Hoitelen puutarhaani vyöhykkeellä viisi

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Puutarhassa kypsyy

Niin mitähän siellä nyt meidänkin puutarhassa voi liiemmin kypsyä. Onhan siellä herukkapensaita, muutama karviaispensas, koristeomenapuu, aronioita. Kaikkihan nuo melkein linnuille menee, herukoita ja karviaisia tulee kyllä itsellekin talvea varten kerättyä.
Haaveissa on, että saisin muutaman tyrnin, en ehkä niinkään marjojen vuoksi, vaan ihan koriste tarkoitukseen.
Mökille istutettiin Tytti ja Tarmo ja lisää pitäisi saada, ihan sato mielessä, onhan ne niin C-vitamiini pitoisia.


Annetaan kuitenkin suosiolla lintujen herkutella omenoilla ja aronioilla. Ainakin tilhien ja viherpeipposten olen nähnyt noita syövän. Ja maistuuhan ne pudonneet koristeomenat myös rusakoille.










tiistai 17. elokuuta 2010

Metsän siimeksessä, sammal vuoteella


Pidän sienistä, mutta en käytä ravinnoksi. Tahdon poimia niiden kauniit muodot, värit kameraani.
Sienet ovat aina viehättäneet, niiden ilmestymisessä on jotain taianomaista ja satumaista.
Kuinka hellyttävän näköinen on pieni sienen alku, kun se taistelee itsensä ylös maan uumenista.
Kasvupaikka voi olla karu ja ankea.


Hyllyssäni on useampi sienikirja ja muutama ruokakirjakin tästä aihepiiristä. Selailen ja nautin kauniista kuvista, kirjat istuvat hyvin käteen.
Huono sienten tuntemukseni johtunee siitä, kun en syö niitä, muutenhan pitäisi opetella tunnistamaan syötävät ja herkulliset. Minulle riittää näiden ainutkertaisuus ja mielikuvat sienten salatuista maailmoista.



maanantai 9. elokuuta 2010

Kaksi vaatimatonta



Kattomehitähdestä löytää herkkää kauneutta ja se on vaatimaton kasvupaikastaan. Kunhan se ei jää toisten jalkoihin.




Maitohorsma kasvaa kaikkialla, mutta osaa se väistyäkin toisten tieltä. Tästä rentunruususta löytyy kauniita yksityiskohtia, aivan kuin vaahtoavaa maitoa.



sunnuntai 8. elokuuta 2010

Asuntomessujen antia


Kun kerta Kuopion lähistöllä lomailtiin, niin täytyihän se asuntomessut katsastaa. Hyvä päivä valittiinkin, kesän lämpimin, virallinen lukema 37,2 ja sehän mitataan varjosta.

Hellettä oli ja hikeä saatiin pyyhkiä kasvoilta tiuhaan. Onneksi alueella oli paljon pisteitä, mistä saattoi täydentää nesteitä ja pientä suolaista myös. Jäätelökin maistui varjossa istuen, samalla saattoi lepuuttaa silmiään luonnon kauniissa ympäristössä.
Alue kulkee nimellä Saaristokaupunki ja tie sinne vie useiden siltojen kautta, saaria näkyy runsaasti, kaunista.

Kotona huomasin, ettei niistä pääaiheista kuvia paljon kameraan tallentunut, mutta jotain muuta mielenkiintoista kylläkin.



Alueella oli paljon käytetty kiveä, talot oli porrastetun oloisesti rinteessä. Nämä talot on kuvattu Kallaveden puolelta, mutta toisella puolen avautui tosi upeat näköalat.




Sattui niin mukavasti, että käynti viikolle ajoittui taidepainotteinen jakso. Rantahietikolle ja veteen oli noussut näyttelyalue, olipa taidetta nostettu ylös, puiden keskelle.



Tämä oli ehdottomasti suosikkini.


Vene tuntui olevan suosituin aihe ja senhän ymmärtää kun veden äärellä oltiin. Vedessäkin on yksi kumollaan ja pienoinen suihkulähde oli edessä.


Tässä syntyy tervantuoksuinen näkemys tästä vetten kulkuvälineestä.


Paluumatkalla ohitettiin maamerkki, Kultainen peura. Se kimalteli auringon kanssa kilpaa, kallioleikkauksen korkeimmalla kohdalla.


Puimuri pöllytti kuivaa viljaa. Vilja kypsyy helteellä nopeasti, joten töihin pitää rientää sopivan sään vallitessa.


Venäjän puolelta levittäytyi metsäpalojen savua, horisontti häipyi utuun.