Hoitelen puutarhaani vyöhykkeellä viisi

lauantai 11. lokakuuta 2014

Kaksi pimeää ja välissä harmaa päivä



Aamun valo käärii yön pehmeän viitan pihan yltä.




Lokakuu kostea kuu, ainakin tällä hetkellä.
Vesipisarat koristavat syksyn kellastamia lehtiä.
Syksyssä on jotain ajatonta, ikiaikaista. Kaikki lakastuu, maatuu, mutta keväällä koittaa kukoistuksen aika.
Kaikki jatkuu.




Sinkkisankon elämä ei ainakaan jatku siinä merkityksessä mihin se on luotu. Sankossa ei nimittäin ole pohjaa.
Olen pohdiskellut, jos siitä voisi tehdä talvilintujen ruokabaarin, kun vain jalostaa ajatuksen toteuttamis kelpoiseksi.




Pieni rakuhahmo jatkaa iänaikaista pohdiskeluaan kiven päällä. Katselee tuoksukurjenpolvien lehtimerta, vesipisaroiden tippuessa kylmiltä, elottomilta kasvoilta.




Sammakko liottaa varpaitaan sameassa vedessä, kuolleiden lehtien tuoksu ympärillään. Muisteleeko kesää ja lintujen kynsien kosketusta.
Ennen pakkasten tuloa sammakko siirtyy kuivempaan olotilaan, viettämään talvikuukaudet.




Valoisan, harmaan päivän jälkeen saapuu pimeys, joka käärii pihan uuteen yöhön.

7 kommenttia:

  1. Meillä on tänä aamuna tosi paksusumu, kirkastuuko koko päivänä?
    Pimeäähän nyt on, mutta onneksi on kynttilöitä ja lyhtyjä. En kuitenkaan kaipaa vielä lunta, jäätä ja liukkautta.

    VastaaPoista
  2. Samat fiilikset täällä. Pimeää, kylmää, tuulista ja kosteaa. Enää 5 kuukautta, ja päivä on taas pidempi kuin yö! Onneksi tulee joulu, ja toivottavasti luntakin tuossa välissä.

    VastaaPoista
  3. Syys on hämyistä aikaa! Kivat kuvat!

    VastaaPoista
  4. Ihastuttavia kuvia kauniista puutarhasta :).

    VastaaPoista
  5. Täältähän löytyi kiva puutarhainen blogi, jäänkin seuraajaksi :) Ihania puutarhakuvia, katselen heti vähän enemmän.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaikille kommentin jättäneille :)
    Tulee niin harvakseltaan täällä blogissa käytyä, kun kesäisiä postauksia ei ole oikein laittaa.
    Tervetuloa seuraajaksi Tylsä Mörökölli ja kaikki muutkin :)

    VastaaPoista