Ruusun punaa ja kalvakasta hehkua

Atsalean kauneutta Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa.

Onnenpensas tuo aurinkoista ilmettä harmauteen.

Kirsikankukkien aika alkaa olla ohi.

Kalpea pikarililja luo kalvakasta hehkuaan.

Kylmänkukka nuokkuu sulkeutunein kukin.

Mikähän se tämä olikaan,lapussa luki muistaakseni; Jouluruusu.

Alppiruusut odottavat vuoroaan.

Kasvitieteellinen puutarha Turussa

Viikonloppuna kävin Turussa ja tokihan kasvitieteelliseen puutarhaan täytyi tutustua, se olikin ensimmäinen vierailu tähän keväiseen Ruissaloon.
Paljon nähtävää ja ihasteltavaa löytyikin, kukkaloistoakin ja väriä.

Kukkiva kirsikkapuu, hieman on jo karistellut terälehtiään. Pilvinen ja hieman kolea päivä vei jotain pois kukkien loistosta sekä koko puutarhalta.

Ruusukvittenin kukat loistavat kauas, niiden väritys on voimakas. Voisi peräti menestyä tälläkin korkeudella, eräässä pihassa tiedän sellaisen olleen ainakin. Mitenkähän kvitteni voi, pitäisi ottaa selvää.

Käytävät kaareutuvat kauniisti, voi vain kuvitella keskikesän yltäkylläisyyden.

Mangolioita oli sekä punaisena että valkoisena. Nämäkin loistaisivat ihan erilailla aurinkoisella ilmalla. Valkoistakin kuvasin, mutta sävyt eikä kukan muoto oikein toistuneet kuvassa hyvin. Mangoliassa on tosi suuret kukat.

Hurmevaahtera antaa puutarhaan ruskan sävyjä. Pidän vaahteroista ja tämä hurmasi kyllä täysin.

Lammikko, silta, pallomaiset muodot sekä kukkiva atsalea, kuljettavat ajatuksen kirsikankukkien maahan, Japaniin.

Toisessa postauksessa lisää Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta.

Pihalla leijuu romantiikka

Fasaanikukko on tepastellut useana aamuna varhain pihamaalla mukanaan pieni haaremi, kolme pulskaa rouva fasaania. Tulevat aivan kuistin eteen, mutta arkoja ovat. Sisältä kuuluva ääni saa rouvat heti säntäämään lähimmän puskan alle. Kukko nostelee ylväänä päätään, on sen näköinen kuin aikoisi kirmata rouviensa perään, mutta nyt pitää näyttää rohkeutensa. Arvokkuutensa säilyttäen poistuu pikku hiljaa paikalta.

Illan hämärtyessä myös suurehko siili herra saapuu etsimään syötävää, jota vielä löytyy talven jäljiltä.
Kameran ääni saa herran jalkoihin vipinää, menee melko kyytiä vanhan kasvuston suojaan.

Aamulla huomasin, että herra oli löytänyt itselleen nuoren neidin, jota kovasti yritti saada pauloihinsa. Pyöri pienemmän siilin ympärillä ja välillä käänsi piikikästä selkäpuoltaan toista vasten ja nojasi neitiin. Sitten poistuttiin terasin alle.
Nyt iltasella sieltä terassin alta kuuluu suhinaa ja tuhinaa, josko kesällä kirmailisi pihamaalla pienten siilien joukko.

Lomapaikka herää kesään

Sammal valloittaa pikkuhiljaa hietikon mökillä, siis vaivalla ja tuskalla aikaan saamani. Mökillä tulee vietettyä niin vähän aikaa kesän mittaan, että sinne on turha rakentaa mitään mallipuutarhaa. Olen suosiolla antanutkin luonnolle vallan, pikkuisen vain sitä ojentelen.

Jänikset pitävät huolen puiden ja pensaiden leikkuusta. Tämä päärynäpuu on leikattu hienosti ja terävästi, olisivat kyllä voineet ottaa ihan lyhyemmälle tapille. Puu ei ole vielä koskaan kukkinut, vaikka on jo melko korkea. Kukkineeko koskaan.

Kattomehitähteä olen nostellut kivien päälle ja näyttää kasvavan, ei kylläkään kovin rehevästi.

Terttuseljan kukkanuput jo pulleina odottava aurinkoa ja lämpöä. Terttuseljaa kasvaa luontaisesti ympäristössä, olen siirtänyt sitä lähemmäs mökkiä. Muokkaan sen kasvua haluamaani suuntaan, saa sitten luvan viihtyä tai sitten ei.

Pihan ilme tänään

Miltä tänään pihassa näyttää, kun lounatuuli puhaltaa ja aurinko lämmittää.
Ainakin sieltä löytyy lunta, viime kesän lakastunutta kasvua, uutta kasvua sekä lintuja ja pysyviä pihan koristeita.
Kärpäsiä lentelee suojaisissa paikoissa, kisaillen yhdessä ilmassa, elämän vietti on vahva. Hämähäkit viipeltävät auringon lämmittämillä portailla ja vilahtavat äkkiä puutason rakoihin.
Linnut virittelevät heti aamusta äänijänteitään, mutta sitä sointia kyllä mielellään kuuntelee.

Televisiosta alkoi uusintana "Ihana toukokuu", kohta se koittaa, toukokuu.

