Pieleen meni

Nimittäin ne minun esikasvatukset. Aloitin liian aikaisin, äkkiä iskeneen kasvatusinnon valtaamana. Karpaattienkellot itivät ja tekivät hentoiset taimet, niistä ei tullut sitten yhtään elinkelpoista. Hajuherneet kasvoivat hyvin ja laitoin ne kyllä uloskin vaikka olivat jo ehtineet "kulahtaa". Niissä on nyt kylläkin pientä tuuheampaa kasvua, mutta eivät varmaankaan ehdi kukkaan asti.

Japaninhumalasta pari tainta alkoi vankistua ja nousevat pontevasti verkkoa pitkin. Kasvu lähti niin myöhättäin vauhtiin, etteivät nämäkään kovin pitkiksi ehdi venähtää. Olenkin harkinnut, että laittaisin tuota verkkoa pitkin kiipeilemään pari kärhöä. Sehän antaisi myös talvella pikkulinnuille suojaa, kun tuossa lähellä pidän linnuille evästä läpi talven.

Kelloköynnöksen siemeniä oli kolme kappaletta ja niistä iti kaksi. Sain molemmat pidettyä hengissä istutukseen asti ja tässä ne nyt kasvavat. Heikkoja olivat ja kasvuun pääseminen oli hidasta. En tiedä miten kelloköynnös kukkii, tekeekö sen täysimittaisena vai kasvaessaan, tuskin kovin pienenä.

Kelloköynnäsen kärhöt ainakin pontevasti tarttuvat tukilankaan kiinni ja onhan nämä alut haaroittuneetkin, että voipa olla elokuun lopulla tuuheampi, mutta ehtiikö kukkia, hieman epäilen. 

No en minä lannistu, ensi vuonna yritän kasvattaa uusia taimia. Laitan vain oikeaan aikaan kasvamaan, jottei ne kyllästy odottamaan ulos pääsyä.

Hiukan väriä tähän harmaaseen päivään, pilvistä ja sadepisaroitakin putoilee silloin tällöin. Ahdekaunokki on avannut joitakin nuppujaan. Mökillä tämä kasvaa oikein vaivaksi asti, mutta täällä sen kasvu on maltillisempaa. Onpahan ötököillekin jotakin iloa ja ravintoa tarjolla.

Hyvää viikonloppua;)

Puutarha mietteitä

Olen käynyt läpi erilaisia puutarhablogeja, toinen toistaan kiinnostavampia. Yritän löytää itselleni sellaisen "selkärangan", jota voisin kehitellä eteenpäin. Toisaalta sehän on olemassa, nyt sitten vain muokkailen sitä.

Puutarhani on ollut useamman vuoden huolenpitoa vailla ja tämän kesän aikana olen löytänyt jotain kesäntaiasta takaisin. Jossain vaiheessa hävitin paljon erilaisia kukkalajeja ja nyt niitä kaipailen takaisin.

Mitä sitten haluasin puutarhaani. Ensinäkin en tahdo liian hoidetun näköistä, vaan sellaisen hiukka mysteerisen, romanttisen, salaisen ja vanhan oloisen pihan ja puutarhan. Pidän yllätyksistä, en niin ennakoitavissa olevasta, joten puutarhani saa elää omaa salattua elämäänsä, yllätykset ovat sallittuja.

Yksin omassa vallassahan se pihanilme ei tietenkään ole ja jos näkemykset eroavat paljon toisistaan, niin mitä tehdä, kompromissi.

Puutarhaani olen jo aiemmin elävöittänyt erilaisilla harrastuksen tuotteilla. Ne siirtyilevät paikasta toiseen ja nyt pitäisi löytää niille pysyvät paikat. Koota yhteen, omaksi mysteerisen romanttiseksi sekamelskaksi.

Pihaltani löytyy joko itse tehtyä tai kierrätystä, tämä suuntaus jatkuu edelleen.

Talven aikana suunnittelen tekeväni kookkaampia pihan ilmettä rikastuttavia koristeita. Syksyllä voisi myös hieman lisätä kukkivia osuuksia ja laajentaa.
Kyllä piha ja puutarha antaa paljon, se täytyy vain muokata omanlaisekseen mieltymyksien ja taitojensa mukaan.
Tahtoisin kaikki mahdolliset elementit, rakennelmat ym., mutta täytyy vain pyrkiä luomaan jo olevasta pohjasta mahdollisimman oman näköinen.

