Hoitelen puutarhaani vyöhykkeellä viisi

perjantai 10. syyskuuta 2010

Syys muuttaa sävyjä



Kuunliljat ovat saaneet tummien öiden kalvakkaan heijastuksen. Lehdet ovat kauniita, ne loistavat pimenevässä illallassa kuin lyhdyt.
Kuunlilja, kuinka kaunis nimi, se on runollinen ja herkkä. Talveksi kasvi painautuu maahan, piilottaa vartensa. Odottaa keväällä  aikaa, jolloin olisi turvallista kohottautua pintaan.






Vuorenkilpi, se on kaunis nimi myöskin, mutta voimakas. Voimakas on sen värikin, jonka syys lahjoittaa. Vuorenkilpeä ei edes talvi nujerra, heti lauhan tultua se nostelee päätään ja on valmis taistoon.


keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Syyskuu saapui

Mitä kuuluu hoitamattomaan pihaan.
Sieltä löytyi heti ovesta ulos mennessä amppelitomaatti, joka sinnikkäästi kypsyttelee pieniä punaposkia. Ensi kesänä voisi laittaa useamman, viime kesänä kokeiltiin pensastomaattia pienessä anssarissa. Huonosti kävi niiden, hyvin kyllä tomaatteja teki, mutta etanat kävivät vaurioittamassa pinnat.




Portaan pielessä kasvaa keijuangervo, joka kukkii ihan pakkasiin asti. Kukinta ei tietenkään ole niin runsas ja "siisti", mutta väriä tuovat kuitenkin syyskuiseen pihaan.




Joka syksyiset mustesienet puskevat voimakkaasti ylös maasta. Mitä niitä hävittämään, ne ovat kauniita omalla tavallaan ja antavat ravintoa pienille hyönteisille.




Äitienpäivänä saadut kukkasetkin antavat väriä.