt pitää näyttää rohkeutensa. Arvokkuutensa säilyttäen poistuu pikku hiljaa paikalta.

Illan hämärtyessä myös suurehko siili herra saapuu etsimään syötävää, jota vielä löytyy talven jäljiltä.
Kameran ääni saa herran jalkoihin vipinää, menee melko kyytiä vanhan kasvuston suojaan.

Aamulla huomasin, että herra oli löytänyt itselleen nuoren neidin, jota kovasti yritti saada pauloihinsa. Pyöri pienemmän siilin ympärillä ja välillä käänsi piikikästä selkäpuoltaan toista vasten ja nojasi neitiin. Sitten poistuttiin terasin alle.
Nyt iltasella sieltä terassin alta kuuluu suhinaa ja tuhinaa, josko kesällä kirmailisi pihamaalla pienten siilien joukko.