Vaahterametsän alku

Tänään olen metsästänyt pihapiiristä pieniä metsävaahteran alkuja ja löysinkin peräti seitsemän kappaletta, hyvä luku.
Olisikohan tässä vaahterametsän alku.

 

Eihän tuo monellekkaan uutinen ole, että vaahtera on kylväytynyt itsestään, mutta ehkäpä se näillä leveysasteilla voi ollakin, ainakin minulle.
Kaivoin ne varoen pois alustastaan ja siirsin kasvamaan oikein kukkapenkkiin, väliaikaisesti tosin.
Siinä ne ovat seurannassa, sillä haluan, että ne saa kaiken hyvän osakseen. Toiveena olisi, että niistä tulisi suuria, tuuheita puita, jotka värittäisivät syksyisen harmauden loistollaan.

Väriä näyttävät nuput

Väripilkkuja, ilopisaroita

Joitakin pilkahduksia löytyy vuokkojen tarjoamina sekä muiden kevätkukkien ja ihan ns. rikkaruohojen merkeissä.

Valkovuokko on hiukan levinnyt ja varsinkin tässä koivuangervon alla näyttää viihtyvän. Pistin tähän muutama vuosi sitten vain multaseosta paikasta, jossa olivat kasvaneet. Joitakin juuria siellä mullan seassa on täytynyt olla, kun valkovuokko kasvusto on alullaan.

Sinivuokkojen kukinta alkaa olla jo ohillaan, mutta muutama kukka oli vielä kuvattavaksi. Täytyy taas pikkaisen jakaa, kasvusto ei ole suuri, mutta kyllä siitä hiukan riittää jaettavaa.

Keltavuokko näyttää viihtyvän tosi hyvin. Sen kukkien määrä on vuosi vuodelta suurempi.
Vuosittain kaivan pikkuisia juuria myös ystäville annettavaksi, mutta siitä huolimatta kasvusto vain laajenee.

Kylätaskuruoho on hyvä leviämään ja se tekee sen ihan luvan kanssa. Pidän näiden kukinnoista sekä väristä.
Myöhemmin taskuruoho ei niin viehättävä ole korkeine siemenkotineen, mutta senhän voi ajaa nurin. Nurmikolle tulee kesän mittaan pieniä lehtiruusekkeita, ne saavat jäädä paikoilleen, jos ei leikkuri niitä napsi pois.

Tänä keväänä kevätlinnunsilmä ilahduttaa. Aikaisemmin se kasvoi varjossa ja oli hävitä kokonaan. En arvostanut sitä kovinkaan, mutta siirsin kuitenkin muutaman lähelle keltavuokkoja ja näkyy viihtyvän niiden seurassa.

Elämysreissu Ranualle

Tämä päivä luuhattiin Ranuan eläinpuistossa. Ajoitus ei ollut kovin hyvä sillä eläimet oli melko raukeita, suorastaan puolikuolleita. Oli tietenkin päivälepojen aika, mutta kyllä me jotain bongattiin.

Tämä suloinen jääkarhunpentu on herättänyt paljon kiinnostusta jo ensi askeleillaan ulkoilmassa. Nyt se leikki emonsa kanssa jo melko villisti ja vipelsi ja luisteli mahaliukua siihen malliin, ettei tahtonut kuvaan saada.
Ranualla oli vielä melkoisesti lunta, kuten kuvasta näkyy, mutta aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Eagle owl kuvaa hyvin huuhkajan olemusta. Silmien palava ja läpitunkeva katse seisauttaa veretkin. Entäs sitten nuo kynnet, kun nuo saavat otteen uhrista, niin tuskin se karkuun pääsee.

 

Ahma köllötteli auringossa kuono käpälien suojassa. Makoisat oli unet ja niitä ei häirinnyt mikään.

 

Ilves on kuin suuri kotikissa, niin suloisen pehmeä, että silittää tekis mieli. Kai nämä Ranuan ilvekset aika kesyjä ovatkin.

Käytiin vielä kotimatkalla katsomassa Koitelin kuohuja, joten päivä oli elämyksiä täynnään.