Onhan minulla reipas pikku puutarhuri aina silloin tällöin apuna.

Suurta iloa tuottaa lapsenlapsen hämmästänyt ilme, kun hän löytää jonkun "puskan" juurelta jotain uutta. Tuolla ylhäällä olevaa "Make-make lintumiestä" täytyi käydä heti taputtelemassa, kun se oli ilmestynyt kuunliljojen viereen.

Täytyy jatkaa unelmointia, jospa tekisin sen aarrekartan tuonne keittiön seinälle, niin haaveista voisi tulla tottakin. 

Ulkona sataa, nyt on siis hyvää aikaa miettiä ja pohdiskella.

Kuka pudottelee kävyt

Raivasin uutta näkymää pihapiiriin, leikkimökin ja sembramännyn väliin. Se on kyllä aika pimeä kohta, mutta kyllä siellä ainakin nokkoset ja virpiangervo viihtyivät hyvin

Huomasin maassa pudonneita männynkäpyjä, jokuhan ne tietenkin oli pudottanut. Männyn oksistosta tipahteli kävyn suomuja, tihulainen on paikalla.

Siellähän se istui, pieni musta silmä erottui havujen seasta. Tietenkin se napostelee kaikki kävyt, olin jo iloinnut käpysadosta, ajattelin, että pähkinähakkelit tulisivat vierailulle. Yhden kerran olen niitä nähnyt, mutta nyt en moneen vuoteen, mokomakin orava.

Tästä uudesta tulokkaasta iloitsen, sillähän on kauniit ja vahvat kukat.

Tänään hieman suurensin hosta penkkiä, siirsin kesannolla olevalta kasvimaalta muutaman vahvan paakun. Heinäkuu ja helle, ei hyvä yhtälö, mutta uskon hostan pärjäävän siirrosta huolimatta.

Luonnonkukat ovat kauniita myös puutarhassa. Rantatädykkeestä kasvaa pihan piristys ja se viihtyy monenlaisilla paikoilla.
Tarha-alpi on saanut seurakseen tädykkeen, sitä ei kylläkään ole tuohon istutettu, vaan on ihan itse hakeutunut alpin seuraan.

Varjoliljan kauneutta, siihen en kyllästy.
Se on niin elegantti, vaikka on puutarhassa hieman vaatimaton, mutta läheltä katsottaessa hellyttävän kaunis.

Heinäkuun värejä

Varjolilja oli ottanut kukkivaan syleilyynsä rantavehnän tähkän. 

Noita varjoliljoja kukkii yksittäiskappaleina siellä täällä. Joskus, kun kukkapenkin ja kukkien vaihdoksia harrasti enemmän, niin niitä pieniä sipuleita jäi entiselle paikalle kehittymään.

Päästin tähkän kukan syleilystä.
Varjolilja on kaunis ja näin yksin kukkiessaan sen kauneus tulee jotenkin paremmin esille, ei huku toisten samankaltaisten joukkoon.

Mooseksenpalavapensas toistaa kainosti varjoliljan sävyjä. Olemukseltaan palavapensas ei ole ollenkaan kaino. Sehän aiheuttaa herkille alergiaoireita ja tuoksukin on melko epämiellyttävä.

Ruskolilja on vaatimaton kaunotar. Kukkii kiltisti,  mihin sen vain kiikuttaa. Näitäkin löytyy pihan penkeistä sieltä sun täältä. Etsii  paikkaansa, mutta jättää jälkeläisiään joka penkkiin.

Kyllähän tämäkin kaunis on, kuin tulenliekki, varsinkin kun aurinko sen nieluun osuu.

Penkin paikka

Hellekö se sekoitti eilen pään vai mikä lie väläys, mutta runtelin virpiangervo pensaikkoa. Oikeastaan se olisi pitänyt turmella paljon laajemmin, sillä on valloittanut itselleen hieman liian suuren osan talon nurkalta.

Virpiangervojen edessä oli penkki ja halusin sen hieman kauemmaksi kulkuväylältä. Saksin ja leikkasin penkin mentävän kolon pensaikon uumeniin. Mittailin vielä, ettei oksat vastaa päähän istuessa. Se on omien mitojen mukaan tuo korkeus säädetty, isännyys täytyy istuttaa siihen ja leikellä istumakorkeutta lisää.

