Hoitelen puutarhaani vyöhykkeellä viisi

torstai 25. elokuuta 2011

Elokuun tunnelmia




Aamulla oli sankasti sumua ja seitit oli vallanneet puut, pensaat ja kukat. Nyt sitä huomasi, kuinka paljon noita pieniä hämähäkkieläimiä puutarhassa puuhastelee.






Olen vallan ihastunut noihin mustesieniin, tänäkin aamuna tuli otettua kymmeniä kuvia. Mustesieni elää vaiherikasta elämää, siitä löytyy ihastuttavia muitoja ja vaatimatonta kauneutta.





Sumu luo ympäristöön taianomaista tunnelmaa, on kuin luonto odottaisi jotain.



Syyshortensia elokuulla




Syyshortensian kukkatertut on suuria ja painavia. Kukkia on tänä vuonna huomattavasti enemmän kuin viime kesänä.
Pidän hortensian kukista, ne on niin vaahtoavia ja väri muuntuu syksyä kohti. Nyt täytyy poimia kukkaterttuja kuivakukiksi jos vain mahdollista.




Hortensian kukista pitävät muutkin kuin minä, sen huomasin. Pienet ja vähän suuremmatkin hämähäkit olivat löytäneet kukkien terälehtien sokkeloista oman paikkansa. (ps. klikkaa kuvat suuremmiksi)





Elokuussa täytyy ihailla kuutamoa. Kuutamon ihailuun olisi ehkä syytä varautua juuri hämärän hiipiessä. Näin syvimpään aikaan ei ainakaan kuvassa välity se maaginen tunnelma.
Juuri tämä yö on se, jolloin olisi pitänyt näkyä kymmeniä tähdenlentoja. Tähtiä näkyi, muttei lentoja, aamulla oli sumua.


tiistai 23. elokuuta 2011

Villinä ja vapaana




Punaherukat ovat vallan villiintyneet, niitä kasvaa metsikössö, ojien pientareilla ja ties missä kaikkialla. Marjat eivät ole niin makoisia kuin puutarhassa kasvavilla, mutta oivaa ravintoa linnuille.



Koiranheisi kuuluu myös tähän luonnon pensaiden ja puiden joukkoon. Se onkin kasvanut hyvin, kun pääsi leppien ja pihlajien halauksesta. Tänä kesänä tekikin marjoja, oikein tertuksi asti, aikaisempina kesinä on ollut marja siellä toinen täällä.




Terttuseljoja kasvaa hyvänlaisesti, tämä yksilö on jo vanha ja raihnainen, marjoa jaksoi kuitenkin. Pidin tätä seljaa sellaisena koekaniina ja kasvatin sitä kovalla kädellä. Ei reppana kestänyt monen kesän kuritusta, vaan oksat talvi taitteli hauraasta puusta. No, ei hätiä, juuresta pukkaa uutta versoa voimallisesti.



Paatsaman lehdet ovat hieman kärsineet myös, mutta marjoja on hyvin tässäkin. Nuo punaiset taitaa olla vielä raakoja. Olen ajatuksissani mieltänyt tämän korpipaatsamaksi. 




Hyppelihän siellä lintujakin rannan puissa, olisikohan tämä pajulintu.


Uusia ja vanhoja hankintoja




Paikallinen Agrimarket tarjosi joitakin perennoja edullisesti ja tarjoukseen tartuin. Tämä punainen jaloakileija pisti silmään leiskuvalla värillään. En ostanut kuin yhden taimen, kun ajattelin, että se siementäis uusia pikkuisia akileijoja, mutta siementääkö nämä jalot jutut, katsotaan. Sitten otin mökin kivikkopenkistä toisen akileijan mukaani ja se on vaaleanpunainen, voisi tulla vaikkapa niitä risteytymiä tai sitten ei, katsotaan.