Kevätsiivous, mistä aloitetaan

Jospa aloitettaisiin tuosta sinikuusama-aidasta, joka oli villiintynyt ja ränsistynyt melko huonoon tilaan. Näin keväisin se oli hirmuinen risukasa, mutta lehtien puhjettua mitä mainioin näkösuoja.

Tässä yksi kasoista, joita oli muuatama samanmoinen. Ihan kokonaan aita ei lähtenyt, kun haluttiin jättää kesäksi myös jonkinmoista suojaa. Tien puolella suoritettiin alasleikkuu ja katsotaan lähteekö uutta versoamaan, sitten toisena keväänä leikataan aita pihan puolelta. Sellainen kaksivaiheinen nuorennusleikkaus.

Samalla kun haravoin roskia kasaan, nappasin muutaman kuvan pihakasvien eloon heräämisestä.

Tässä on pohjakuvana lumipallon terhakoita versoja, oikealla ylhäällä keltavuokon punertavaa kasvua ja alla on sinivuokkoa.
Keltavuokkojen kasvualue on laajentunut viimekeväisestä ja sinivuokkoon tulee nyt useampi kuin yksi kukka. Sinivuokon jakotaimikin on nupullaan, joten nyt taidan jakaa sitä hieman enemmän. Valkovuokosta ei vielä jälkeäkään, mutta se nousi viime keväänäkin aika myöhään, teki muutaman kukankin.
Pieniähän nämä vuokkokasvustot ovat, mutta vuosittain ne laajene omaehtoisesti, no, sinivuokkoa täytyy hieman avittaa.

Isossa kuvassa tuoksukurjenpolvi, joka kasvaa ikäänkuin maanpeitekasvina pikkuisen kivikasan edessä.
Oikealla ylhäällä japaninhanhikki ja alakuvassa nepalinhanhikki, joka kukki vielä marraskuulla.
Hyvin on talvi näitä kohdellut ja nyt sitten kohtapuoliin alkaa se perennojen siirtely.
Syksyllä loppui puhti kesken ja samoin noiden uusien penkkien laittaminen. Nyt kun näkee mitä sieltä nousee, on hyvä laittaa kasvustot kuntoon ja suunnitella täydennystä.

Likaista, ruskeaa ja keltaista, hieman vihreää siellä täällä, sitähän se kevät on näillä korkeuksilla.

Kevään paljastuksia

Kevät kohisee voimalla kohti kesää ja samalla paljastaa pihasta piirteitä, jotka ei niin mieluisia aina ole.

Aloitetaan porraspielestä, jossa kettu makoilee kivellä, maalattuna kuitenkin. Siinä se on jo useita vuosia kerällä loikoillut, säiden armoilla, kesät talvet.

Kurkkaus nurkan taakse paljastaa erinäisiä juttuja, jotka kuulunevat kalastuksen piiriin. Ei näillä ole ollut käyttöä moniin, moniin vuosiin, mutta vielä ne tuolla nurkissa pyörii. Voisi sanoa, että ovat kohta muinaismuistoja menneiltä ajoilta, niin kuin ovatkin.

Toisella nurkalla loistaa sammal ja niin hyvin voivan oloiseana. On se vaan niin kaunista, kun saisi kunnon sammalpuutarhan. Tällä on niin suotuinen kasvupaikka, lämmin, kostea ja pensas ryhmän suojassa.

Näiden elämä taitaa olla menneen talven lumilla, mutta noissa on kuitenkin omanlaista viehätystä.

Omenat kranssissa ovat mustuneet, kohta kuitenkin alkaa kiihkeä uuden luominen tai sehän alkoi jo kesän lopulla.

Elämä jatkuu, sammumatta koskaan täysin, joka paikassa piilee uuden alku.

Jäähän säilötty kesä

Päivällä lumi sulaa katolla vedeksi ja  valuu alapuolella oleville oksille.
Se jäätyy yöllä ja säilöö kesän jääkuoren sisään. Siellä ne vihreät silmut odottavat lämpimiä säitä ja aurinkoa.

Kevät yhdessä pakkasen kanssa muotoilee luonnon pieniä taideteoksia.

Urpiaisen punaista

Urpiais- naaras tepastelee hangella vintage hattu päässään, kauniin punainen pillerihattu onkin. On ihme jos ei osakseen saa ihailevia katseita toista sukupuolta edustavilta urpiaisilta.