Saas nähdä kuka tuossa pystyy istumaan, taitaa olla melkoinen pesäkolo itikoille. Eilen siinä ei illallakaan kyllä hyttysiä häärinyt, kun olivat niin lamaannuksissa tuosta helteestä. Täytyy tuo penkki siistiä ja muutenkin voisi hieman "sisustaa" puutarhamajaa.

Sinikuusaman marjat kypsyvät ja räksillä alkoi marjastuskausi. Räksät tuntuvat aivan villiintyvän noista houkuttelevan näköisistä marjoista. Joka vuosi pensaat tyhjenevät pikapikaa ja sen sitten ympäristössä huomaa. Räksiä kuhisee pensasaidan sisällä ja niitä marjakakkoja, niitä on kaikkialla ja joka paikassa.

Hyvää alkavaa heinäkuuta;)

Sade

Kesäpäivänseisausta vietettiin Peräpohjolassa sateisissa merkeissä, niinkuin varmaan muuallakin.

Kyllä se 100 km vaikuttaa, varsinkin kun mennään pohjoiseen päin. Ruskoliljan nuput olivat vielä hyvin suojassa vihreyden keskellä, kun täällä hieman alempana jo väri pilkistää ja suotuisilla paikoilla myös kukkii. Tässä meidän pihalla on hieman jäljessä kaikkien kukinta, johtunee maanlaadusta.

Vaahtera pinnistelee olemassaolon oikeudesta. Joinakin vuosina kärsii pakkastuhoista ja toisinaan puu joutuu nälkäisten eläinten hyökkäysten kohteeksi. Tällä hetkellä näyttää hyvin elinvoimaiselta.

Viinimarjat kypsyvät ja vauhti kiihtyy pohjoisen auringon alla loppukesää kohti.

Ja sade vain jatkuu, mutta se tekee kuivalle maaperälle hyvää.
Huomasin, ettei tähän postaukseen paljon väriä tullut, johtuen kai päivän harmaudesta, mutta kyllä luonto kukkii myös Peräpohjolassa.

Yön sateen jälkeen

Risusydämen Marja tunnisti tämän  kuunliljan, joka on Hosta sieboldiana Frances Williams.
Hosta löysi paikkansa kotkansiipisaniaisen ja konnantatarin läheisyydestä. Tarkoitus on istuttaa noita komeita kuunliljoja lisää tähän samaan ryhmään, nyt ne vielä odottavat siirtoa pellon reunassa.

Konnantatar kukkii vaaleanpunaisin tähkin, joita voi myös käyttää kuivakukkina.

Pidän hirveästi tästä jättitatarista. Laitoin sen tuohon penkin viereen, tai penkin oikeastaan sen viereen. Kunhan tatar kasvaa, niin voin sitten istua sen alla ja kuvitella olevani jossain ihan muualla. Pelkään kuitenkin, ettei se saavuta sellaista korkeutta kuin esim. Kuopion seudulla, josta sen toin.

Varaston edessä kasvoi suuri lumipalloheisi, joka kaadettiin pois, koska oli niin kirvainen joka kesä. Kannosta pukkas tietenkin voimallisesti uusia versoja, nyhdin aina ylimääräiset pois ja annoin yhden verson jatkaa kasvuaan. En jättänyt tätä versoa rauhaan vaan kuritin sitä monena kesänä, kääntelin, vääntelin ja kasvatin vartta. Nyt se on saavuttanut halutun korkeuden ja nyt alkaa latvuksen ohjailu.
Mökillä olen näin tehnyt parille lumipalloheidelle ja kukkivat joka vuosi kauniisti, mutta korkeus pysyy puolessatoista metrissä. Ne näyttävät aivan sellaisilta bonsaipuilta, vääntynein varsin ja hauskoine latvuksineen.

Lumipalloheidessä on kauniit kukat ja tämä kuritettu yksilö teki nyt ensimmäiset kukkansa. Puu on aivan pihapolun varressa ja kun kukat ovat matalalla, niin niitä voi tarkastella ohi kulkiessaan. Odotan aikaa, jolloin saan ihailla myös rungon ja latvuksen muotoja.

Humala kasvaa kaarissa pihapolun varressa. Loppukesästä kaariaukot kasvavat umpeen, mutta nyt vielä voi nähdä niiden aukoista paloja pihasta. Olen laiska puutarhuri ja jätän talveksi kasvuston tukiin. Kaaret olivat aluksi aika huterat, joten tuki humalanvarsien muodossa oli paikoillaan. Keväisin leikkelen holvit vapaiksi, mutta jätän kuitenkin varret tukien ympärille. Onhan se keväisin sellainen risujen sekamelska, mutta pian ne peittyvät vihreään.

