Keltasirkun keltaista

Keltasirkku on kaunis kuin pääsiäistipu.
Pää kallellaan se katseli niin hellyttävän näköisenä.
Kuunteli kameran ääniä ja jatkoi ruokailua, kun ei havainnut missään lähestyvää vaaraa.

 Tuolla sembramännyn oksilla istuessaan se tuo mieleen kanarialinnun.

Naaras on paljon maltillisempi värien käytössä.
Havujen takaa on hyvä tarkkailla ympäristöä ja tarvittaessa voi vetäytyä syvemmälle oksistoon.

Olen nyt muutaman päivän tarkkaillut ahkerammin noita pihalintuja, etsinyt niiden joukosta kevään tulokkaita.

Näissä kuvissa näkyy linnunkakat neulasissa, eikä se kumma olekkaan, sillä tämä sembra on ollut lukuisten talviruokinnalla olleiden lintujen suojapaikka. Suojapaikkaa ne on tarvinneetkin, koska haukka on tehnyt yllätys hyökkäyksiään pitkin talvea, näin veroittaen ruokilijoiden määrää.
No, onhan sen haukankin syötävä ja mitäs se muuta kuin sitä, millä sen on määrä ruokailla.