Eteeristä kauneutta

Orkideat valloittaa kauneudellaan ja herkkyydellään.

Koska en halua teitä kiusata näiden orkideoiden postauksilla, niin olen avannut näille hurmaajille oman blogin. Sen nimi on Orkidean viemää ja se löytyy tuosta sivu palkista, muiden blogieni seurasta. Kovin monta orkideahan minulla ei vielä ole, mutta kuvia on tarkoitus niistä laittaa ja sen hetkistä kasvutilannetta.

Talven syleilyssä

Vielä olemme talven ja lumen vahvassa syleilyssä.
Kovin on lyhyt vartalo tällä oliolla, joka niin kiihkeästi halailee murattiruukkua. Varmaankin jäänne joltain esihistorialliselta ajalta, arvelen, kun tuo pyrstö päättyy noin piikkiseen muotoon.

Kyllä se kevät ja kesä koittaa, lumioliotkin sulaa ja otteensa hellittää.
Kevät alkaa mielestäni silloin, kun voi tuntea auringonsäteiden lämmittävän jo hiukan.

Siinä ne viime kesän ruoste aarteet odottavat uusiokäyttöä aurinkoisella seinustalla. Eikä mene kovinkaan kauan, kun auringon voima sulattaa lumen tästä seinustalta ja pääsen käytännössä kokeilemaan apupöytäni toimivuutta.
Jos haluat kurkata pöytää syksyisessä asussaan, niin sen löydät täältä.

Hyytää

Kyllä nyt pakkanen hyytää myös muratin pintaa. Vaikka kyllä talvi on tämän tainnutta jo aikoja sitten.

Pikkaisen lämpöä hehkuu vanhan padan kylki.
Siinä ne kaksi, aikansa eläneet, viettävät talvea sopuisasti.
Kaksin aina kaunihimpi, talvellakin.

Tänään oli kuulema tämän talven sähkönkulutuksen huippu, mutta onhan tuota talvea vielä jäljellä.

Kyllä ulkona tarkenee, jos pukeutuu säähän sopivasti.
Kun kävelee vikkelään, niin ei pakkanen ehdi siepata varpaasta, eikä vilu ryömi takin alle.