Pihan pienet lamput

Yksi ainoa kielo ilahduttaa pihassa liikkujaa. Sen pienet, valkoista valoa hehkuvat lamput loistavat tummissa varjoissa.

Siperianunikon karvainen lamppu kätkee keltaisen hehkun.

Hellepäivän raukeutta

Keramiikka kissa nauttii lämmöstä ja auringosta, voisi sanoa, että nyt vietetään kissanpäiviä. Tällaisella ilmalla ei viitsi ulkosalla puuhastella, sellainen +20 ja lempeä kesätuuli, se olisi ihanteellinen sää.

Lämpö on saanut koristeomenapuun avaamaan nuppujaan, mutta lämpöaallon jatkuessa kukinta on pian ohi.

Viime keväänä sain hankittua muutaman kalliokielon alun ja nyt nautin ensimmäisistä kukista. Tarkoitus olisi saada oikein vahva kasvusto, mutta nyt on aika levittää ja kasvattaa juurakkoa laajalle.

Tämä kuunlilja on tämän kevään tulokas ja sillä ei ole vielä omaa kasvupaikkaa vaan odottelee sitä kaikessa rauhassa kasvimaan reunassa. Nimeä yritin hakea tälle isolehtiselle kuunliljalle.
Kun tämä tuli, niin nimeksi sanottiin idänsinikuunlilja. Netistä hain kuvia ja yksi laji sopisi tähän, Hosta sieboldiana "Maple Leaf", olisiko tuo oikea.
Jos joku tietää totuuden tästä kukasta, niin pistä postia tulemaan.

Nautitaan lämmöstä ja kesän väreistä

Siperianunikot rakastavat aurinkoa, kuivaa soraa ja ihanan lämmittäviä säteitä. Laitoin mökille hietikon kuivalle paikalle ja pian sen oli valloittanut tämä valloittava kukka. Unikot ovat etupäässä keltaisia, mutta aina joukossa on joitakin valkoisia ja oransseja sekä sellaisia hailakan vaaleanpunaisia.
Nyt vain alkaa ahomansikka valloittamaan unikolta tilaa, eihän sitäkään tahtoisi hävittää sieltä, mutta valinta täytyy tehdä.
On nuo unikot, kaikki unikot, ihania, olisipa idänunikko  yhtä villi kuin tämä pienempi serkunsa.

Tämä kukka ei esittelyä kaipaa, kaunishan voikukkakin on ja kaikenlaisten pörriäisten rakastama mesikasvi. Olen aina haaveillut voikukkaviinin teosta, materiaalihan on yllinkyllin.
Voikukkaviini, nimenä se on jotenkin romanttinen ja tuo mieleen pienet mökkipuutarhat ja mummelit, jotka tarjoilevat aurinkoisessa puutarhassa, kukkivan omenapuun alla pienen lasillisen voikukkaviiniä.

Holtitonta hutilointia

Akileija on avannut kauniit kukkansa ja niitä täytyy käydä aina silloin tällöin puhuttelemassa. Kyllä niitä pieniä ilon aiheita löytyy, kokonaisuus ei ole kovinkaan loistelias, mutta täytyy katse kiinnittää niihin pieniin ja iloisiin asioihin.

Tämä kesäkuu ei ala kovin hyvissä merkeissä. Pihaa en ole päässyt kunnostaan, koska isännällä on mahtava puusavotta käynnissä ja on valloittanut puolet pihasta. Olen yrittänyt hiljaisesti sopeutua tilanteeseen, sillä onhan noilla puilla suuri merkitys talven pakkasilla.

Koivun alle olen tuonut Keminmaalta kulleroa ja metsäkurjenpolvea. Siinä ne yhdessä kukkiessaan tuovat tuntemuksia lapsuudesta, olen aina pitänyt eniten juuri näistä kukista. Nämä värit varmaankin vetoavat talven ja likaisen kevään jälkeen.

Tuossa koivun alla on muidenkin luonnonkukkien kasvupaikka, joiden aika tulee hieman myöhemmin.

Joskus toin myös pulskaa neilikkaa, mutta se pääsi ruohottumaan pahasti. 

Taidankin käydä mutkan kotiseudulla ja tuoda hieman tuliaisia pihaan.