Tämä korearintainen koiras on niin keskittynyt etsimään syötävää jyvien seasta, ettei huomaa ympärillään hääriviä kumppaneitaan.
Annetaanpa ajan kulua, niin eiköhän kohta puoliin kisailla naaraiden suosiosta ihan toden teolla, saattaapi ruokailukin jäädä väliin.

Tänään oli pihalla paljon siiveniskuja, kun urpiaiset pyörähtivät parvena ruokailemassa. Ei näkynyt muuta kuin yksi sinitiainen, olivat karkoittaneet muut tiaiset, mutta huomenna on varmaankin toisin.

Keltasirkun keltaista

Keltasirkku on kaunis kuin pääsiäistipu.
Pää kallellaan se katseli niin hellyttävän näköisenä.
Kuunteli kameran ääniä ja jatkoi ruokailua, kun ei havainnut missään lähestyvää vaaraa.

 Tuolla sembramännyn oksilla istuessaan se tuo mieleen kanarialinnun.

Naaras on paljon maltillisempi värien käytössä.
Havujen takaa on hyvä tarkkailla ympäristöä ja tarvittaessa voi vetäytyä syvemmälle oksistoon.

Olen nyt muutaman päivän tarkkaillut ahkerammin noita pihalintuja, etsinyt niiden joukosta kevään tulokkaita.

Näissä kuvissa näkyy linnunkakat neulasissa, eikä se kumma olekkaan, sillä tämä sembra on ollut lukuisten talviruokinnalla olleiden lintujen suojapaikka. Suojapaikkaa ne on tarvinneetkin, koska haukka on tehnyt yllätys hyökkäyksiään pitkin talvea, näin veroittaen ruokilijoiden määrää.
No, onhan sen haukankin syötävä ja mitäs se muuta kuin sitä, millä sen on määrä ruokailla.

Kaunis tunnustus tupsahti

Kiitos sen laittajalle, Hyppysellinen fantasiaa ;)

Tunnustukseen kuuluu seuraavaa.

1. Tunnustuksen lahjoittaja ja linkki hänen blogiin
2. 7 random faktaa
3. Lähetä edelleen 15 blogille

Ensimmäinen täytetty ja tässä sitten ne faktat:

1. Pikkaisen ylipainoinen, painotus sanoilla pikkaisen ja se on oma arvio, toiset voivat olla muuta mieltä. En ota pulttia.
2. Tuleva kevät ja kesä alkaa viehättää ja innostaa, pihan kunnostus pyörii mielessä aina vain enemmän ja enemmän.
3. Valokuvaus valloittaa ja pian koittava lintujen muutto mukavasti kutkuttelee jalkapohjia ihan kuvaus mielessä.
4. Joulun jälkeen on vaivannut lorvikatari, mutta koht'siltään se on selätetty.
5. Harmittaa nykyisin, kun ei ole tullut hankittua ajokorttia ja enään en viitsi vaivautua. Harmittaa, mutta vain hiukan.
6. Olen syötellyt pikkulintuja koko talven ja nyt lumi paljastaa melkoisen sotkun ruokailupaikalla. En kuitenkaan kiiruhda sitä korjaamaan, sillä viime keväänä huomasin, että se houkutteli muuttavia lintuja. Annetaan siis olla.
7. Suunnittelen ja ideoin enemmän kuin pystyn toteuttamaan, mutta onko se paha laisinkaan. Kyllä maailmaan puhetta mahtuu ja ajatuksia vieläkin enemmän;)

Olen kenkkumainen bloggaaja näiden tunnustuksien etiäpäin lähettämisessä, kaikki tyssää tänne. Mutta, mutta, kun on niin vaikea päättää kenelle laittaa, joten helpointa on ojentaa se IHAN KAIKILLE!                                                                                                                                                            
Laittakaahan ne 7 random faktaa ja tämä kaunis tunnustus blogiinne talteen.

Kaunis kiitos vielä kerran lahjoittajalle, Hyppysellinen fantasiaa!

Vahvasti läsnä

Ei siihen kuitenkaan enään kauan mene, kun saamme mullassa möyriä ja haistella kesän lempeitä tuoksuja!