Hoitelen puutarhaani vyöhykkeellä viisi

perjantai 31. joulukuuta 2010

Humala uinuu talvessa









Sanotaan, että nämä humalan kävyt antavat tyynyn alle pantuna hyvän unen. Itse en kuitenkaan pystyisi nukkumaan niiden tuoksussa, on se sen verran voimakas ja eikä oikein miellyttävä, siis omasta mielestäni.
Jätän nuo edellisen vuoden köynnöksen varret tukitangon ympärille ja näin ne tukevat alunperin ohutta tankoa. Hyvin ovat kasvaneet vuosi vuoden jälkeen.


sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Lumihiutale mobiili








  


Tapanina pitäisi käydä ajelulla, mutta se jäi kyllä tekemättä, kun noita steariinilumihiutaleita väkersin. Siinä se aika mukavasti vierähti, kun ensin leikkelin lumihiutaleet, sulatin kynttilänpätkät ja kastelin noita hiutaleita sulassa steariinissa. Eihän siinä riittänyt yksi eikä kaksikaan kastelua, ainakin kymmenen kertaa annoin kuuman kylvyn hiutaleille, kunnes olivat sopivan vahvuisia.
Tein tuollaisen mobiilin, se on prototyyppi. Tehdessä oppii, niinkuin nytkin. Seuraavaan osaan jo heti alusta alkaen laittaa tarpeeksi tehokkaat kiinnitykset, nyt hiutaleita tipahteli kesken työn langoistaan. Niin ja tuota muotoakin voisi muunnella.

Viime vuonna joulun alla löysin idean eräästä blogista noihin steariinihiutaleisiin ja ihastuin, ne ovat tosi valloittavia. Mielessä muhii monta uutta ajatusta tuon mobiilin lisäksi. Vaikka eihän tuo mobiilikaan ihan oma idea, mutta osa on omaa, esim. käyttää noita steariinihiutaleita, vai onkohan sekään. Kyllähän noita varmaan muutkin ovat tehneet, uskoisin niin, kaikkihan on niin yleismaailmallista.
         


lauantai 11. joulukuuta 2010

Uutta lämpöä



Pihaan on ilmestynyt rankoja, joista on tarkoitus sitten vuoden päästä saada lämpöä pirttiin. Nämä puukasat eivät ole kovin esteettisen näköisiä, mutta sitäkin hyödyllisimpiä. Kyllähän nuo kesään mennessä on pienitty ja pinottu käyttöä odottamaan.
Juuri lämmittelin takkaa viime talven puilla, nytpä taas tarkenee.


Pitkä uni









Puutarhablogini on uinaillut unessa, pitkässä sellaisessa. Kesän mittaan punainenlanka hävisi, enkä löytänyt päätä mistään.

Nyt tuolla pihalla kuvatessani silmiini osui lapio, joka oli syksyllä jäänyt kasvimaalle ja siellä odotti nyt uutta kevättä ja kesää. Sillä oli symboolinen viesti, joka tuntui sisimmässäni, se kuvasti tämän hetkistä olotilaani.
Aikomukseni oli tyystin hylätä tämä "Kesän taika", mutta taikaa ei voi hylätä, se säilyy, muuttuu, muttei muuta.

Nyt on hyvä aika aloittaa, kevyesti, ilman suorittamista. Erään joogan opettajan sanoin: "Niinkuin itsestä hyvälle tuntuu".