Tämä konnanyrtti lähti mukaani, kun luin lapun väärin. Olin ostavinani punaisen konnanmarjan, lapussa luki punainenkonnanyrtti, tästä viisastuin, että täytyy lukea tarkkaan ja loppuun asti mitä lipukkeessa lukee.
Näitä kukkasia ostin pari tainta, niissä oli nuput ja ajattelin, että sieltä putkahtaa punainen kukka, mutta tuli v.punainen. Taimilapussa oli kylläkin tummemman punainen kukka, mutta eipä se haittaa, ostetaan sitten myöhemmin niitä jos tämä kukkanen viehättää.




Ruskopäivälilja kaivettiin myös mökiltä mukaan, ja ostin sille matkaseuraksi pari punaista tarhapäivänliljaa.
Ostin myös pari nyppykurjenpolvea, nepalin-ja japaninhanhikit, pari rönsytiarellan tainta. Kaikki perannat oli ale-myynnissä, joten innostuin, olisin ostanut useampaakin sorttia, mutta ei ollut kovin valikoimia.




Välillä kävin tuijottelemassa rannalta veteen, uusia maailmoja, jotka aukenivat aurinkoisina päivinä.

Mietin mitä voisin siirtää mökiltä pihaan. Olisin tahtonut ottaa mukaan ne pari alppiruusua, jotka sinne olen laittanut, kun en ole vielä nähnyt niiden yhtään kukintaa. Kyllähän ne kukkineet on, mutta ollaan oltu poissa juuri siihen aikaan. No, ne jäivät ainakin tällä kertaa, kun eivät mahtuneet autoon.

Jotain sieltä kuitenkin pakkasin mukaan, pieniä alkuja, mutta kasvattelen niitä hissuksiin isommiksi.
Joskus aikoinaan vein sinne auringontähden ja se on monena kesänä leikattu muun kasvuston mukana alas. Nyt huomasin, että se oli alkanut puskemaan uutta kasvua, joten korjasin sen talteen.

Kukkapenkkejä täytyisi lähteä kaiveleen ja istuttaan noita aarteita. Nyt on kyllä hyvä ilma istutuksia tehdä, on märkää. Tavoite on ainakin saada kaikki maahan ja vaikka keväällä sitten oikeille paikoille, viimeistään.

Niin, ja se yrttimaa täytyy raivata.



maanantai 22. elokuuta 2011

Poimin värejä


Kolme viikkoa mökillä hurahti kuin siivillä. Pientä puuhastelua ja suunnittelua, niitä voi tehdä yhtaikaa, kädet tekee ja ajatus kulkee. 
Kauniit aamut ja hienot iltaruskot siivittivät päiviä, antoivat voimia pimeää talvea varten. Nyt on akut ladattu ja niitä käyn purkamaan, sekä tätä kuvasatoa, jota noukin päivittäin.



Aamulla hieraisen unet silmistä ja katsahdan järvelle. Järven ovat vallanneet siniharmaat sävyt, kuin savuhattaroita leijuu maisemassa. Hattarat liikkuvat ja muuntuvat, peittäen taakseen vastarannan ja kietoutuen saarten ympärille. Väri ei ole voimakas, mutta poimin sen, sillä se luo rauhallisuutta ja mystisyyttä. Maiseman rajoja ei näy ja mielikuvituksella on tilaa kulkea.




Melkein kivikossa kasvaa rantakukka ja peilaa punaisuuttaan järven sinisyyttä vasten, eletään keskipäivää. Huomaan kukassa liikkuvat pienet mustat kuoriaiset, katsotaanpa lähempää.




Tämä kuoriainen on löytänyt rantakukasta makealta näyttävän herkun, kuin marmeladia se on. Poimin siis punaisen värin ja hieman myös mustaa, joka saa muut värit loistamaan vierellään.




Hentoinen lemmikki oli työntänyt juurensa kosteaan rantahiekkaan ja iski silmää, minut myös. Poimin siis myös lemmikinsineä mukaani.




Valkoista ja keltaista, nehän kuuluvat jokaiseen kesäpäivään, ainakin muistoissa. Päivänkakkaran keltainen keskusta on kuin aurinko, se on tarpeellinen meille kaikille, isommasta pienempään.




Päivän päätteeksi heitän kaikki poimimani värit tuulten lempeään syliin, joka sekoittaa niistä henkeä salpaavaan iltaruskon.