Aina vihreänä

Vuorenkilvet jaksavat vihertää. Ottavat kevään heti vastaan kun pääsevät lumen ja jään kahleista. Vuorenkilven elinvoimaa voi vain ihmetellä, juurtuu melkeinpä mihin vain. Näistäkin osan nostin käytävän toiselta puolen aronioitten alle. Olivat siellä unholassa aikansa, sitten kerran muistin poloiset, mutta olivat jo ehtineet työntää juurensa multaan ja terhakoina näyttivät elinvoimansa. Annoin olla ja raivasin niille valoa karsimalla aronioitten alalehdet sekä oksat.
Pidän noitten rimpuloitten rytmistä, olen pyrkinyt jättämään kaikkein suorimmat varret.

Noiden aronioitten juurelle on ilmestynyt mullan mukana tuliaisena koiso. Olen yrittänyt tuhota sitä monena kesänä, repinyt ja ryystänyt juuria maasta, mutta sieltä se aina nousee. Pitää kai sillekin periksi antaa ja mukautua. Toisaalta se on ihan hauska köynnös jossain toisessa paikassa, mutta ei pensaissa kiipeilessään.

Aamupirtelö intuition pohjalta

Aamu alkaa pirteästi, kun kokoaa itselleen aineksista intuiton mukaan omanlaisen smoothien.
Sekoittimeen pyörimään ladataan ; banaani, limen mehu, tyrnijauhetta, lehtisalaattia, päärynä, mansikkaa, auringonkukan siemeniä, kurpitsansiemeniä, mung-pavun ituja sekä vettä.

Tässä valmis aamuateria odottaa nauttiaansa.
Tekijän mukaan tyrniä oli liikaa, mutta ainakin on ravitsevaa. Mukana olisi voinut olla myös mustaherukkaa, josta väriksi tulisi punertavaa, merilevä antaisi enemmän vihreää sävyä. Taateli sopii myös juomaan, mutta se pitäisi olla alan kaupasta hankittua, joka on vielä mehukasta.

Kevät paljastaa

Kevät paljastaa sen, että linnut eivät ole kovin siistejä. Ruokailun jäljet näkyvät. Tänä vuonna syöttelin lintusia oikein urakalla ja kaikki se nyt näkyy, myös kolot hankien alla, pihassa on siis vieraillut muitakin.

Kevät paljastaa uusia näkymiä pihapiirissä. Ojat täyttyvät vedestä ja heijastavat ympäristöä.

Kevät paljastaa kesän, sieltä se odottaa vuoroaan.

Hellyydellä vihreää

Japaninhumalan ensimmäiset lehdet levittäytyvät valoon. Tämä on entuudestaan tuntematon kasvi, joten mielenkiinnolla seuraan mitä on tulossa. Luin, että kasvaa kesän aikana melkoisesti, täytyy laittaa johonkin, missä tarvitaan näkösuojaa ja vihreää seinämää.

Sirkkalehtien kiekuroita.

Kelloköynnöksen sirkkalehdet ovat kookkaampia kuin edellisen. Molemmat kelloköynnökset ovat nyt tässä vaiheessa, ensimmäisiä lehtiä kasvatetaan.
Eipä minulla ole koskaan ollut pihassa myöskään Kelloköynnöstä.

Hajuherneet kasvaa holottaa ja Karpaattienkelloissa on myös hentoista kasvua, joten kyllä sieltä muutamia nousee. Nyt on luvassa useammanlaisia köynnöksiä, jää vielä arvoitukseksi, josko näistä moni selviää kesäkuulle.
Hellyydellä ja vaalien pyrin kasvattamaan.

Orastavaa vihreää ja kesän odotusta.

Naapurin kissa merkkailee

Kyllä se kevät koittaa leikatullekin kissalle.
Olen huomannut naapurin Killen käyvän teroittamassa kynsiään tähän kuusaman runkoon ja täyhyyhän siihen myös merkki laittaa. Kille hiippailee useasti tuolla pihamaalla, mutta kovilla pakkasilla heittäytyi vallan sisäkissaksi.
Tietenkin Killeä linnut kiinnostivat, mutta ei se kuitenkaan karkoittanut niitä vallan pois. Linnuilla on hyvä viestintä järjestelmä, joka myös toimii.
Tonttien välissä kulkee oja, jossa viihtyvät monenlaiset jyrsijät ja niitä tämä kissa saalistaa, siitä olen hyvilläni.
Kissat ovat kiehtovia eläimiä, mutta niiden pissan tuoksu ei niinkään, vaikka sitä käytetäänkin tuoksuteollisuudessa (näin olen asian ymmärtänyt).

Kasvunsieppari

Hajuherneet ovat nyt saaneet tukikepit, hujottavat pituutta vallan mahdottomasti. Nämä minun kasvatus olosuhteet eivät varmaankaan ole kovin optimaaliset. Siirsin tänään hieman valoisammalle ikkunalle ja laskin huoneen lämpöä, katsotaan nyt miten käy.
Japaninhumalakin on itänyt, joten köynnöksiä tulisi jos kaikki menee hyvin. Kelloköynnöksistä kaksi iti hyvin. Se kolmas, joka oli hieman viottunut, ei päässyt irti suojastaan, joten kaksi sitäkin köynnöslajia on tulollaan.

Taimien yläpuolella killuu sieppari, jonka aikoinaan tein. Nyt saa hoitaa kasvunvalvojan virkkaa.